24-vuotias sukulaiseni sairastui e-pillereitä käyttäessään aikana keuhkoveritulppaan pari vuotta sitten. Hänellä todettiin perinnöllinen muutos (mutaatio), joka altistaa veren hyytymiselle. Hänelle määrättiin Marevan-hoito loppuiäksi. Tyttö on peloissaan ja päättänyt, ettei mene koskaan naimisiin eikä hanki lapsia.

Selvennykseksi muutama sana ensin veritulpista. Niitä on kahta laatua, valtimoissa ja laskimoissa. Valtimotulppa syntyy yleensä sepelvaltimoon ja aivovaltimoon, jolloin ilmaantuu sydäninfarkti tai aivoinfarkti, vakavia sairauksia molemmat. Tyypillinen laskimotulppa syntyy johonkin alaraajojen laskimoon. Se aiheuttaa paikallista kipua ja turvotusta. Joskus tulppa voi lähteä liikkeelle ja päätyy lopulta keuhkoihin, kuten sukulaisella oli käynyt. Tulppa tukkii keuhkosuonen, mikä voi olla vakava juttu.

Hyytymiseen vaikuttavia perinnöllisiä muutoksia on useita. Oletan, että sukulaisella on näistä yleisin, hyytymistekijä V:n mutaatio, jollainen löytyy noin neljällä prosentilla suomalaisia. Suunnilleen yksi nuori nainen 10000:sta sairastuu laskimoveritulppaan, vaikka hänellä ei ole vaaratekijöitä. Hyytymistekijä V:n mutaatio lisää tulppariskin noin kahdeksankertaiseksi verrattuna ihmisiin, joilla sitä ei ole. Yhdessä e-pillerit ja tekijä V:n mutaatio lisäävät tulppariskin kolmikymmenkertaiseksi.

Koska veritulpat ovat nuorilla harvinaisia, ylivoimaisesti suurin osa mutaation kantajista ei saa veritulppia edes e-pillereiden aikana, mutta vaara on kuitenkin selvästi suurentunut.

Marevan on veren hyytymistä estävä antikoagulanttilääke, joka ehkäisee tehokkaasti veritulppia. Jos veritulpan yhteydessä todetaan perinnöllinen hyytymistekijämuutos, Marevan-hoitoa jatketaan pitkään, mutta tarkkaa ohjetta hoidon pituudesta ei nykyään valitettavasti ole. Joidenkin mielestä ”pitkään” on kuusi kuukautta, joidenkin mielestä lopun elämää, useimpien siltä väliltä. Hoidon pituudella on suuri käytännön merkitys, sillä hoito on melko hankalaa. Sen aikana veren hyytymisarvoa pitää seurata säännöllisesti ja hoitoon liittyy pieni verenvuotojen vaara.

Sukulaisella olivat e-pillerit tulppariskiä lisäämässä hyytymistekijämuutoksen ohella. Nyt e-pillerit ovat poissa. Kun tämä vaaratekijä on poistunut, aivan väärin ei olisi kokeilla nyt kahden vuoden jälkeen Marevanin lopettamista. On mahdollista, että tulppia ei pelkän mutaation vuoksi tulekaan. Mutta jos lääkkeettömän kokeilun aikana tulee uudestaan tulppa, silloin elinikäinen hoito on selvästi tarpeen.

Vielä lasten hankkimisesta. Varmistin tietojani Helsingin yliopistollisen sairaalan Naistenklinikan sisätautilääkäriltä Kalevi Laitiselta. Vaikka Marevan-hoidon pituuden arvioiminen on aika epämääräistä, raskausajasta voidaan onneksi antaa selkeä ja rauhoittava tieto. Raskauden aikana veritulpan vaara on yleensäkin jonkin verran suurentunut ja etenkin hyytymistekijä V:n mutaatiossa, mutta tulpan synty voidaan estää. Raskauden 8.–12. viikon vaiheilla aletaan käyttää ihon alle pistettävää hepariinilääkettä. Jos nainen on ennen raskautta käyttänyt Marevania, se lopetetaan. Melko yksinkertainen hepariinihoito estää tehokkaasti veritulppien syntyä.

Koska hyytymistekijä V:n puutos on varsin yleinen, Suomessa synnyttää vuosittain yli 2 000 äitiä, joilla on tuo mutaatio. Useimmat pärjäsivät pulmitta ennen hepariinin aikaakin, ja nykyään hepariinihoidolla raskaus sujuu siinä missä muillakin.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.