Hän ei näytä nauttivan mistään, ei osaa olla kahden kenenkään kanssa eikä kykene puhumaan tunteistaan, sillä hänellä ei ole niille sanoja. Olisiko kyseessä aleksitymia?

Yhteiskunnassamme ihaillaan avoimia ja sosiaalia ihmisiä. Jokainen meistä tuntee kuitenkin jonkun, joka vaikuttaa epäempaattiselta, vetäytyy mieluummin kuin hakeutuu toisten seuraan eikä ole kiinnostunutkaan muista ihmisistä. Kun pitäisi puhua tunteista, hän ei kerta kaikkiaan osaa.

— Aleksityymiset ovat sosiaalisesti konservatiivisempia kuin muut ja yrittävät navigoida ihmissuhdeverkostoissa yleisten käyttäytymissääntöjen mukaan. Kahdenkeskisessä, henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa he ovat hukassa, psykiatrian erikoislääkäri Aino Mattila sanoo.

Tunteista huono olo

Aleksitymia ole sairaus, vaan elämän mittaan muotoutunut ominaisuus muiden joukossa. Aleksityymisyys persoonallisuudenpiirteenä vaihtelee ihmisestä toiseen samoin kuin älykkyys. Janan toisessa päässä ovat ne, jotka eivät pysty lainkaan ymmärtämään omia tai toisten tunteita. He kokevat surun, ilon tai ahdistuksen ruumiillisesti, esimerkiksi vapinana, hikoiluna tai hengittämisen vaikeutena.

Tunteet saattavat aiheuttaa aleksityymiselle vain yleisen huonon olon, jota hän pakenee esimerkiksi työntekoon tai yleiseen puuhasteluun. Jos tunteille joitakin sanoja on, ne ovat yleensä hyvin yksinkertaisia.

Janan toisessa päässä ovat he, jotka osaavat vaivatta ilmaista, miltä kulloinkin tuntuu. He pystyvät näkemään tunteittensa ja tuntemustensa välisen yhteyden. Vaikkapa sydämentykytyksen he osaavat yhdistää rakastetun tapaamiseen, hätkähtämisen pelästymiseen.

Alkusysäys lapsuudesta

Aleksitymian alku löytyy usein lapsuudesta. Aikuiset eivät ehkä ole piitanneet lapsen tunteista tai ovat kieltäneet niiden ilmaisemisen, jolloin lapsi ei ole saanut tilaisuutta harjoitella tunteidensa käsittelyä. Lapsi on saattanut myös joutua kaltoinkohdelluksi. Tavallista on, että aleksityymisilla tavataan masentuneisuutta muita enemmän.

Koska tunteet tuottavat vaikeuksia, aleksityminen ihminen keskittyy pohdintojen sijasta ulkoisiin yksityiskohtiin. Vastoinkäymisissä hän ei osaa ajatella, että siitä tuli paha mieli. Hän ei ymmärrä, mitä paha mieli kertoo tapahtuneesta, ja miten voisi toimia, että tunne muuttuisi hyväksi. Hän pyrkii vain pääsemään irti tilanteesta ja käyttäytyy ehkä hyökkäävästikin.

Sisäisen elämän autius ilmenee myös niin, että aleksityymisen mielikuvitus on vähäistä eikä hän juuri mieti menneitä.

Mikään ei tuota iloa

Vaikka yhteys tunteisiin, muistoihin ja fantasioihin puuttuu, tunnereaktioita aleksityymisellä kuitenkin on. Hänellä voi olla koko ajan paha olo. Hän raivoaa, kiukuttelee, voi saada itkukohtauksiakin.

Positiivisia tunteita hänen on vaikea tunnistaa. Mikään ei hymyilytä, naurata tai tuota nautintoa.

— Seksi voi olla konemaista, koska omaan kehoon ei ole tunneyhteyttä. Taiteet tai vaikkapa hyvä ateria eivät herätä suuria tunteita. Aleksityyminen voi todeta, että konsertissa soitettiin oikein tai väärin, tai että syöty ateria oli ravintokoostumukseltaan hyvä tai huono. Mutta hän ei sano, että ai kun oli ihanaa, Aino Mattila kuvailee.

Aleksityymisen ihmisen lapsuudenaikaisten vuorovaikutusongelmien ja väkivallan vaikutus voi näkyä aikuisuudessa jopa hänen aivokuvissaan. Tunteiden käsittelyyn osallistuvilla aivoalueilla on tavallista vähemmän toimintaa.

Apua terapiasta

Jos aleksityymisyys vaikeuttaa elämää pahasti, tarvitaan ammattiapua. Psykiatrin hoitoon tulevalta arvioidaan hänen kykynsä tunnistaa ja kuvailla tunteitaan. Apuvälineenä voidaan käyttää kysymyslomaketta tai haastattelua.

Lupaava hoitomenetelmä on ryhmäterapia, jossa pyritään muuttamaan ajattelutapoja ja sanallistamaan tunteita. Terapiaan voi kuulua myös rentoutusta, roolipelejä ja taideterapioita, jotka auttavat aleksitymiasta kärsivää peilaamaan itseään muista ihmisistä ja heidän tavastaan käsitellä tunteitaan.

 Lue lisää Onko mahdollista saada onnellinen lapsuus aikuisena?

Aleksitymian käsite on johdettu kreikan kielestä. Se tarkoittaa ”ei sanoja tunteille”.

Aleksitymiasta väitöskirjan tehnyt Aino Mattila tietää, että noin joka kymmenes suomalainen on aleksityyminen. 30—44-vuotiaista heitä on viisi prosenttia, 85—97-vuotiaista 29 prosenttia. Vanhojen yliedustukselle on selitys.

— Heidän lapsuudessaan ei ollut tapana puhua tunteista tai opeteltu ilmaisemaan niitä, Mattila sanoo.

Nuoret aikuiset kärsivät aleksitymiasta vähemmän kuin vanhat siksikin, että nykyaikana perhekoot ovat pienet, jolloin vanhemmille jää enemmän aikaa lasten hyvään huomioonottamiseen.

— Myös suomalainen koululaitos, terveydenhuolto- ja neuvolajärjestelmä harjaannuttaa vuorovaikutukseen, Mattila sanoo.