Heikkenevä hajuaisti saattaa tuoreen tutkimuksen mukaan paljastaa keiden iäkkäiden muisti ja muut kognitiiviset mielentoiminnot heikkenevät seuraavien vuosien aikana. Huono hajuaisti ennustaa myös muistiongelmien etenemistä dementiaksi.

Jama Neurology -lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 400 keskimäärin 80-vuotiaan neljävuotiseen seurantaan. Osallistujien muisti oli kunnossa tutkimuksen alussa, mutta seurannan aikana 250 osallistujalla diagnosoitiin kognitiivisten mielentoimintojen heikentymä.

Aineiston analyysin perusteella osallistujien muisti heikkeni sitä todennäköisemmin mitä heikompi hajuaisti osallistujalla oli tutkimuksen alussa tehdyissä testeissä. Heikoimmin hajuja tunnistavilla todettiin kognitiivisten mielentoimintojen heikentymä kaksi kertaa todennäköisemmin kuin parhaiten testeissä pärjänneillä.

Huono hajuaisti yhdisti myös osallistujia, joiden muistiongelmat etenivät varsinaiseksi dementiaksi seurannan aikana. Heidän dementiariskinsä oli 3–5 kertaa suurempi verrattuna hyvähajuaistisiin. Osallistujien koulutustaso, ikä tai sukupuoli eivät selittäneet tuloksia.

Aiemmissa tutkimuksissa heikkenevä hajuaisti on yhdistetty myös suurentuneeseen riskiin menehtyä seuraavien vuosien aikana. Hajuaistin heikentyminen saattaakin kuvastaa elimistön ja terveydentilan laajempaa heikkenemistä.

Uutispalvelu Duodecim
(Jama Neurology 2015;DOI:10.1001/jamaneurol.2015.2952)
http://dx.doi.org/10.1001/jamaneurol.2015.2952

Sikiöaikana liian niukasti ravintoa saavat voivat aikuisena sairastua muita todennäköisemmin tyypin 2 diabetekseen. Myös lihavuuteen liittyvä diabetesriski näyttäisi olevan heillä suurentunut, tuore tutkimus osoittaa.Kiinalaistutkijoiden havainnot perustuvat 89 000 Kiinan 1959–1961 nälänhädän aikoihin syntyneen seitsenvuotiseen seurantaan. Osallistujat jaettiin ryhmiin sen perusteella olivatko he altistuneet nälänhädälle sikiöaikana vai varhaislapsuudessa. Vertailukohtana olivat nälänhädän jälkeen vuosina 1962–1964 syntyneet.Sikiöaikana altistuneet sairastuivat tyypin 2 diabetekseen seurannan aikana neljänneksen todennäköisemmin kuin lapsena nälänhädän kokeneet tai nälänhädän jälkeen syntyneet.Lihavuus ja vyötärölihavuus suurensivat kaikkien diabetesriskiä, mutta suurin vaikutus havaittiin sikiöaikana nälänhädälle altistuneilla. Heillä lihavuus ja vyötärölihavuus liittyivät neljä kertaa suurempaan sairastumisriskiin, kun vertailukohtana olivat normaalipainoiset.Samanlaisia tuloksia on saatu aiemminkin ja muissa väestöissä. Aiemmissa tutkimuksissa myös mm. lihavuus, kolesteroliongelmat ja sydänsairaudet on yhdistetty sikiöajan puutteelliseen ravintoon.Tutkimus julkaistiin International Journal of Epidemiology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim(International Journal of Epidemiology 2018;DOI:10.1093/ije/dyx228)http://doi.org/10.1093/ije/dyx228

(2018521) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Ulosteensiirron hyödyt pitkäaikaisia – potilaat tyytyväisiä

Valtaosa potilaista saa ulosteensiirrosta pitkäaikaisen avun Clostridium difficile -infektioon ja sen aiheuttamaan ripuliin. Tuoreen tutkimuksen perusteella teho on yli 80 prosentin luokkaa.Ulosteensiirron teho ja turvallisuus on tiedetty toki tätäkin ennen, mutta pitkäaikaisvaikutuksia ja potilaiden tyytyväisyyttä ei ole pahemmin selvitetty. Nyt julkaistussa tutkimuksessa 140 potilasta seurattiin keskimäärin kahden vuoden ajan ulosteensiirrosta.
Seurannan päättyessä 82 prosenttia potilaista oli terveitä eikä heidän Clostridium difficile -infektionsa ollut uusiutunut. Niillä 18 prosentilla, joilla infektio uusiutui, merkittävä selittävä tekijä oli luultavasti antibioottikuurit, jotka todennäköisesti sekoittivat suoliston bakteeritasapainon. Uudelleen infektioon sairastuneista 75 prosenttia oli saanut antibiootteja ulosteensiirron jälkeen, kun uusiutumiselta säästyneistä lääkityksellä oli ollut vain 38 prosenttia.

Potilaat olivat ymmärrettävästi hyvin tyytyväisiä ulosteensiirtoon, ja heistä 95 prosenttia kertoi menevänsä hoitoon tarvittaessa uudelleen. Valtaosa piti ulosteensiirtoa parempana kuin antibioottihoitoja, joita myös käytetään uusiutuvan Clostridium difficile -infektion hoidossa.

Ulosteensiirtoja on käytetty Clostridium difficile -infektion hoidossa myös Suomessa, ja hoitotulokset ovat olleet erittäin hyviä. Yleensä siirre saadaan lähiomaiselta. Ulosteensiirtoja on kokeiltu myös muiden sairauksien hoidossa.

Uutispalvelu Duodecim (Clinical Infectious Diseases 2018;DOI:10.1093/cid/cix1097)http://doi.org/10.1093/cid/cix1097

(2018521) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.