Miten eroon insestitraumasta?

Miten päästä eroon insestin traumoista? Kannattaako kertoa siitä läheisille yli 40 vuoden jälkeen vai ollako tapahtuneesta hiljaa elämänsä loppuun?

Insestissä ja pedofiliassa on kyse siitä, että lapsen ja nuoren vanhempi tai vanhempi henkilö käyttää lastaan omien seksuaalisten tai aistillisten tarpeittensa tyydyttämiseen. Insestiset tai pedofiiliset tilanteet vaihtelevat suuresti yksittäisestä tapahtumasta toistuvaan ja karkeaan hyväksikäyttöön. Lapsi tai nuori voidaan pakottaa katsomaan vanhempiensa seksileikkejä tai käyttää hyvin eri tavoin vanhemman seksuaalisen tyydytyksen välineenä. Läheskään aina kyse ei ole lapsen karkeasta hyväksikäytöstä, vaan yksinäisen vanhemman läheisyyden tai kosketuksen kaipuusta.

Insestiset tai pedofiiliset kokemukset ovat lapselle sitä traumaattisempia, mitä karkeammin ja välineellisemmin vanhempi käyttää lasta omien tarpeittensa tyydyttämiseen. Erityisen traumaattisia nämä kokemukset ovat lapselle, jos ja kun lapsi pakotetaan toistuvasti toimimaan vanhemman seksivälineenä tai kohteena. Insestisten tai pedofiilisten kokemusten traumaattisuus korostuu, kun lasta kielletään rangaistuksen tai hylkäämisen uhalla kertomasta tapahtumista kenellekään ulkopuolisille. Usein lapsen toinenkin vanhempi osallistuu häpeätrauman vahvistamiseen, kun hän ei halua tai kykene puuttumaan tapahtumaketjuun.

Salattuina ja jakamattomina traumaattiset kokemukset vaikuttavat usein läpi koko elämämme kykyymme nauttia läheisyydestä ja seksuaalisuudesta. Näiden ahdistavien muistojen avaaminen uudelleen läheisten kanssa on viisasta tehdä vasta, kun insestin uhri on työstänyt tapahtumia myötäelävän psyko- tai traumaterapeutin kanssa. Useimmiten vasta tämän jälkeen on tilaa pohtia, onko itsensä kannalta viisasta ottaa asiaa esiin insestiin syyllistyneen ja insestistä vaienneiden läheisten kanssa.

Niin vapauttavaa kuin asian esille ottaminen voi joskus ollakin, tuloksena voi myös olla vain tapahtumiin liittyvien traumaattisten kokemusten ja oman yksinäisyyden syveneminen. Oikeutetun katkeruuden kahleista ei suinkaan aina vapaudu vain saattamalla rikoksiin syyllistyneet tai niihin vaitiolollaan osallistuneet vastuuseen teoistaan. On tavattoman kipeää kohdata avoimesti se tosiasia, että äitimme ja isämme eivät kyenneet olemaan meille toiveittemme mukaisia turvallisia vanhempia.

Kipeiden menneisyyden tapahtumien avaaminen voi olla vapauttavaa myös insestiin syyllistyneelle vanhemmalle tai siitä vaienneille sukulaisille. Monet heistä ovat koko elämänsä yrittäneet epätoivoisesti torjua noihin tapahtumiin liittyvää syyllisyyttään ja häpeäänsä.

Insestin tai pedofilian uhriksi joutuneet voivat hyötyä tavattomasti etsiytymällä saman kokemuksen kokeneiden muodostamiin vertaisryhmiin.

Matti Huttunen
psykiatri ja psykoterapeutti