Olen huolissani pojastani, jolla todettiin vasta sotaväessä piilokives. Se leikattiin, mutta seurauksia tästä on? Onko poikani tapauksessa tapahtunut hoitovirhe, sillä pienempänä kävimme kaikissa mahdollisissa neuvoloissa ja lääkäreissä?

Aluksi vähän taustaa tälle kivesasialle. Ihmissikiön kehityksen aikana kivekset muodostuvat vatsaontelon alueella, josta ne hyvissä ajoin ennen syntymää siirtyvät kivespusseihin. Silloin tällöin käy niin, että tämä laskeutuminen ei tapahdukaan aivan normaalisti. Joskus toinen kives tai harvoin molemmat voivat jäädä "matkalle" nivuskanavaan tai ylemmäksikin.

Jos kives ei laskeudu kivespussiin, se ei pysty tuottamaan siittiöitä. Tämä johtuu siitä, että siittiöiden muodostuminen edellyttää ruumiinlämpöä pari kolme astetta viileämpää lämpötilaa. Kivespusseissa tämä viileä ympäristö on, mutta ylempänä ei. Kun kives on jäänyt nivuskanavaan tai ylemmäksi, siittiöitä tuottavissa soluissa on havaittu mikroskoopilla tutkiessa häiriöitä jo parin kolmen vuoden iässä.

Piilokiveksen mahdollisuuden vuoksi sen tutkiminen kuuluu neuvolan rutiiniin jo ensimmäisen ikävuoden aikana. Tutkiminen tarkoittaa yksinkertaisesti poikavauvan kivesten tunnustelua: varmistetaan että pusseista löytyy kaksi kivestä. Jos löydös on epäselvä, tutkiminen toistetaan seuraavilla käynneillä. Jos toinen (tai joskus molemmat) kivekset eivät ole laskeutunet kivespussiin, se pyritään hoitamaan jo vuoden parin iässä, viimeistään nelivuotiaana. Yleisin hoitomuoto on leikkaus, jolla useimmiten – muttei aina – kives saadaan oikealle paikalle. Toinen mahdollisuus on hormonihoito, jolla kuitenkin onnistutaan harvemmin kuin leikkauksella.

Miksi sitten tässä tapauksessa piilokives jäi toteamatta? Tähän minun on mahdoton vastata, mutta teoriassa syitä on useita. Lääkärit ovat uransa alussa nuoria ja kokemattomia, tai sitten anatomiset olosuhteet voivat olla tavallista vaikeammat. Onneksi tässä ei ole kysymys kovin vakavasta asiasta, sillä yhdellä kiveksellä mies pärjää hyvin. Testosteroni ja miehiset ominaisuudet kehittyvät normaalisti ja lasten saantikin on kutakuinkin kaksikiveksisten luokkaa.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.