Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Kysyn sellaisesta sairaudesta kuin lihasreuma, mistä se saa alkunsa, kuka yleisemmin siihen sairastuu miten hoidetaan ja minkälainen on paranemisprosessi? Olen vähän yli 60-vuotias nainen. Noin vuosi sitten aloin tuntea kipua kaulalla, niskassa hartioissa käsissä ja jaloissa polvista ylöspäin istumalihaksiin saakka. Yöt ovat hankalia kun en meinannut päästä kääntymään. Kaikenlaisia tutkimuksissa otettiin, kaikki muut olivat normaaleja, mutta senkka oli korkeimmillaan 46. Nyt olen syönyt 5 kuukautta Prednisolon tabletteja alenevin annoksin. Yritän jättää sen pois mutta ei onnistu. Viimeksi olen viikon syönyt 5 mg ja kipua on kaulalla, käsissä ja jaloissa. Kunto oli parempi, kun otin 7.5 mg. Myös särkylääkettä otan joka päivä. Kumpi on parempi, lisätä kortisonia vai särkylääkettä? Kuitenkin pelottaa kortisoni, koska siinä on ne pahat haittavaikutukset.

Kysymys sisältää jo vastauksen lukuisiin esitettyihin kysymyksiin ja kuvaa hyvin lihasreuman (polymyalgia rheumatican) kulkua. Valitettavasti polymyalgian syytä ei tunneta, mutta siihen sairastuvat yleisimmin juuri myöhäisessä keski-iässä olevat tai sitä vanhemmat naiset. Taudin esiintymishuippu on 70 ikävuoden tietämissä. Tavalliset oireet ovat melko nopeasti alkavat lihasten kivut ja erityisen tyypillisiä ovat hartioista pakaroihin ja reisiin ulottuvat kivut, erityisesti öisin. Laboratoriotutkimuksissa ei yleensä löydy mitään mutta kuin noin 40–100:n tietämissä oleva lasko (senkka). Tämä erottaakin sairauden fibromyalgiasta, jossa ei senkkakaan ole tavallista korkeampi.

Polymyalgia voi lievinä muotoina parantua itsestäänkin, mutta usein oireet ovat niin hankalat, että turvaudutaan kortisonilääkitykseen, joka parhaimmillaan riittävän suurella aloitusannoksella vie oireet pois muutamassa päivässä. Kun itse tautiprosessi, tosin useiden kuukausien kuluessa, heikentyy, kortisoniannosta voidaan vähitellen pienentää. Tämä tapahtuu noin kuukauden välein seuraten oireita ja tulehdusarvoja (joko laskoa tai CRP-arvoa). Annosta pienennetään yleensä 2,5 mg kuussa, ja joskus joudutaan vähän kysyjänkin kuvaamaan tapaan sahaamaan annoskoon kanssa, kun oireet alkavat uudelleen annosta pienennettäessä. Ehkä vähän silloin lohduttaa, että ennemmin tai myöhemmin tautiprosessi heikkenee, joskin tämä voi joskus viedä parikin vuotta.

Käyttääkö sitten kortisonia vai tulehduskipulääkkeitä? Aika usein joudutaan kysyjän tapaan käyttämään molempia, ja tavoitteena tietenkin on päästä pienimmällä mahdollisella annoksella molempia, kun kummastakin on pitkään käytettynä haittoja. Ikääntyvälle naisihmiselle on myös tärkeää huolehtia osteoporoosia ehkäisevästä lääkityksestä kuukausia kestävän kortisonihoidon aikana. Jos joutuu päivittäin käyttämään sekä kortisonia että tulehduskipulääkettä, myös mahaa suojaava happosalpaajalääkitys on todennäköisesti tarpeen.

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Tietoa lihasreumasta?

Kuulin hetki sitten nimen oireilleni ja heti googletamaan siitä. Ja täsmälleen oireeni sopivat lihasreumaan. Kortisonia minäkin saan, kunhan pääsen hakemaan. Jalat ovat nyt niin tönköt, että hakeminen jäänee huomiseen. Minulla on tutkittu luusto kesällä, eikä osteoporoosia ole. Ei siis liene tarpeen syödä sen estolääkitystäkään. Toivottavasti pääsen pian eroon suurista kortisonimääristä! Olen 60-vuotias ja onneksi jo poissa työelämästä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.