Jos lääkkeen sivuvaikutuksena on lihomisvaara, se mainitaan tuoteselosteessa. Silloin ainoa pätevä konsti on ruokavalion keventäminen.
Nesteen kertyminen on eri asia kuin rasvan kertyminen. Vain rasvan kertyminen on lihomista.
Katukuvassa on kilokaupalla lääkkeiden kerryttämää rasvaa ja nestettä. Jos ajatellaan, että 400 000 suomalaista lääkitsee diabetestaan ja 50 000 käyttää psykoosilääkettä, tusinasta vastaantulijasta ainakin yksi on lihonut lääkkeellä.
Painoa nostavia lääkeaineita tunnetaan satakunta, mutta niistä vain muutamat lihottavat reilusti. Mikäli painonnousu mainitaan lääkkeen haittavaikutuksena, ruokavaliotaan on hyvä keventää heti hoidon alussa.
Yleensä lihomisen aiheuttaa kuitenkin ruokahalun paraneminen ja liikkumisen väheneminen. Jos lääkkeen haittavaikutuksena mainitaan väsymys, pitkä lääkekuuri voi tuoda mukanaan muutaman kilon jo siksi, että olo on liikkumiseen liian raukea.
Naiset saattavat syyttää ylikiloistaan hormoniehkäisyä, vaikka todellinen kilojen kertymisen syy olisi yhdessä syömisen ihanuus. Hormoniehkäisy itsessään ei lihota, mutta naishormonit saattavat lisätä soluissa nestettä. Se tuntuu turvotuksena.
Kertyivätpä kilot sitten lääkehoidon sivussa tai syömisen himossa, läski on samaa. Lääkkeillä saadun ylipainon hyvä puoli on se, että kilot todennäköisesti lähtevät, jos lääkehoidon voi lopettaa.
Proviisorit Kirsti Laitinen ja Petri Kröger Kuopion Lääkeinformaatiokeskuksesta muistuttavat, että lääkkeiden vaikutus on yksilöllinen.
– Jos pakkausselosteessa huomautetaan painonnoususta, se ei tarkoita, että taatusti jokainen lihoo. Toisaalta neljän kilon sijasta joku voi lihoa kymmenen. Kun potilas tietää käyttävänsä ruokahalua lisäävää lääkettä, hän voi syödä kevyesti ja välttää kaloripitoisia juomia.
Diabeetikko keventää
Tyypin 2 diabetes johtuu pääosin lihomisesta, mutta itse taudin hoitaminenkin voi johtaa painonnousuun. Hoito aloitetaan yleensä suun kautta otettavilla lääkkeillä. Niistä useimmat nostavat painoa muutaman kilon.
Uudet diabeteslääkkeet hillitsevät ruokahalua ja tekevät kylläiseksi pienillä annoksilla. Laihduttavatko pistettävät suolistohormonilääkkeet tyypin 2 diabeetikkoa?
- Kyllä laihduttavat. Suomessa on markkinoilla kahdesti päivässä pistettävä eksenatidi (Byetta), kerran päivässä pistettävä liraglutidi (Victoza) sekä kerran viikossa pistettävä pitkävaikutteinen eksenatidi (Bydureon), vastaa professori Johan Eriksson Helsingin yliopistosta.
Uudet lääkkeet vaikuttavat näläntunteeseen ja hillitsevät ruokahalua, toisin sanoen pienempi annoskoko tekee kylläiseksi. Laihtumista edistää myös se, että vatsalaukun tyhjeneminen hidastuu.
Paino putoaa keskimäärin kolme kiloa puolessa vuodessa. Osalla paino putoaa jopa kahdeksan kiloa puolessa vuodessa. Vaikutus painoon jatkuu pitempään, ja runsaan kolmen vuoden aikana parhaiten pärjäävä neljännes laihtuu toistakymmentä kiloa. Kaikki eivät kuitenkaan onnistu laihtumaan suolistohormonilääkkeillä. Vielä ei tiedetä, mistä se johtuu.
Nyt markkinoilla olevat lääkkeet on tarkoitettu nimenomaan tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Niiden tehoa tutkitaan myös muilla kuin diabeetikoilla, ja tulokset ovat varsin lupaavia.
Lääkäreillä on mahdollisuus kirjoittaa lääkkeitä myös muuhun kuin varsinaiseen käyttötarkoituksen. Suolistohormonilääkkeitä voi siis määrätä laihdutuksen tueksi.
Pitkään tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytetty metformiini vähentää glukoosintuotantoa maksassa ja pienentää siten veren sokeripitoisuutta. Vanha lääke on kokenut renessanssin. Se on edullinen ja eikä sen ole todettu lihottavan niin kuin uudempien diabeteslääkkeiden. Päinvastoin metformiini saattaa laihduttaa muutaman kilon. Siksi se on nykyisin ylipainoisten diabeetikkojen ensisijainen suun kautta otettava sokerilääke.
Uusia pistoslääkkeitä käyttävänkään ei kannata luopua diabetekseen määrätystä metformiinista. Pistoslääkkeet sopivat erinomaisesti tyypin 2 diabeteksen hoitoon ylipainoisilla ja lihavilla heti metformiinin jälkeen. Ne voivat siirtää insuliinihoidon aloituksen vuosilla eteenpäin.
Suun kautta otettavat insuliiniherkistäjät, pioglitatsoli ja rosiglitatsoli, keräävät nestettä soluihin muutaman kilon verran.
– Nesteen kertyminen on eri asia kuin rasvan kertyminen, Kröger huomauttaa. –Vain rasvan kertyminen on lihomista.
Kerran päivässä suun kautta otettu sitagliptiini tukee elimistön omaa kykyä pienentää veren sokeripitoisuutta. Se on metformiinin kanssa käytettynä tehokas eikä sen tiedetä aiheuttavan painonnousua.
Sekä 1 että 2 tyypin diabeteksen insuliinihoito saattaa lihottaa. Paino nousee pistoshoidon aluksi yleensä 2–4 kiloa, koska sokeri siirtyy verestä solujen energiaksi. Ylimääräinen energia varastoituu aina rasvana. Painonnousu voidaan helposti estää järkevällä ruokavaliolla. Napostelun kanssa kannattaa olla tarkkana.
– Verensokerin vaihtelu ja varsinkin verensokerin liiallinen lasku saattavat pelottaa diabeetikkoja niin paljon, että he turvautuvat turhan tuhteihin välipaloihin, Petri Kröger pelkistää ravitsemusneuvonnan tärkeyden.
Psyykenlääkkeen voi vaihtaa
Lihottavia psykoosilääkkeitä on useita. Ne voivat häiritä nälän ja kylläisyyden tuntemuksia. Tuore tutkimus varmistaa, että psykoosilääkkeet lihottavat, koska ne lisäävät ruokahalua.
Psykoosilääkkeet myös kuivattavat suuta. Jos nahkeaan tunteeseen juo kaloripitoisia juomia, saa litrasta limsaa jo 500 turhaa kilokaloria. Parissa viikossa voi limsanjuonnilla lihoa kilon.
Skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon käytettävät lääkkeet rauhoittavat. Liikkuminen saattaa niiden käyttäjillä vähetä. Mielialantasaajista, joita käytetään kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa, vähiten painoa nostaa karbamatsepiini.
Skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat niin vakavia sairauksia, ettei niiden lääkehoitoa voi lopettaa lihomisen takia. Lääkäri voi ehkä pienentää annosta tai vaihtaa lääkkeen toiseen.
Elämäntapaneuvonta auttaa tiedostamaan, minkä verran mikäkin ruoka sisältää energiaa.
– Lääkärin pitäisi mitata potilaansa verensokeri, paino, vyötärönympärys ja kolesteroliarvot ennen kuin aloitetaan uusi psykoosilääke. Painoa olisi hyvä seurata kuukausittain puolen vuoden ajan, Kirsti Laitinen suosittaa.
Masennuslääkkeissä on väsyttäviä valmisteita, jotka saattavat verottaa liikkumishaluja. Painoa nostavat eniten trisykliset masennuslääkkeet ja mirtatsapiini, jota käytetään pieninä annoksina myös unilääkkeenä.
Täysin päinvastainen vaikutus kilojen kertymiseen on SSRI-masennuslääkkeillä, serotoniinin takaisinoton estäjillä. Niitä käytetään eniten masennuksen hoidossa ja ne pudottavat potilaan painoa muutaman kilon, kun välittäjäaineiden tasapaino korjaantuu.
Mielialalääkkeillä painonlasku voi juontaa siitäkin, että mieliala nousee ja potilas jaksaa jälleen lähteä liikkeelle. Kivunhoidossa pieninä annoksina käytetyt masennuslääkkeet eivät painoa muuta.
Mikäli psyykenlääkkeitä käytetään pieninä annoksina muihin sairauksiin, kuten masennuslääkkeitä kipuihin, ne eivät lihota.
Kortisoni muuttaa muotoa
Vaikeisiin tulehdussairauksiin pitkiä aikoja suun kautta otettu kortisoni saattaa vaikuttaa käyttäjänsä ulkonäköön, sillä kortisoni muuttaa rasvan paikkaa elimistössä. Glukokortikoidin eli kortisonin ja synteettisten kortikoidien on todettu kasvattavan rasvasoluja varsinkin keskivartalolla ja maksan ympärillä.
Pitkään kortisonia suun kautta käyttävillä rasva siirtyy raajoista keskivartalolle. Samoin kasvot ja niska voivat pyöristyä. Kortisoni myös lisää ruokahalua. Lisämunuaisen tuottaman glukokordikoidin tehtävä on luonnostaankin turvata elimistön energiansaanti kovassakin rasituksessa.
Kun kortisonin käytön lopettaa, myös muutokset palautuvat pikkuhiljaa. Muidenkaan lääkkeiden lihottava vaikutus ei ole ikuinen. Laihtuminen alkaa, kun lääkkeen voi lopettaa.
Lue lisää:
Syitä painonnousuun
- Lääkkeet muuttavat elimistön välittäjäaineita ja aineenvaihduntaa.
- Perimä vaikuttaa: sama lääke voi laskea painoa yhdellä, nostaa toisella.
- Lääkehoidon aikana ruokahalu voi lisääntyä, liikunta vähentyä.
On kokemusta masennuslääkkeestä jonka seurauksena lihoin pari kiloa per viikko. Painoni oli pysynyt sitä ennen 30 vuotta lähes samana kuten elintavatkin. Lihominen johtui siitä, että lääke esti kylläisyyden tunteen syntymisen aterian jälkeen, jolloin tunsi tarvetta syödä vähän väliä. Kylläisyyden tunne syömisen jälkeen palautui lääkkeen lopettamisen jälkeen, mutta ylimääräisten kilojen pudottaminen oli paljon vaikeampaa.
Kyse ei siis ole väsymyksestä ja liikkumattomuudesta vaan lääkkeen aiheuttamasta kemiallisesta haittavaikutuksesta, jota artikkelin kirjoittaja vähättelee. Suomessa kukaan ei seuraa psyykelääkkeiden käyttäjiä ja lääkkeiden haittavaikutuksia, vaan niitä määrätään liukuhihnalta jopa potilasta näkemättä. Ihan puppua, että potilaan terveydentilaa seurattaisiin kuukausittain. Juuri siksihän näitä lääkkeitä määrätään, jotta potilaat voi jättää oman onnensa nojaan vuosikymmeniksi ja näin säästetään tutkimus ja hoitokuluista. Paraneminen ei ole edes tavoite, eikä ketään kiinnosta mistä masennusoireet johtuvat. Pääasia on, että lääketeollisuus nettoaa.
Ei lahe kilot kun lopettaa laakekeen syomisen. 20 kiloa tuli 6 kk:ssa ja viela on juurikin ne samat kilot eika lahe vaikka mita tekis. Kiitos vaan surkeat laakarit! Siina vaiheessa kun olin ostamassa kolmatta kertaa isompia vaatteita, lopetin laakityksen ja kas, loppui lihominen myos. Tuosta on nyt aikaa jo 15 vuotta ja vaikka olen ollut raskaana ja lihonut naiden myota, olen myos ne raskaus kilot saanut helposti pois muutamassa kuukaudessa. Mutta ne laakkeen tuomat kilot lilluu ymparilla.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
