
Kaikki syövät joskus itsensä ähkyyn. Jos kuitenkin ahmit säännöllisesti pari pitsaa, jättisipsipussin, pari litraa jäätelöä ja tunnet siitä syyllisyyttä, saattaa kyseessä olla ahmintahäiriö.
Jojo-laihduttajien ongelma
Ahminta on yleisin syömishäiriö. Siitä kärsii noin kolme prosenttia väestöstä. Ongelma yleistyy, sillä suhde ruokaan on yhä useammalle vaikeaa.
Ruoanlaitto ja syöminen ovat keskeinen osa nykykulttuuria. Yltäkylläisyys mahdollistaa nauttimisen, mutta samaan aikaan ulkonäköpaineet lisääntyvät. Monen on vaikea suhtautua ruokaan luonnollisesti.
Jatkuvalla laihdutuskuurilla oleminen voi laukaista ahmintahäiriön. Laihduttaja tavallaan luovuttaa, kun ei jaksakaan tiukkaa kuuria. Ahdistuneena ja itseensä pettyneenä hän päätyy syömään kolme litraa jäätelöä tai kaksi jättisipsipussia.
Lihavista 20–50 prosenttia kärsii ahminnasta. Häiriö on huomattavasti yleisempää ylipainoisilla kuin normaalipainoisilla.
Ahmintahäiriö on tavallisten ja kilttien ihmisten tauti. Siihen ei välttämättä liity mielenterveysongelmia, vaan kyse on käyttäytymisongelmasta: kyvyttömyydestä hallita syömistään.
Alttius voi olla osittain perinnöllistä.
Uhkana terveysriskit
Ahmintahäiriön suurin terveysriski on liikapaino, josta voi seurata korkeita veren sokeri- tai kolesteroliarvoja, sydän- ja verisuonitauti sekä suurentunut riski sairastua syöpään. Lihavuus voi olla taakka myös nivelille ja haitata liikkumista.
Ahmintahäiriö synnyttää myös mielialahäiriöitä, joista voi seurata jopa vakavaa masennusta.
Pullaa murheeseen
Ruoalla hallitaan tunteita. Syödään tylsyyteen, masentuneisuuteen, suruun tai yksinäisyyteen. Ruoka turruttaa negatiiviset tunteet. Lohtusyöminen on opittu tapa, josta voi oppia pois.
Itseinhosta syntyy häpeä: on vaikea sanoa ääneen, ettei osaa hallita syömistä.
Alkoholinkäytön voi lopettaa kokonaan, mutta syömistä ei. Siksi sitä ei voi olla ajattelematta.
Tunteita voi opetella tunnistamaan:
Missä tilanteissa ja mihin kellonaikaan yleensä ahmit? Mikä sitä yleensä edeltää? Syötkö suruun, masennukseen vai televisiota katsellessa? Kirjoita tilanteet paperille.
Voisitko muuttaa ajatteluasi positiivisempaan suuntaan? Ajatteletko, että olet huono ihminen, kun sinulla on ollut raskas päivä? Opettele korvaamaan ajatuksiasi positiivisemmilla asioilla: minulla on ihana koti, mukava kumppani ja koira. Mitä muuta mukavaa elämässäsi on?
Vaihda tunnetila toiminnaksi. Keksi tilalle jotain muuta tekemistä: lähde kävelylle, neulo, kuuntele musiikkia tai soita ystävälle. Mieti mitä puuhaat mielelläsi ja kiinnitä lista syömisen vaihtoehdoista jääkaapin oveen.
Johda syömistä, keskity ruokailuun
1. Tunnista ongelma: ”En osaa lopettaa syömistä silloin kun pitäisi.”
2. Syö säännöllisesti, älä jätä aterioita väliin. 3–4 tunnin välein syömistä kannattaa opetella. Nälkä ei pääse silloin yllättämään.
3. Pidä ruokapäiväkirjaa: Kuinka usein syöt? Mitä syöt? Kuinka paljon kerralla?
4. Syö riittävästi. Jos syöt monta päivää liian vähän, tarve ahmia herkemmin iskee. Moni ahmija jättää herkästi aamiaisen ja lounaan väliin – se johtaa kiljuvaan nälkään illalla.
5. Herkuttele. Pieni jälkiruoka, kuten yksi pulla tai pari palaa suklaata pääaterian jälkeen voi pitää makenhimon kurissa. Älä kuitenkaan varastoi kotiin suuria määriä herkkuja.
6. Nauti ja keskity ruokailuhetkiin. Mieti ja tunnustele, miltä ruoka oikeasti maistuu ja tuntuu suussa.
7. Syö yhdessä muiden kanssa, silloin ei tule ahmittua.
8. Älä ole liian ankara itsellesi: eineksetkin ovat ihan hyvää ruokaa.
9. Älä syö televisiota katsellessa.
Asiantuntija apulaisprofessori Anna Keski-Rahkonen, Helsingin yliopisto.
Lue lisää: Irti ahminnasta – Kohti tasapainoista suhdetta ruokaan. Anna Keski-Rahkonen, Katarina Meskanen, Minna Nalbantoglu (toim.) Duodecim, 2013. Hinta 32 euroa.
Tee testi: Ahmitko sinä?
Muista!
• Käyttäytymisen muuttaminen ei ole helppoa. Säännöllinen ruokarytmi voi alkaa tympiä, kun sitä pitäisi jatkaa loppuelämän ajan.
• Oivallus ei riitä, uudenlaista suhdetta ruokaan pitää harjoitella joka päivä!
• Painonhallinta on monille vaikeaa.
• Apua ja tukea voi kysyä lääkäriltä, terveydenhoitajalta tai ravitsemusterapeutilta.
• Joillekin on apua psykoterapiasta tai mielialalääkkeistä.