Olen 44-vuotias nainen, jolla on nivelreuma. Olen kärsinyt pitkään sydämen muljahtelusta. Enää en voi ollenkaan maata tai nukkua vasemmalla kyljelläni, kun sydän rupeaa muljahtelemaan. Kun tunnustelen ranteesta sykettä, tunnen pari nopeaa lyöntiä ja sitten pitkän tauon. Kun käännyn selälleni, vaiva alkaa helpottaa. Mitä tämä oikein on?

Oireisto sopii lisälyöntien aiheuttamaksi. Yleisimmin potilaat kuvaavat niiden aiheuttamaa tuntemusta juuri muljahteluna. Toiset saattavat kokea lisälyönnin aikana sydämen ”hyppäävän kurkkuun”. Tuntemukseen liittyy joskus rinta­kipuakin. Lisälyönnit tuntuvat herkemmin, kun potilas on levossa.

Kokemusperäinen havainto on myös, että vasemmalla kyljellä olo lisää oireita. Etenkin potilaat, joiden sydän on suurentunut, kokevat vasemmalla kyljellä makaamisen hankalana. Kyse lienee siitä, että kylkiasennossa sydän koskettaa rintakehää, mikä tuntuu epämiellyttävältä ja voi lisätä lisälyöntejä.

Lisälyönnin aikana sydän ei useinkaan pumppaa verta yhtä tehokkaasti kuin normaalin lyönnin aikana. Tämä johtuu siitä, että vasen kammio ei edellisen lyönnin jälkeen ole vielä ehtinyt saada tarpeeksi verta, kun lisälyönti (ennenaikainen lyönti) jo tapahtuu. Seuraava normaali lyönti puolestaan odottaa hetken sähköisen varauksen palautumista. Nämä ilmiöt yhdessä tuntuvat taukona pulssissa. Seuraava lyönti voi tuntua tavallista voimakkaampana, koska sydämen on kertynyt tauon aikana tavallista suurempi verimäärä pumpattavaksi.

Lisälyönnit ovat yleisiä terveilläkin ja usein vaarattomia. Lääkäri arvioi muiden sairauksien, EKG:n, oireiston ja potilaan tutkimisen perusteella, tarvitaanko lisätutkimuksia. Sellaisia ovat muun muassa sydämen kaikututkimus, vuorokauden kestävä 2-kanavaisen EKG:n rekisteröinti ja rasituskoe.  

Reumapotilailla erilaisia sydänsairauksia on hieman useammin kuin muilla. Vaikka kuvattu oireisto ei kuullosta kovin vaaralliselta, olisi lääkärin arvio paikallaan.

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

 

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.