24-vuotias sukulaiseni sairastui e-pillereitä käyttäessään aikana keuhkoveritulppaan pari vuotta sitten. Hänellä todettiin perinnöllinen muutos (mutaatio), joka altistaa veren hyytymiselle. Hänelle määrättiin Marevan-hoito loppuiäksi. Tyttö on peloissaan ja päättänyt, ettei mene koskaan naimisiin eikä hanki lapsia.

Selvennykseksi muutama sana ensin veritulpista. Niitä on kahta laatua, valtimoissa ja laskimoissa. Valtimotulppa syntyy yleensä sepelvaltimoon ja aivovaltimoon, jolloin ilmaantuu sydäninfarkti tai aivoinfarkti, vakavia sairauksia molemmat. Tyypillinen laskimotulppa syntyy johonkin alaraajojen laskimoon. Se aiheuttaa paikallista kipua ja turvotusta. Joskus tulppa voi lähteä liikkeelle ja päätyy lopulta keuhkoihin, kuten sukulaisella oli käynyt. Tulppa tukkii keuhkosuonen, mikä voi olla vakava juttu.

Hyytymiseen vaikuttavia perinnöllisiä muutoksia on useita. Oletan, että sukulaisella on näistä yleisin, hyytymistekijä V:n mutaatio, jollainen löytyy noin neljällä prosentilla suomalaisia. Suunnilleen yksi nuori nainen 10000:sta sairastuu laskimoveritulppaan, vaikka hänellä ei ole vaaratekijöitä. Hyytymistekijä V:n mutaatio lisää tulppariskin noin kahdeksankertaiseksi verrattuna ihmisiin, joilla sitä ei ole. Yhdessä e-pillerit ja tekijä V:n mutaatio lisäävät tulppariskin kolmikymmenkertaiseksi.

Koska veritulpat ovat nuorilla harvinaisia, ylivoimaisesti suurin osa mutaation kantajista ei saa veritulppia edes e-pillereiden aikana, mutta vaara on kuitenkin selvästi suurentunut.

Marevan on veren hyytymistä estävä antikoagulanttilääke, joka ehkäisee tehokkaasti veritulppia. Jos veritulpan yhteydessä todetaan perinnöllinen hyytymistekijämuutos, Marevan-hoitoa jatketaan pitkään, mutta tarkkaa ohjetta hoidon pituudesta ei nykyään valitettavasti ole. Joidenkin mielestä ”pitkään” on kuusi kuukautta, joidenkin mielestä lopun elämää, useimpien siltä väliltä. Hoidon pituudella on suuri käytännön merkitys, sillä hoito on melko hankalaa. Sen aikana veren hyytymisarvoa pitää seurata säännöllisesti ja hoitoon liittyy pieni verenvuotojen vaara.

Sukulaisella olivat e-pillerit tulppariskiä lisäämässä hyytymistekijämuutoksen ohella. Nyt e-pillerit ovat poissa. Kun tämä vaaratekijä on poistunut, aivan väärin ei olisi kokeilla nyt kahden vuoden jälkeen Marevanin lopettamista. On mahdollista, että tulppia ei pelkän mutaation vuoksi tulekaan. Mutta jos lääkkeettömän kokeilun aikana tulee uudestaan tulppa, silloin elinikäinen hoito on selvästi tarpeen.

Vielä lasten hankkimisesta. Varmistin tietojani Helsingin yliopistollisen sairaalan Naistenklinikan sisätautilääkäriltä Kalevi Laitiselta. Vaikka Marevan-hoidon pituuden arvioiminen on aika epämääräistä, raskausajasta voidaan onneksi antaa selkeä ja rauhoittava tieto. Raskauden aikana veritulpan vaara on yleensäkin jonkin verran suurentunut ja etenkin hyytymistekijä V:n mutaatiossa, mutta tulpan synty voidaan estää. Raskauden 8.–12. viikon vaiheilla aletaan käyttää ihon alle pistettävää hepariinilääkettä. Jos nainen on ennen raskautta käyttänyt Marevania, se lopetetaan. Melko yksinkertainen hepariinihoito estää tehokkaasti veritulppien syntyä.

Koska hyytymistekijä V:n puutos on varsin yleinen, Suomessa synnyttää vuosittain yli 2 000 äitiä, joilla on tuo mutaatio. Useimmat pärjäsivät pulmitta ennen hepariinin aikaakin, ja nykyään hepariinihoidolla raskaus sujuu siinä missä muillakin.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.