Viimeksi lentäessäni päätäni alkoi yhtäkkiä särkeä kovasti koneen laskeutuessa. Otsa oli kuin siihen olisi pistelty kymmeniä nuppineuloja. Kolmen päivän päästä paluulennolla sama toistui, mutta vielä pahempana. Tähän asti olen aina lentänyt ilman erikoisia tuntemuksia. Onko tämä vaarallista, ja pitäisikö asiaa selvittää?

Se, että särky tuli lentokoneessa ja nimenomaan sen laskeutuessa, viittaa paineenmuutokseen. Matkalennon aikana matkustamon ilmanpaine on samaa tasoa kuin noin 1500 metrin korkeudessa eli lähes 20 prosenttia pienempi kuin merenpinnalla. Jos lentokenttä sijaitsee lähellä merenpinnan tasoa, kuten esimerkiksi Helsingissä, laskeutumisen aikana matkustamon ilmanpaine nousee melko nopeasti.

Ihmiselimistössä painemuutos voi tuntua sellaisissa paikoissa, joissa ilma on suljetussa ontelossa. Näissä voi tietyissä tilanteissa syntyä paine-eroja lentokoneen laskeutuessa (ja noustessa). Yleisin tällainen paikka on keskikorva, ja monilla korvat menevätkin hetkeksi lukkoon, kun lentokone laskeutuu eikä paine heti tasaannu korvatorven kautta. Jos on nuhaa, painevaikutus voi olla kivulias ja kestää tuskastuttavan pitkään.

Muita ilmaonteloita ovat kasvojen luiden ontelot. Tunnetuimmat ovat nenän sivuontelot, jotka monet tuntevat siksi, että ne tulehtuvat helposti. Muita ovat parilliset otsaontelot ja kallon sisäosissa sijaitseva kitaluun ontelo. Normaalioloissa lentokoneen painemuutokset eivät näissä onteloissa aiheuta mitään vaivaa. Lääketieteessä tunnetaan kuitenkin harvinaisia tapauksia, jolloin otsaontelo on muuttunut siten, että paine aiheuttaa oireita.

Kysyjän oireet paikallistuivat otsaan ja ovat siten otsaonteloiden alueella. On mahdotonta sanoa varmasti, mistä oireet johtuivat, mutta paineenmuutos on mahdollinen selitys. Näin voimakkaiden oireiden ollessa kyseessä voisi olla aiheellista tutkia, löytyykö onteloissa tai lähistöllä jotain rakenteellista syytä vaivaan. Näitä asioita tuntevat parhaiten korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärit.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.