Esi-isämme ei käynyt futistreeneissä eikä ryhmäliikuntatunneilla. Silti hänellä oli ruista ranteessa ja lihakset kunnossa. Millaista on liikkua luolamiehen lailla?
Ja egoilu on sitten kielletty! muistuttaa ohjaaja Jaakko Savolahti. Hän on opettamassa minulle luonnollista liikkumista — uutta lajia, jossa jäljitellään metsästäjä-keräilijöiden elämäntapaa. Tuon ajan ihmisen ei kannattanut pullistella taidoillaan, sillä jos sattui haaveri, apu ei välttämättä ollut lähellä.
Mitä vuosituhansia sitten elänyt homo sapiens teki hankkiakseen ruokaa ja selviytyäkseen hengissä? Ei ainakaan pyöräillyt eikä vääntänyt jalkojaan lootusasentoon. Hän kiipeili, tasapainoili, ryömi, heitti nuolia ja juoksi paljain jaloin. Liikunnalla oli aina jokin tavoite: metsästys, piiloutuminen, uusille asuinpaikoille vaeltaminen. Nykyajan luonnollisen liikkumisen treeneistä haetaan hikoilun iloa ilman monimutkaista laitekikkailua.
Ajatus on mukava. Työpäivän jälkeinen salitreeni on aina tuntunut minusta vähän muoviselta.
Paikkoja ei saa rikkoa
Eksoottisimmalta ”luonnolliselta” liikkeeltä vaikuttaa neliraajakävely. Savolahti opettaa: jalkaa ja vastakkaisen puolen kättä samaan aikaan eteenpäin. Guru näyttää mallia ja pistää oikein juoksuksi — kuin saaliin perässä jolkottava eläin.
Neliraajakävelyssä liikutetaan samaan aikaan vastakkaista jalkaa ja kättä. Polvet eivät koske maahan. Liike sekoittuu helposti karhu-kävelyyn, jossa samaan aikaan liikkuu saman puolen raajat.
Kuntoliikunnassa on yleensä tärkeää, että touhu kuluttaa mahdollisimman paljon kaloreita. Luonnollinen liikkuja ajattelee aivan päinvastoin. Liikkeet tehdään niin, että niissä säästyy mahdollisimman paljon energiaa.
Ei kyllä tunnu siltä. Varsinkin neliraajakävelyssä lihakseni pingottuvat äärimmilleen.
— Se johtuu siitä, että käytät eri lihaksia kuin yleensä urheillessa.
Yhdestä asiasta tiedän, että nyt todella urheillaan keskellä pöheikköä. Hyttyset syövät armotta paljaita sääriäni. Paahtavan kuuma kallio tarjoaa hetken helpotuksen. Siellä lojuu myös käyttökelpoinen puunrunko, jonka nostoa harjoittelemme.
— Muista keskivartalo! saan kuulla jatkuvasti.
On tärkeää, että nosto tehdään oikein. Savolahti on tiukka siitä, ettei selkä pääse retkahtamaan pyöreäksi. Ähkin, puhkin ja keksin, että ergonominen tekeminen oli metsästäjä-keräilijälle hengissä pysymisen edellytys.
Kun nostat painavaa esinettä, on tärkeintä pitää selkä suorassa. Älä riuhdo, vaan tee nosto koko kehon voimin.
Pienen joukon elämäntapa
Luonnollista liikuntaa harrastaa harva. Suomessa Savolahti on ainoa aktiivinen ohjaaja ja hän on käynyt kouluttautumassa ulkomailla. Lajin juuret ovat 2000-luvun alun Yhdysvalloissa, jossa perustettiin MovNat -niminen liike elvyttämään luonnollisen liikkumisen ideaa.
Tänä kesänä Savolahti vetää kolme viikonlopun mittaista luonnollisen liikkumisen leiriä. Viikoittaisia treenejä ei ole tarjolla. Toisaalta ideologiaan kuuluukin se, että liikkeet solahtavat osaksi arkea.
Epäilyttää. Missä tilanteessa neliraajakäynti voi olla se järkevin tapa liikkua?
— Jos joudut pakenemaan palavasta asunnosta savun alla liikkuen, taito voi pelastaa henkesi, Savolahti toteaa.
Kun liikuntamuodosta on tullut elämäntapa, se näkyy myös vähemmän dramaattisissa tilanteissa.
— Joskus omat työmatkani ovat kestäneet tuntitolkulla, kun on pitänyt jäädä keikkumaan puunoksille, ohjaaja naurahtaa.
Luonnollisesti toimistossakin
Luonnollisen liikunnan sukulainen parkour on jo vakiinnuttanut paikkansa. Parkourin idea on liikkua paikasta toiseen mahdollisimman sulavasti, kun taas luonnollisessa liikkumisessa tärkeintä on ihmiselle ominaiset tavat. Sillä, missä liikkeet tekee, ei ole väliä. Kesäinen metsä äänineen ja tuoksuineen tarjoaa tunnelmalliset olosuhteet, mutta ihan yhtä luonnollisesti voi liikkua vaikka toimiston lattialla.
— Jos teet metsässä hauiskääntöjä kepillä, se ei ole yhtään sen luonnollisempaa, kuin raudan nosto salilla. Ja toisinpäin: neliraajakävely on ihan yhtä luonnollista liikkumista, tekipä sen sitten missä ympäristössä hyvänsä.
Paluu lapsuuden leikkeihin
Kun jujun ymmärtää, luonnollinen liikkuminen vie nopeasti mennessään. Kokeilunhaluni herää. Tekee mieli jäädä temppuilemaan kelojen ja kivien kanssa. Kiivetä puuhun ja rakentaa sinne maja.
— Kaipuu lapsuuden metsäleikkeihin on saanut monet innostumaan lajista. Usein salaa mielessä toivotaan, että voi kun saisi omia tai kummilapsia, joiden kanssa möyriä ja kiipeillä ilman, että kukaan katsoo pitkään. Näissä treeneissä saa, oikein luvan kanssa! Savilahti lupaa.
Tunnistan menneeseen kaipaavan ajatuksen. Metsässä könyäminen vetoaa alkukantaiseen haluun heittäytyä taas lapseksi.
Säännölliseksi treenimuodoksi minun on lajia vaikea kuvitella. Teholeiri kuulostaa hyvältä idealta, mutta en tiedä, malttaisinko noudattaa orjallisesti luonnollisen liikunnan treeniohjelmaa. Ajatus siitä, että menisin säännöllisesti tiettyinä viikonpäivinä neliraajakävellen tasapainoilemaan puunrungolle, on yksinkertaisesti outo.
Mutta temppuilu voisi hyvin mahtua arkeeni. Seuraavan kerran kun matkaan kotiin metsän halki, saatan nähdä sen eri tavalla.
Voi olla, että huomaan kaatuneet rungot, kantavat oksat ja kielekkeiset kalliot. Enkä valitsekaan suorinta tietä, jota pitkin kuulokkeet päässä tavallisesti pyöräilen kuntosalille.
Tasapainoillessasi katso suoraan eteenpäin. Pyri pitämään käsivarret mahdollisimman rentoina lähellä vartaloasi. Mitä vähemmän huidot niillä sivuille, sitä helpommin asento pysyy.