Löytyykö sydämen vajaatoiminta?

Kuinka helposti sydämen vajaatoiminta löydetään terveyskeskuksessa ja näkyykö vajaatoiminta EKG:ssa? Miten tulisi edetä mikäli oireita on, vaikka syytä ei sydämestä löytynyt ?

Vajaatoiminnassa sydän ei kykene pitämään yllä elimistön tarpeisiin riittävää verenkiertoa. Sitä epäillään, kun henkeä ahdistaa tai on turvotuksia. Myös se, ettei liikkuminen suju entiseen malliin, herättää usein epäilyn sydämen vajaatoiminnasta.

Vajaatoiminnassa rintakehän röntgenkuvassa nähdään sydämen sisäisen painetason noususta johtuvaa keuhkojen verekkyyden lisääntymistä (”staasia”) ja jopa nestekertymiä keuhkopussissa tai lohkorajoissa. Sydän voi olla kuvassa normaalia kookkaampi. Vaikeimmissa tapauksissa nestettä kertyy myös keuhkorakkuloihin, jolloin puhutaan keuhkopöhöstä. EKG:ssa eli sydämen sähkökäyrässä nähdään herkimpänä muutoksena eteistoimintaa kuvaavan p-aallon loppuosan kääntyminen alaspäin ja negatiiviseksi kytkennässä V1. EKG:ssa voi olla muitakin poikkeavuuksia, kuten merkkejä vasemman kammion lihasmassan kasvusta. Jos sydämessä on vajaatoimintaa, EKG on harvoin täysin normaali.

Alaraajojen turvotuksia epäillään usein vajaatoiminnasta johtuviksi, mutta lihavuus, laskimosairaudet ja liika istuminen ovat monin verroin tavallisempia syitä alaraajaturvotuksiin. Jos turvotukset johtuvat sydämen vajaatoiminnasta, siitä on yleensä muitakin löydöksiä.

Vajaatoimintadiagnoosi tehtiin aikaisemmin lähes yksinomaan oireiden perusteella ja tästä käytännöstä on vieläkin jäänteitä. Pelkästään oireisiin perustuva diagnoosi ei ole nykypäivää. Vaikea-asteinen vajaatoiminta voidaan todeta yleensä helposti rintakehän röntgenkuvauksessa, mutta lievemmän vajaatoiminnan toteaminen on työläämpää. Vajaatoiminnan diagnoosin haasteellisuutta lisää vajaatoimintaa tilapäisesti ruokkivien tekijöiden rooli.

Anemia, rytmihäiriöt ja tulehdukset ovat tärkeimpiä syitä, joiden takia lievempikin sydämen toimintahäiriö voi muuttua vajaatoiminnaksi. Lisätekijän väistyttyä voi vajaatoimintakin hävitä.

Nykyisin on käytettävissä laboratoriotesti, joka auttaa sulkemaan pois vajaatoiminnan. Tämä pro-BNP-testi on verikoe, joka voidaan ottaa myös terveyskeskuksissa. Jos arvo on normaali tai vain lievästi koholla, kyse ei ole vajaatoiminnasta. Muutkin syyt kuten esimerkiksi rytmihäiriö voivat nostaa pro-BNP-lukemaa, joten vajaatoimintadiagnoosin tueksi tarvitaan yleensä muitakin löydöksiä.

Sydämen kaikututkimus (ultraääni) on hyödyllinen ja paljon käytetty tutkimus sydänsairauksien diagnostiikassa. Sen avulla voidaan arvioida vajaatoiminnan syitä (muun muassa läppäviat, sydänlihassairaudet) ja todeta myös lievempiä sydämen toimintahäiriöitä. Kaikututkimus on arvokas apu sydämen vajaatoiminnan selvittämisessä ja uhkaavan tai jo todetun vajaatoiminnan syiden hoidossa.

Lihavuus, keuhkosairaudet, verenpainetauti, sepelvaltimotauti ja vähäinen harjoittelu ovat muita syitä hengenahdistukseen. Myös pitkäaikainen stressi ja uupumus voi aiheuttaa hengenahdistuksen tunnetta ja alentunutta rasituksen sietoa. Jos pro-BNP-lukema on normaali, kannattaa tutkimukset suunnata muihin syihin.