Mykkäkoulua, piittaamattomuutta, pahoja puheita tai lähentelyä. Työpaikoilla kiusataan monella tavalla. Psykoterapeutti Sanna Aulankoski neuvoo, miten hankalista tilanteista selviää.

Haluan pitää työroolin

Olen muuttanut paljon ja nähnyt niin karmeita työyhteisöjä, että nykyään kysyn suoraan työpaikkahaastattelussa: Millainen työilmapiiri on? Onko vahvoja persoonia? Olen tuntosarvet koholla, ennen kuin sitoudun työpaikkaan. Vaikka olenkin varuillani, olen myös valmis kiittämään, kun töissä on kivaa. Myönteinen palaute on niin harvinaista, että moni kavahtaa sitäkin: mitähän tuolla on mielessä, kun noin nuolee. Itse olen ajatellut, että työssä otan työroolin. Työkavereiden ja pomon ei tarvitse tietää minusta kaikkea, mutta muiden mielestä peittelen ja suojaudun liikaa. Miten töissä pitäisi olla, että kelpaisi?

ON NORMAALIA ja suotavaakin toimia työssä jossain määrin yksityiselämän rooleista poikkeavalla tavalla. Riippuu alasta, työpaikan kulttuurista sekä ihmisen persoonallisuudesta, missä määrin työrooli poikkeaa muista rooleista.

Sinulla on oikeus luoda itsellesi sellainen työidentiteetti, joka tuntuu luontevalta ja sopii työhösi. Yksityiselämän asioista sinun ei tarvitse työkavereillesi kertoa, jos et halua. Harmillisen usein työpaikoilla hukataan aikaa ja energiaa muiden kuin työasioiden pohtimiseen — ehkäpä näin on käynyt myös työyhteisössänne. Sinulla on lupa keskittyä työhösi ja jättää muiden ajatukset omaan arvoonsa.

Ystävällistä lähentelyä?

Nuori kaunis flikka, mitäs sulle tänään kuuluu? Pahinta oli lähelle tunkeminen vaikka hississä tai kopiokoneella, muka ystävällisenä eleenä. Ensimmäisessä työpaikassani en uskaltanut avata suutani. Yritin vain vältellä eräiden miesten seuraa, mennä heidän huoneeseensa vain silloin kun siellä oli tyhjää tai joku muu tuli seurakseni. Aina se ei postinjaossa onnistunut. Miten minun olisi pitänyt toimia? Pelkäsin, ettei kukaan uskoisi minua vaan tuota parikymmentä vuotta vanhempaa miestä? Miten voisin unohtaa sen häpeän?

OLET KOKENUT työpaikallasi sukupuolista häirintää. Pelkästä flirtistä ei ole ollut kyse, koska olet kokenut miesten käytöksen vastenmieliseksi.

Häiritsevästi käyttäytyvälle henkilölle on syytä viestiä selvästi, ettei hänen käytöksensä ole sopivaa. Jos se ei saa häntä lopettamaan, tulee asiasta kertoa esimiehelle, jonka velvollisuus on saada käytökseen muutos.

Tapahtuneet kokemukset ovat jääneet vaivaamaan sinua ja tunnet niiden vuoksi häpeää. Sinun kannattaa muistaa, ettet itse tehnyt mitään väärää. Saatoit olla liian ujo puolustautuaksesi riittävän reippaasti — se ei kuitenkaan tee sinua syylliseksi miesten käytökseen.

Työtaakka uuvuttaa

Olen siinä mielessä onnekas, että työpaikaltani löytyy enimmäkseen mukavia ihmisiä. Aloin kuitenkin miettiä, voidaanko liikatöiden teettämistä pitää työpaikkakiusaamisena? Minusta tuntuu päivittäin siltä, etten ole tarpeeksi hyvä työntekijä, ellen vietä vähintään kymmentä tuntia toimistolla. Ala, jolla työskentelen, on sen verran julma luonteeltaan etten aina ole varma, jaksanko tätä rataa kovin kauan.

MONILLA TYÖPAIKOILLA VALLITSEE kulttuuri, jossa ihannoidaan pitkiä työpäiviä. Niin sanotuista ylitöistä on kyse vain, jos asiasta on sovittu työnantajan kanssa. Liiallinen työnteko ei ole missään suhteessa järkevää, ja sallitun työn määrästä on säädetty myös laissa. Säännölliset pitkät työpäivät aiheuttavat stressiä, joka puolestaan altistaa fyysisille ja psyykkisille sairauksille.

Ihmisen kyvyllä työskennellä tehokkaasti on rajansa, joten pitkät työpäivät ovat usein myös ajanhukkaa. Mikäli esimiehesi ei näe työn mitoituksessa ongelmaa, tulee sinun kertoa hänelle asiasta ja vaatia muutosta. Sillä, teettääkö hän liikaa töitä kiusatakseen vai ajattelemattomuuttaan, ei ole merkitystä; sinulla on joka tapauksessa oikeus kieltäytyä liiasta työstä. Tarvittaessa voit pyytää tukea työpaikkasi työsuojeluvaltuutetulta tai luottamusmieheltä.

Ala-arvoista kohtelua

Teen keikkaa hoitoalalla, mutta harkitsen lopettamista. Meitä kohdellaan törkeästi. Esimerkiksi ei anneta tietoja potilaista eikä kerrota ruoka- ja kahvitauoista. Eräs hoitaja ilmoitti, että laske alle tai laita vaippa, kun pyysin päästä vessaan. Koko työvuoron saa olla varuillaan näiden vakituisten työntekijöiden takia. He eivät edes tervehdi. Nämä vakituiset ovat esimiehen suosikkeja ja heidän aikansa menee muiden kyttäämiseen. Kysyisin, pitääkö vaihtaa alaa näiden pahansuopien takia. Muutenkin työ on raskasta.

TAVALLISET, FIKSUT AIKUISETKIN voivat käyttäytyä hyvin lapsellisesti ja piittaamattomasti. Uusien ihmisten ryhmään hyväksyminen ei usein tapahdu mutkattomasti. Erilaiset työpaikan ongelmat, kuten resurssivaje tai korostuneen kilpailullinen kulttuuri, kärjistävät helposti vuorovaikutusongelmia.
Kiusaaminen on toisen ihmisen tahallista vahingoittamista.

Aina ei ole helppo sanoa, onko kyse siitä; onko kiusaajaksi koettu tarkoituksellisesti jättänyt esimerkiksi tervehtimättä vai ollut vain ajatuksissaan.
Olipa kohdallasi kysymys kiusaamisesta tai ei, olisi hyvä, että otat asiat puheeksi esimiehesi kanssa. Kiusaamisesta puhuminen saattaa lukkiuttaa keskustelun syyttelyn, puolustelun ja vastasyytösten noidankehään, minkä vuoksi sinun kannattaa keskustella asioista keskittyen ainoastaan niihin konkreettisiin epäkohtiin, joihin kaipaat muutosta. Jos kahdenkeskinen keskustelu esimiehen kanssa tuntuu liian vaikealta tai se ei auta, pyydä mukaan kolmas osapuoli — esimerkiksi sovitteluun perehtynyt työterveyspsykologi.

Jos koet työn muutenkin raskaaksi, ei alan vaihtaminen ole välttämättä huono ratkaisu. Unelmoi vapaasti ja pohdi sen jälkeen mitkä vaihtoehdoista voisivat olla realistisia. Työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologilta voit saada ulkopuolista ohjausta ja tukea suunnitelmillesi.

Kateellinen työkaveri

Olen nuori ja vasta urani alussa, mutta olen onnistunut työssäni osoittamaan esimiehilleni kykyni ja saanut vaativampia työtehtäviä. Tämä tuntuu kismittävän kollegaani, jo pidempään samassa työpaikassa työskennellyttä työntekijää. Hän kokee ilmeisesti, että hänen kuuluisi pidemmän työuran tehneenä saada minulle osoitetut haastavat työtehtävät. Aluksi tämä näkyi vain harmituksena, mutta viime aikoina kollegani tuntuu tekevän kaikkensa, että minulla olisi työpaikassani ikävää olla: hän jättää minut keskustelujen ulkopuolelle, ei kerro työyhteisön suunnitelmista, harrastaa mykkäkoulua ja mustamaalaa minua muille työtovereilleni. Miten tilanteen voisi korjata? En tahtoisi jättää työpaikkaani yhden ilkeilijän tähden.

TILANNE ON YMMÄRRETTÄVÄSTI kollegallesi kiusallinen ja herättää hänessä kielteisiä tunteita. Hänen tulisi kuitenkin kyetä käsittelemään tunteet mielessään eikä toimia niiden yllyttämänä sinua vastaan.

Kerro työkaverillesi, miten olet kokenut tilanteen ja kuuntele avoimin mielin, mitä hän haluaa sanoa. On parempi, ettet esitä tulkintoja hänen motiiveistaan, vaikka ne olisivat ilmeisiäkin. Kriittisen palautteen vastaanottamista voi lisäksi helpottaa, jos voit samassa keskustelussa osoittaa hänelle arvostusta jollain tavalla. Voisit esimerkiksi miettiä, millä tavalla hän voisi auttaa sinua työssäsi.

Vaikka olet pärjännyt hyvin, on hänellä kokeneempana työntekijänä todennäköisesti sellaista tietoa tai taitoa, josta voi olla hyötyä sinullekin.
On mahdollista, että keskustelu havahduttaa työkaverisi olemaan aidosti pahoillaan ja pyytämään sinulta jopa anteeksi. Jos hän ei muuta toimintaansa kahdenkeskisen keskustelun myötä, on tarpeen kertoa asiasta esimiehelle.

Juorut vievät työnilon

Tulin uutena naisvaltaiselle työpaikalle. Alkuun minusta oltiin kiinnostuneita mutta kun en ollut valmis viimeksi tulleena joustamaan aina työvuoroista ja ottamaan lomaa varsinaisen lomakauden loppu- ja alkupäästä, olin kuin ilmaa. Minua ei pyydetty kahvihetkiin ja jos tulin sattumalta, muut poistuivat paikalta. Pian alkoi pienimmästäkin rutiinista poikkeavasta tekemisestäni pomolle kanteleminen, aina liioiteltuna ja taivastelujen kera. Onko työpaikan vaihto ainoa vaihtoehto? Samat naamat siellä olisi vastassa ja entistä nyrpeämpänä, jos kävisin puhumassa pomolleni.

HANKALASSA TILANTEESSA voi aina joko toimia tai ajatella toisin. Jos haluat toimia, asian puheeksi ottaminen voisi olla järkevää ennen työpaikan vaihtoon päätymistä. Pelkästään esimiehelle asiasta puhuminen ei kuitenkaan välttämättä auta. Parasta olisi, jos voisit rohkaista mielesi ja kertoa kokemuksestasi suoraan työkavereillesi — joko ilman esimiestä tai hänet keskusteluun mukaan ottaen.

Jos et halua keskustella asiasta, eikä työpaikan vaihto tunnu hyvältä vaihtoehdolta, voit kyseenalaistaa ja muuttaa omaa ajatteluasi. Voit kysyä itseltäsi: Olenko varma, että toiset ovat tahallaan kohdelleet minua huonosti? Olenko kenties tulkinnut asioita kielteiseksi kohteluksi liian herkästi? Ja jos olen varma ikävän kohtelun tahallisuudesta, voisinko olla välittämättä siitä? Voisinko keskittyä omaan käyttäytymiseeni ja olla ylpeä siitä, etten toimi kuten he?

Lue lisää
Työpaikkakiusaamisesta
Työkaverit - 6 eri perustyyppiä
Erilaiset temperamentit töissä

Vierailija

Älä alistu työpaikkakiusaamiseen!

Hoitoalan keikkalaiselle sanoisin, että vakinaisille on todella rasittavaa olla jatkuvasti perehdyttämässä uusia työntekijöitä, ja osa kohtelusta johtunee siitä. Jos olet ainoa ja pitkäaikainen säännöllinen keikkalainen ko. paikassa, sitten tämä ei selitä asiaa. Kannattaa pyrkiä hakeutumaan vakituiseksi työntekijäksi, jolloin pysyy ilman muiden jatkuvaa apua paremmin kärryillä potilaista, ruokatauoista jne. Jos olet keikkafirman kautta, suosittelen hakeutumaan suoraan ko. paikan palkkalistoille...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.