Mitä tutkimuksia tehdään, kun epäillään Parkinsonin tautia? Mistä määritellään dopamiinin eritys? Mitkä ovat normaalit arvot?

Parkinsonin taudin diagnoosi tehdään lähes aina kliinisen tutkimuksen perusteella. Sairauden neljä pääoiretta ovat lepovapina, raajaliikkeiden jäykkyys, liikkeiden yleinen niukentuminen ja asennonhallinnan vaikeus. Raajojen oireet ovat alkuvaiheessa yleensä tois­puoleisia.

Vapina ilmenee useimmiten kädessä, jossa peukalo vispaa muita sormia vasten. Tätä kutsutaan pillerinpyörittäjän tai rahanlaskijan vapinaksi. Liikkeiden väheneminen voi ilmetä kävellessä toisen käden heilahdusliikkeen puutteena. Kasvojen lihasten toiminta vähenee ja ilmeiden kirjo köyhtyy. Askelpituus lyhenee ja tuolista nouseminen voi olla hankalaa. Jos kaksi pääoiretta todetaan, diagnoosi on todennäköinen.

Epätyypillisissä tapauksissa voidaan tutkia aivojen tyvitumakkeiden dopamiinikuljetuksen tehokkuus.

Laskimoon ruiskutetaan pieni määrä radioaktiivista ainetta, joka sitoutuu dopamiinin kuljetusproteiiniin. Kertymä nähdään aivokuvassa. Liikkeiden säätelyn kannalta keskeisten tyvi-tumakkeiden kertymää verrataan pikkuaivojen kertymään. Poikkeavan matala suhde viittaa Parkinsonin tautiin. Tutkimuksen normaaliarvot määritetään jokaisessa laboratoriossa erikseen.

Parkinsonin taudin kaltaisia oireita tavataan muissakin häiriöissä, esim. joidenkin psyykenlääkkeiden sivuvaikutuksena. Parkinsonin tautia epäiltäessä potilas lähetetään aina neurologian poliklinikalle diagnoosin varmistamista, hoidon aloittamista ja seurannan järjestämistä varten. Neurologin kirjoittaman todistuksen nojalla sairauden hoitoon käytettävistä lääkkeistä saa ns. ylemmän korvausryhmän mukaisen korvauksen Kelalta.

Seppo Soinila
neurologian poliklinikan ylilääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.