Kaikki syövät joskus itsensä ähkyyn. Jos kuitenkin ahmit säännöllisesti pari pitsaa, jättisipsipussin, pari litraa jäätelöä ja tunnet siitä syyllisyyttä, saattaa kyseessä olla ahmintahäiriö.

Jojo-laihduttajien ongelma

 Ahminta on yleisin syömishäiriö. Siitä kärsii noin kolme prosenttia väestöstä. Ongelma yleistyy, sillä suhde ruokaan on yhä useammalle vaikeaa.

Ruoanlaitto ja syöminen ovat keskeinen osa nykykulttuuria. Yltäkylläisyys mahdollistaa nauttimisen, mutta samaan aikaan ulkonäköpaineet lisääntyvät. Monen on vaikea suhtautua ruokaan luonnollisesti.

 Jatkuvalla laihdutuskuurilla oleminen voi laukaista ahmintahäiriön. Laihduttaja tavallaan luovuttaa, kun ei jaksakaan tiukkaa kuuria. Ahdistuneena ja itseensä pettyneenä hän päätyy syömään kolme litraa jäätelöä tai kaksi jättisipsipussia.

 Lihavista 20–50 prosenttia kärsii ahminnasta. Häiriö on huomattavasti yleisempää ylipainoisilla kuin normaalipainoisilla.

 Ahmintahäiriö on tavallisten ja kilttien ihmisten tauti. Siihen ei välttämättä liity mielenterveysongelmia, vaan kyse on käyttäytymisongelmasta: kyvyttömyydestä hallita syömistään.

 Alttius voi olla osittain perinnöllistä.

Uhkana terveysriskit

 Ahmintahäiriön suurin terveysriski on liikapaino, josta voi seurata korkeita veren sokeri- tai kolesteroliarvoja, sydän- ja verisuonitauti sekä suurentunut riski sairastua syöpään. Lihavuus voi olla taakka myös nivelille ja haitata liikkumista.

 Ahmintahäiriö synnyttää myös mielialahäiriöitä, joista voi seurata jopa vakavaa masennusta.

Pullaa murheeseen

 Ruoalla hallitaan tunteita. Syödään tylsyyteen, masentuneisuuteen, suruun tai yksinäisyyteen. Ruoka turruttaa negatiiviset tunteet. Lohtusyöminen on opittu tapa, josta voi oppia pois.

 Itseinhosta syntyy häpeä: on vaikea sanoa ääneen, ettei osaa hallita syömistä.

 Alkoholinkäytön voi lopettaa kokonaan, mutta syömistä ei. Siksi sitä ei voi olla ajattelematta.

Tunteita voi opetella tunnistamaan:

 Missä tilanteissa ja mihin kellonaikaan yleensä ahmit? Mikä sitä yleensä edeltää? Syötkö suruun, masennukseen vai televisiota katsellessa? Kirjoita tilanteet paperille.

 Voisitko muuttaa ajatteluasi positiivisempaan suuntaan? Ajatteletko, että olet huono ihminen, kun sinulla on ollut raskas päivä? Opettele korvaamaan ajatuksiasi positiivisemmilla asioilla: minulla on ihana koti, mukava kumppani ja koira. Mitä muuta mukavaa elämässäsi on?
Vaihda tunnetila toiminnaksi. Keksi tilalle jotain muuta tekemistä: lähde kävelylle, neulo, kuuntele musiikkia tai soita ystävälle. Mieti mitä puuhaat mielelläsi ja kiinnitä lista syömisen vaihtoehdoista jääkaapin oveen.

Johda syömistä, keskity ruokailuun

1. Tunnista ongelma: ”En osaa lopettaa syömistä silloin kun pitäisi.”

2. Syö säännöllisesti, älä jätä aterioita väliin. 3–4 tunnin välein syömistä kannattaa opetella. Nälkä ei pääse silloin yllättämään.

3. Pidä ruokapäiväkirjaa: Kuinka usein syöt? Mitä syöt? Kuinka paljon kerralla?

4. Syö riittävästi. Jos syöt monta päivää liian vähän, tarve ahmia herkemmin iskee. Moni ahmija jättää herkästi aamiaisen ja lounaan väliin – se johtaa kiljuvaan nälkään illalla.

5. Herkuttele.  Pieni jälkiruoka, kuten yksi pulla tai pari palaa suklaata pääaterian jälkeen voi pitää makenhimon kurissa. Älä kuitenkaan varastoi kotiin suuria määriä herkkuja.

6. Nauti ja keskity ruokailuhetkiin. Mieti ja tunnustele, miltä ruoka oikeasti maistuu ja tuntuu suussa.

7. Syö yhdessä muiden kanssa, silloin ei tule ahmittua.

8. Älä ole liian ankara itsellesi: eineksetkin ovat ihan hyvää ruokaa.

9. Älä syö televisiota katsellessa.  

Asiantuntija apulaisprofessori Anna Keski-Rahkonen, Helsingin yliopisto.

Lue lisää: Irti ahminnasta – Kohti tasapainoista suhdetta ruokaan. Anna Keski-Rahkonen, Katarina Meskanen, Minna Nalbantoglu (toim.) Duodecim,  2013. Hinta 32 euroa.
Tee testi: Ahmitko sinä?

 

Muista!

• Käyttäytymisen muuttaminen ei ole helppoa. Säännöllinen ruokarytmi voi alkaa tympiä, kun sitä pitäisi jatkaa loppuelämän ajan.

• Oivallus ei riitä, uudenlaista suhdetta ruokaan pitää harjoitella joka päivä!

 

• Painonhallinta on monille vaikeaa.

• Apua ja tukea voi kysyä lääkäriltä, terveydenhoitajalta tai ravitsemusterapeutilta.

• Joillekin on apua psykoterapiasta tai mielialalääkkeistä.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.