Lähiomaiseni, 30-vuotias nainen sairastui ensi kertaa psykoosiin puolisen vuotta sitten. Lyhyen sairaalajakson jälkeen hänen lääkityksekseen jäi Peratsin (perfenatsiini) 2 tablettia vuorokaudessa. Unettomuuden vuoksi lääkitykseen kuitenkin lisättiin Levozinia (levomepromatsiini). Nyt omaiseni yliaktiivisuus on muuttunut jonkinasteiseksi masennukseksi ja lääkitykseen on lisätty masennuksen hoidossa käytetyt Cipralex (essitalopraami) ja Tolvon (mianseriini). Jo vuosia hän on käyttänyt myös säännöllisesti kipuoireyhtymän vuoksi Klortriptyl mite (klopoksidin ja amitriptyliinin) yhdistelmätabletti sekä tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi.

Tällä hetkellä omaiseni siis käyttää päivittäin kaikkia kuutta lääkettä. Onko tällainen monilääkitys tavallista ja voisiko sitä yksinkertaistaa? Potilaan oma huoli on ensisijassa unettomuus, hän on valmis ottamaan melkein mitä lääkettä vain jotta saisi nukuttua. Hän kuitenkin nukkuu aamulla usein pitkään. Hänen unensa kokonaismäärää on kuitenkin vaikea arvioida, koska hän ei saa iltayöstä unta ja hänen unensa on katkonaista. Mikä neuvoksi ja mikä olisi hyvä keino korjata unirytmi?

Tällainen monilääkitys on varsin tavallista, kun ihmiset kärsivät itsepäisestä ja jatkuvasta ahdistuneisuudesta, masennuksesta ja unettomuudesta. Yleisesti ottaen tämän kaltainen monilääkitys on tarpeetonta ja saattaa tehdä oireiden hoidon vain entistäkin hankalammaksi.

Kullakin lääkkeellä on omat haittavaikutuksensa, joiden selvittely on monilääkityksen yhteydessä hankalampaa. Eri lääkkeet voivat myös vaikuttaa toinen toistensa pitoisuuteen veressä.

Monilääkityksen tavallisuus perustuu siihen, että etsiessään oireita lievittävää lääkehoitoa lääkäri ei uskalla tai potilas ei itse halua lopettaa aikaisempaa lääkitystä mahdollisten lopetusoireiden vuoksi. Useimpien lääkkeiden lopetuksen yhteydessä ilmenee ohimenevästi ahdistuneisuuden tai unettomuuden korostumista. Varsin usein tarpeeton monilääkitys syntyy siten, että potilasta vuosien myötä hoitavat eri lääkärit lisäävät oman suosikkilääkkeensä muiden joukkoon.

Omaisesi monilääkitys ei ole mitenkään vaarallinen yhdistelmä, mutta potilas tulisi varmasti yhtä hyvin toimeen käyttämällä korkeintaan vain kahta psyykenlääkettä, ehkä yksikin riittäisi tuottamaan saman hoitotuloksen. Lääkityksen yksinkertaistaminen tulee kuitenkin tehdä hyvässä yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa, koska kunkin lääkkeen lopettaminen voi aiheuttaa lieviä ohimeneviä lopetusoireita. Lopetusoireita voi useimmiten lievittää lopettamalla käytetty lääke annosta asteittain pienentäen.

Keskeinen syy omaisesi univaikeuksiin on hänen vuorokausirytminsä siirtyminen eteenpäin. Jos hän on jo pitkään nukkunut aamulla pitkään, hänen nukahtamisaikansa on siirtynyt illasta pitkälle yli keskiyön eikä hän sen vuoksi saa illalla unen päästä kiinni. Jos hän myös nukkuu tai torkahtelee päivisin, se vähentää aina yöunen määrää. Tärkein hoitokeino uniongelmien hoidossa onkin säännöllinen herääminen viimeistään aamulla kello 8–9 aikaan. Säännöllisen aamuheräämisen myötä hänen lääkkeiden tarpeensa vähenisi huomattavasti.

Matti Huttunen
psykiatri ja psykoterapeutti

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.