Mummina olen huolissani kiukustuvasta 3-vuotiaasta pikkupojasta. Kun asiat ei mene hänen mielensä mukaan, hän suuttuu ja kiukku purkailuu lyömisenä. Yleensä pistämme kiukun poikki tarttumalla käsiin ja joskus myös muutaman minuutin arestilla viemällä hänet toiseen huoneeseen. Onko lyöminen normaalia ja miten kiukkuun pitäisi suhtautua? Poika ei ole nähnyt lyömistä vaikka hänen isänsä on lyönyt joskus pojan äitiä melko pahastikin eli tikkejä on sairaalassa laitettu. Voiko lyöminen "periytyä"?

Väkivaltainen käyttäytyminen saattaa todellakin ”periytyä”. Lapsi oppii mallista: jos aikuinen lyö tai raivoaa ollessaan vihainen tai turhautunut, miten lapsi voisikaan oppia muunlaista käyttäytymistä?

Pienen lapsen on todella vaikeaa sammuttaa kiukkupurkaustaan omin päin. Kun lapselle tulee paha mieli, lapsi reagoi kokonaisvaltaisesti. Hän tarvitsee turvallista ohjausta ja malllia siitä, miten kiukku voidaan tyynnyttää. Aikuinen voi ottaa lapsen syliin ja rauhoittua itse. Kun vanhempi itse on rauhallinen, hän voi lempeästi ohjata lapsen mielenkiinnon muualle.

Toinen asia on, että lapset voivat myös oppia käyttämään raivokohtauksia hyväkseen. Näin käy, jos lapsen hyvät teot tai pelkkä olemus ei saa riittävästi positiivista huomiota. Lapsi tarvitsee kiitosta, ihailua, lämpöä ja rakkautta.

Aikuisen epäjohdonmukainen tapa toimia herättää lisäturvattomuutta. On kestämätön ajatus, että lapsi oppisi rajoittamaan aggressioitaan, jos vanhempi ja vahvempi kurittaa häntä fyysisesti. Kuritusväkivalta opettaa lapsellle vain, että vahvemmalla on valta, vanhempiin ei voi luottaa ja että väkivallan käyttö on sallittua.

Viestin huolestuttavin osa koski sitä tietoa, että pojan isä on lyönyt äitiä. Sen lisäksi, että lapsi oppii isältään että kiukkuisena saa lyödä, äidin kokema turvattomuus siirtyy lapseen.

Kaikki perheen osapuolet tarvitsevat apua. Kasvattajien on opittava hallitsemaan omia tunteitaan. Täytyy oppia antamaan positiivista palautetta. Sekin on taito, että oppii viettämään mukavia yhdessäolon hetkiä lapsen kanssa.

Koska eri paikkakuntien auttamisjärjestelmät hieman vaihtelevat, ehdotan että vanhemmat ottavat yhteyttä omaan lastenneuvolaansa ja kertovat avoimesti tilanteesta. Myös lastensuojelun työntekijöihin voi ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä.

Elina Hermanson
Lastentautien erikoislääkäri ja nuorisolääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.