Kuinka helposti sydämen vajaatoiminta löydetään terveyskeskuksessa ja näkyykö vajaatoiminta EKG:ssa? Miten tulisi edetä mikäli oireita on, vaikka syytä ei sydämestä löytynyt ?

Vajaatoiminnassa sydän ei kykene pitämään yllä elimistön tarpeisiin riittävää verenkiertoa. Sitä epäillään, kun henkeä ahdistaa tai on turvotuksia. Myös se, ettei liikkuminen suju entiseen malliin, herättää usein epäilyn sydämen vajaatoiminnasta.

Vajaatoiminnassa rintakehän röntgenkuvassa nähdään sydämen sisäisen painetason noususta johtuvaa keuhkojen verekkyyden lisääntymistä (”staasia”) ja jopa nestekertymiä keuhkopussissa tai lohkorajoissa. Sydän voi olla kuvassa normaalia kookkaampi. Vaikeimmissa tapauksissa nestettä kertyy myös keuhkorakkuloihin, jolloin puhutaan keuhkopöhöstä. EKG:ssa eli sydämen sähkökäyrässä nähdään herkimpänä muutoksena eteistoimintaa kuvaavan p-aallon loppuosan kääntyminen alaspäin ja negatiiviseksi kytkennässä V1. EKG:ssa voi olla muitakin poikkeavuuksia, kuten merkkejä vasemman kammion lihasmassan kasvusta. Jos sydämessä on vajaatoimintaa, EKG on harvoin täysin normaali.

Alaraajojen turvotuksia epäillään usein vajaatoiminnasta johtuviksi, mutta lihavuus, laskimosairaudet ja liika istuminen ovat monin verroin tavallisempia syitä alaraajaturvotuksiin. Jos turvotukset johtuvat sydämen vajaatoiminnasta, siitä on yleensä muitakin löydöksiä.

Vajaatoimintadiagnoosi tehtiin aikaisemmin lähes yksinomaan oireiden perusteella ja tästä käytännöstä on vieläkin jäänteitä. Pelkästään oireisiin perustuva diagnoosi ei ole nykypäivää. Vaikea-asteinen vajaatoiminta voidaan todeta yleensä helposti rintakehän röntgenkuvauksessa, mutta lievemmän vajaatoiminnan toteaminen on työläämpää. Vajaatoiminnan diagnoosin haasteellisuutta lisää vajaatoimintaa tilapäisesti ruokkivien tekijöiden rooli.

Anemia, rytmihäiriöt ja tulehdukset ovat tärkeimpiä syitä, joiden takia lievempikin sydämen toimintahäiriö voi muuttua vajaatoiminnaksi. Lisätekijän väistyttyä voi vajaatoimintakin hävitä.

Nykyisin on käytettävissä laboratoriotesti, joka auttaa sulkemaan pois vajaatoiminnan. Tämä pro-BNP-testi on verikoe, joka voidaan ottaa myös terveyskeskuksissa. Jos arvo on normaali tai vain lievästi koholla, kyse ei ole vajaatoiminnasta. Muutkin syyt kuten esimerkiksi rytmihäiriö voivat nostaa pro-BNP-lukemaa, joten vajaatoimintadiagnoosin tueksi tarvitaan yleensä muitakin löydöksiä.

Sydämen kaikututkimus (ultraääni) on hyödyllinen ja paljon käytetty tutkimus sydänsairauksien diagnostiikassa. Sen avulla voidaan arvioida vajaatoiminnan syitä (muun muassa läppäviat, sydänlihassairaudet) ja todeta myös lievempiä sydämen toimintahäiriöitä. Kaikututkimus on arvokas apu sydämen vajaatoiminnan selvittämisessä ja uhkaavan tai jo todetun vajaatoiminnan syiden hoidossa.

Lihavuus, keuhkosairaudet, verenpainetauti, sepelvaltimotauti ja vähäinen harjoittelu ovat muita syitä hengenahdistukseen. Myös pitkäaikainen stressi ja uupumus voi aiheuttaa hengenahdistuksen tunnetta ja alentunutta rasituksen sietoa. Jos pro-BNP-lukema on normaali, kannattaa tutkimukset suunnata muihin syihin.

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.