Lähiomaiseni, 30-vuotias nainen sairastui ensi kertaa psykoosiin puolisen vuotta sitten. Lyhyen sairaalajakson jälkeen hänen lääkityksekseen jäi Peratsin (perfenatsiini) 2 tablettia vuorokaudessa. Unettomuuden vuoksi lääkitykseen kuitenkin lisättiin Levozinia (levomepromatsiini). Nyt omaiseni yliaktiivisuus on muuttunut jonkinasteiseksi masennukseksi ja lääkitykseen on lisätty masennuksen hoidossa käytetyt Cipralex (essitalopraami) ja Tolvon (mianseriini). Jo vuosia hän on käyttänyt myös säännöllisesti kipuoireyhtymän vuoksi Klortriptyl mite (klopoksidin ja amitriptyliinin) yhdistelmätabletti sekä tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi.

Tällä hetkellä omaiseni siis käyttää päivittäin kaikkia kuutta lääkettä. Onko tällainen monilääkitys tavallista ja voisiko sitä yksinkertaistaa? Potilaan oma huoli on ensisijassa unettomuus, hän on valmis ottamaan melkein mitä lääkettä vain jotta saisi nukuttua. Hän kuitenkin nukkuu aamulla usein pitkään. Hänen unensa kokonaismäärää on kuitenkin vaikea arvioida, koska hän ei saa iltayöstä unta ja hänen unensa on katkonaista. Mikä neuvoksi ja mikä olisi hyvä keino korjata unirytmi?

Tällainen monilääkitys on varsin tavallista, kun ihmiset kärsivät itsepäisestä ja jatkuvasta ahdistuneisuudesta, masennuksesta ja unettomuudesta. Yleisesti ottaen tämän kaltainen monilääkitys on tarpeetonta ja saattaa tehdä oireiden hoidon vain entistäkin hankalammaksi.

Kullakin lääkkeellä on omat haittavaikutuksensa, joiden selvittely on monilääkityksen yhteydessä hankalampaa. Eri lääkkeet voivat myös vaikuttaa toinen toistensa pitoisuuteen veressä.

Monilääkityksen tavallisuus perustuu siihen, että etsiessään oireita lievittävää lääkehoitoa lääkäri ei uskalla tai potilas ei itse halua lopettaa aikaisempaa lääkitystä mahdollisten lopetusoireiden vuoksi. Useimpien lääkkeiden lopetuksen yhteydessä ilmenee ohimenevästi ahdistuneisuuden tai unettomuuden korostumista. Varsin usein tarpeeton monilääkitys syntyy siten, että potilasta vuosien myötä hoitavat eri lääkärit lisäävät oman suosikkilääkkeensä muiden joukkoon.

Omaisesi monilääkitys ei ole mitenkään vaarallinen yhdistelmä, mutta potilas tulisi varmasti yhtä hyvin toimeen käyttämällä korkeintaan vain kahta psyykenlääkettä, ehkä yksikin riittäisi tuottamaan saman hoitotuloksen. Lääkityksen yksinkertaistaminen tulee kuitenkin tehdä hyvässä yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa, koska kunkin lääkkeen lopettaminen voi aiheuttaa lieviä ohimeneviä lopetusoireita. Lopetusoireita voi useimmiten lievittää lopettamalla käytetty lääke annosta asteittain pienentäen.

Keskeinen syy omaisesi univaikeuksiin on hänen vuorokausirytminsä siirtyminen eteenpäin. Jos hän on jo pitkään nukkunut aamulla pitkään, hänen nukahtamisaikansa on siirtynyt illasta pitkälle yli keskiyön eikä hän sen vuoksi saa illalla unen päästä kiinni. Jos hän myös nukkuu tai torkahtelee päivisin, se vähentää aina yöunen määrää. Tärkein hoitokeino uniongelmien hoidossa onkin säännöllinen herääminen viimeistään aamulla kello 8–9 aikaan. Säännöllisen aamuheräämisen myötä hänen lääkkeiden tarpeensa vähenisi huomattavasti.

Matti Huttunen
psykiatri ja psykoterapeutti

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.