Tahtoisin tiedustella, onko huonojen elintapojen vaikutuksia mahdollista poistaa elimistöstä kokonaan parantamalla elintapansa? Vaikka olen nuori, olenko jo tupakoinnilla ja alkoholinkäytöllä pilannut mahdollisuuteni täysin puhtaaseen ja terveeseen kehoon?

Hyvä kysymys! Yksiselitteistä vastausta on vaikea antaa, koska käsitteet puhtaus ja terveys ovat aina suhteellisia. Varmaa on vain, että jokainen muutos terveelliseen suuntaan parantaa kehon vointia verrattuna siihen, että jatkaisi tuhoisaa toimintaa.

Jos elimistön puhtautena pidetään sitä, ettei siinä ole ulkopuolisia hiukkasia, voidaan kai sanoa, että elimistö pysyy puhtaana niin kauan kun iho ja limakalvot pysyvät ehjinä ja hengitetty ilma on saasteetonta. Yleisimpiä tapoja liata kehoaan lienee tupakointi, jossa ihminen ehdoin tahdoin vetää keuhkoihinsa monenlaisia elimistölle haitallisia aineita. Myös passiivisessa tupakoinnissa ”likaa” kulkeutuu keuhkoihin.

Elimistöllä on moninaisia keinoja puhdistaa ja suojella itseään. Limakalvot niin kuin ihokin uusiuu koko ajan. Limaneritys, yskiminen ja aivastelu tuovat solujätettä ja vieraita hiukkasia ulos keuhkoista ja nenästä siinä kun ulostamalla poistetaan suolistosta aineita, jotka eivät imeydy verenkiertoon. Maksa hajottaa ja munuaiset poistavat verenkierrosta sinne asti päässeitä myrkkyjä.

Täydellisyyteen ne eivät silti pysty: mm. raskasmetallit voivat tehdä tuhoja ja jäädä elimistöön loppuiäksi.

Vaikka vieras aine pääsisi soluun, soluilla on monenlaisia korjausmekanismeja. Paljon riippuu kuitenkin sattumasta: joskus vieras kemikaali saa aikaan mutaation,  ja tapahtumaketjun seurauksena voi vuosien kuluessa syntyä pahanlaatuisia kasvaimia.

Edellä kerrotusta seuraa, ettei voida sanoa täsmällisesti, miten kauan kestää ennen kuin keuhkot ja muut kudokset ovat tupakoinnista kokonaan toipuneet. Suhteellinen sairastumisvaara tupakkatautiin alkaa kuitenkin pienentyä nopeasti eli tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina.

Päihteitä pitää yleensä käyttää vuosia, ennen kuin ne aiheuttavat palautumattomia, jonkun elimen toimintakykyä lopullisesti heikentäviä muutoksia. Poikkeuksena on äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö. Se voi viedä lapselta terveen tulevaisuuden loppuiäksi, koska elimet vaurioituvat herkimmin silloin, kun ne ovat vasta kehittymässä. Ihmisen itsensä juoma alkoholi tappaa kyllä myös vääjäämättä aivosoluja, altistaa sydän- ja verisuonisairauksille ja rasittaa maksaa. Onnellista kyllä, meissä on valtavasti käyttämätöntä aivokapasiteettia, jota voimme motivoituessamme ottaa käyttöön.

Rasvamaksa on puolestaan palautuva muutos – jos alkoholinkäytön lopettaa, maksa voi toipua, toisin kuin jos maksasairaus on edennyt kirroosiin.

Verisuonimuutoksissakin on kyse vaihe vaiheelta etenevästä taudista. Jo kaksikymppisen ihmisen verisuonten seinissä on usein rasvajuosteita, jotka epäterveellisissä olosuhteissa voivat kehittää ympärilleen ns. ateroomia eli valtimon sisäkalvon pullistumia. Aterooma puolestaan kerää päälleen sidekudosta ja kalkkia, ja on vain ajan kysymys, koska suoni menee tukkoon tai repeää. Mitä varhaisemmin lopettaa päihteiden käytön ja tupakoinnin, vähentää tyydyttyneiden rasvojen käyttöä ja lisää liikuntaa, sitä puhtoisemmat ja terveemmät suonet saa pitää.

Näin kesällä on ehkä paikallaan lisätä, että jos kysyjän huonoihin elintapoihin on kuulunut myös bailaus kovameluisissa konserteissa tai baareissa ilman kuulosuojaimia, kuuloelin on saattanut jo vaurioitua. Toinen ikävä asia on liiallinen auringonotto. Vaikka mikään yksittäinen syy ei yleensä johda syöpään, toistuvat ihon palamiset ovat iso riski. Huonolla tuurilla lapsena saatu auringonpolttama on jo muuttanut ihosoluja melanooman suuntaan; kun iho palaa toistuvasti, melanooman riski kasvaa.

Elina Hermanson
lastentautien erikoislääkäri ja nuorisolääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.