Älä alistu työpaikkakiusaamiseen!

Haluan pitää työroolin

Olen muuttanut paljon ja nähnyt niin karmeita työyhteisöjä, että nykyään kysyn suoraan työpaikkahaastattelussa: Millainen työilmapiiri on? Onko vahvoja persoonia? Olen tuntosarvet koholla, ennen kuin sitoudun työpaikkaan. Vaikka olenkin varuillani, olen myös valmis kiittämään, kun töissä on kivaa. Myönteinen palaute on niin harvinaista, että moni kavahtaa sitäkin: mitähän tuolla on mielessä, kun noin nuolee. Itse olen ajatellut, että työssä otan työroolin. Työkavereiden ja pomon ei tarvitse tietää minusta kaikkea, mutta muiden mielestä peittelen ja suojaudun liikaa. Miten töissä pitäisi olla, että kelpaisi?

ON NORMAALIA ja suotavaakin toimia työssä jossain määrin yksityiselämän rooleista poikkeavalla tavalla. Riippuu alasta, työpaikan kulttuurista sekä ihmisen persoonallisuudesta, missä määrin työrooli poikkeaa muista rooleista.

Sinulla on oikeus luoda itsellesi sellainen työidentiteetti, joka tuntuu luontevalta ja sopii työhösi. Yksityiselämän asioista sinun ei tarvitse työkavereillesi kertoa, jos et halua. Harmillisen usein työpaikoilla hukataan aikaa ja energiaa muiden kuin työasioiden pohtimiseen — ehkäpä näin on käynyt myös työyhteisössänne. Sinulla on lupa keskittyä työhösi ja jättää muiden ajatukset omaan arvoonsa.

Ystävällistä lähentelyä?

Nuori kaunis flikka, mitäs sulle tänään kuuluu? Pahinta oli lähelle tunkeminen vaikka hississä tai kopiokoneella, muka ystävällisenä eleenä. Ensimmäisessä työpaikassani en uskaltanut avata suutani. Yritin vain vältellä eräiden miesten seuraa, mennä heidän huoneeseensa vain silloin kun siellä oli tyhjää tai joku muu tuli seurakseni. Aina se ei postinjaossa onnistunut. Miten minun olisi pitänyt toimia? Pelkäsin, ettei kukaan uskoisi minua vaan tuota parikymmentä vuotta vanhempaa miestä? Miten voisin unohtaa sen häpeän?

OLET KOKENUT työpaikallasi sukupuolista häirintää. Pelkästä flirtistä ei ole ollut kyse, koska olet kokenut miesten käytöksen vastenmieliseksi.

Häiritsevästi käyttäytyvälle henkilölle on syytä viestiä selvästi, ettei hänen käytöksensä ole sopivaa. Jos se ei saa häntä lopettamaan, tulee asiasta kertoa esimiehelle, jonka velvollisuus on saada käytökseen muutos.

Tapahtuneet kokemukset ovat jääneet vaivaamaan sinua ja tunnet niiden vuoksi häpeää. Sinun kannattaa muistaa, ettet itse tehnyt mitään väärää. Saatoit olla liian ujo puolustautuaksesi riittävän reippaasti — se ei kuitenkaan tee sinua syylliseksi miesten käytökseen.

Työtaakka uuvuttaa

Olen siinä mielessä onnekas, että työpaikaltani löytyy enimmäkseen mukavia ihmisiä. Aloin kuitenkin miettiä, voidaanko liikatöiden teettämistä pitää työpaikkakiusaamisena? Minusta tuntuu päivittäin siltä, etten ole tarpeeksi hyvä työntekijä, ellen vietä vähintään kymmentä tuntia toimistolla. Ala, jolla työskentelen, on sen verran julma luonteeltaan etten aina ole varma, jaksanko tätä rataa kovin kauan.

MONILLA TYÖPAIKOILLA VALLITSEE kulttuuri, jossa ihannoidaan pitkiä työpäiviä. Niin sanotuista ylitöistä on kyse vain, jos asiasta on sovittu työnantajan kanssa. Liiallinen työnteko ei ole missään suhteessa järkevää, ja sallitun työn määrästä on säädetty myös laissa. Säännölliset pitkät työpäivät aiheuttavat stressiä, joka puolestaan altistaa fyysisille ja psyykkisille sairauksille.

Ihmisen kyvyllä työskennellä tehokkaasti on rajansa, joten pitkät työpäivät ovat usein myös ajanhukkaa. Mikäli esimiehesi ei näe työn mitoituksessa ongelmaa, tulee sinun kertoa hänelle asiasta ja vaatia muutosta. Sillä, teettääkö hän liikaa töitä kiusatakseen vai ajattelemattomuuttaan, ei ole merkitystä; sinulla on joka tapauksessa oikeus kieltäytyä liiasta työstä. Tarvittaessa voit pyytää tukea työpaikkasi työsuojeluvaltuutetulta tai luottamusmieheltä.

Ala-arvoista kohtelua

Teen keikkaa hoitoalalla, mutta harkitsen lopettamista. Meitä kohdellaan törkeästi. Esimerkiksi ei anneta tietoja potilaista eikä kerrota ruoka- ja kahvitauoista. Eräs hoitaja ilmoitti, että laske alle tai laita vaippa, kun pyysin päästä vessaan. Koko työvuoron saa olla varuillaan näiden vakituisten työntekijöiden takia. He eivät edes tervehdi. Nämä vakituiset ovat esimiehen suosikkeja ja heidän aikansa menee muiden kyttäämiseen. Kysyisin, pitääkö vaihtaa alaa näiden pahansuopien takia. Muutenkin työ on raskasta.

TAVALLISET, FIKSUT AIKUISETKIN voivat käyttäytyä hyvin lapsellisesti ja piittaamattomasti. Uusien ihmisten ryhmään hyväksyminen ei usein tapahdu mutkattomasti. Erilaiset työpaikan ongelmat, kuten resurssivaje tai korostuneen kilpailullinen kulttuuri, kärjistävät helposti vuorovaikutusongelmia.
Kiusaaminen on toisen ihmisen tahallista vahingoittamista.

Aina ei ole helppo sanoa, onko kyse siitä; onko kiusaajaksi koettu tarkoituksellisesti jättänyt esimerkiksi tervehtimättä vai ollut vain ajatuksissaan.
Olipa kohdallasi kysymys kiusaamisesta tai ei, olisi hyvä, että otat asiat puheeksi esimiehesi kanssa. Kiusaamisesta puhuminen saattaa lukkiuttaa keskustelun syyttelyn, puolustelun ja vastasyytösten noidankehään, minkä vuoksi sinun kannattaa keskustella asioista keskittyen ainoastaan niihin konkreettisiin epäkohtiin, joihin kaipaat muutosta. Jos kahdenkeskinen keskustelu esimiehen kanssa tuntuu liian vaikealta tai se ei auta, pyydä mukaan kolmas osapuoli — esimerkiksi sovitteluun perehtynyt työterveyspsykologi.

Jos koet työn muutenkin raskaaksi, ei alan vaihtaminen ole välttämättä huono ratkaisu. Unelmoi vapaasti ja pohdi sen jälkeen mitkä vaihtoehdoista voisivat olla realistisia. Työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologilta voit saada ulkopuolista ohjausta ja tukea suunnitelmillesi.

Kateellinen työkaveri

Olen nuori ja vasta urani alussa, mutta olen onnistunut työssäni osoittamaan esimiehilleni kykyni ja saanut vaativampia työtehtäviä. Tämä tuntuu kismittävän kollegaani, jo pidempään samassa työpaikassa työskennellyttä työntekijää. Hän kokee ilmeisesti, että hänen kuuluisi pidemmän työuran tehneenä saada minulle osoitetut haastavat työtehtävät. Aluksi tämä näkyi vain harmituksena, mutta viime aikoina kollegani tuntuu tekevän kaikkensa, että minulla olisi työpaikassani ikävää olla: hän jättää minut keskustelujen ulkopuolelle, ei kerro työyhteisön suunnitelmista, harrastaa mykkäkoulua ja mustamaalaa minua muille työtovereilleni. Miten tilanteen voisi korjata? En tahtoisi jättää työpaikkaani yhden ilkeilijän tähden.

TILANNE ON YMMÄRRETTÄVÄSTI kollegallesi kiusallinen ja herättää hänessä kielteisiä tunteita. Hänen tulisi kuitenkin kyetä käsittelemään tunteet mielessään eikä toimia niiden yllyttämänä sinua vastaan.

Kerro työkaverillesi, miten olet kokenut tilanteen ja kuuntele avoimin mielin, mitä hän haluaa sanoa. On parempi, ettet esitä tulkintoja hänen motiiveistaan, vaikka ne olisivat ilmeisiäkin. Kriittisen palautteen vastaanottamista voi lisäksi helpottaa, jos voit samassa keskustelussa osoittaa hänelle arvostusta jollain tavalla. Voisit esimerkiksi miettiä, millä tavalla hän voisi auttaa sinua työssäsi.

Vaikka olet pärjännyt hyvin, on hänellä kokeneempana työntekijänä todennäköisesti sellaista tietoa tai taitoa, josta voi olla hyötyä sinullekin.
On mahdollista, että keskustelu havahduttaa työkaverisi olemaan aidosti pahoillaan ja pyytämään sinulta jopa anteeksi. Jos hän ei muuta toimintaansa kahdenkeskisen keskustelun myötä, on tarpeen kertoa asiasta esimiehelle.

Juorut vievät työnilon

Tulin uutena naisvaltaiselle työpaikalle. Alkuun minusta oltiin kiinnostuneita mutta kun en ollut valmis viimeksi tulleena joustamaan aina työvuoroista ja ottamaan lomaa varsinaisen lomakauden loppu- ja alkupäästä, olin kuin ilmaa. Minua ei pyydetty kahvihetkiin ja jos tulin sattumalta, muut poistuivat paikalta. Pian alkoi pienimmästäkin rutiinista poikkeavasta tekemisestäni pomolle kanteleminen, aina liioiteltuna ja taivastelujen kera. Onko työpaikan vaihto ainoa vaihtoehto? Samat naamat siellä olisi vastassa ja entistä nyrpeämpänä, jos kävisin puhumassa pomolleni.

HANKALASSA TILANTEESSA voi aina joko toimia tai ajatella toisin. Jos haluat toimia, asian puheeksi ottaminen voisi olla järkevää ennen työpaikan vaihtoon päätymistä. Pelkästään esimiehelle asiasta puhuminen ei kuitenkaan välttämättä auta. Parasta olisi, jos voisit rohkaista mielesi ja kertoa kokemuksestasi suoraan työkavereillesi — joko ilman esimiestä tai hänet keskusteluun mukaan ottaen.

Jos et halua keskustella asiasta, eikä työpaikan vaihto tunnu hyvältä vaihtoehdolta, voit kyseenalaistaa ja muuttaa omaa ajatteluasi. Voit kysyä itseltäsi: Olenko varma, että toiset ovat tahallaan kohdelleet minua huonosti? Olenko kenties tulkinnut asioita kielteiseksi kohteluksi liian herkästi? Ja jos olen varma ikävän kohtelun tahallisuudesta, voisinko olla välittämättä siitä? Voisinko keskittyä omaan käyttäytymiseeni ja olla ylpeä siitä, etten toimi kuten he?

Lue lisää
Työpaikkakiusaamisesta
Työkaverit - 6 eri perustyyppiä
Erilaiset temperamentit töissä