Anna-Stina Nykänen

Kiistelemme miehen kanssa siitä, kumpi meistä on epäsosiaalisempi. On hienompaa olla epäsosiaalinen kuin sosiaalinen. Epäsosiaalinen on yksilöllisempi ja persoonallisempi. Ihminen, joka on hiljaa, antaa viisaan vaikutelman, kun taas puheliasta pidetään hölmönä hölöttäjänä. Erakot ovat guruja.

Mies väittää, että hän viihtyy kotona. Silti hän on enemmän poissa kuin minä. Kotona hän istuu sohvalla ja puhuu puhelimessa. Autossakin hän puhuu. Hän puhuu puhelimessa tuntikausia päivässä. Ystävien, työtuttujen ja äitinsä kanssa. Hän tapaa joka päivä jonkun työn ulkopuolella. Minä en.

Minua pidetään silti sosiaalisena, koska hölötän hississä, kaupan kassalla, töissä. Kukaan ei tajua, että silti olen paljon yksin ja hiljaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Väärinymmärretty olin erityisesti sinkkuna. Vietin paljon aikaa baarissa ja ystävien seurassa. Mutta silti: jokainen sinkku ehtii olla paljon myös itsekseen. Ei ihme, jos aamulla töihin tullessa suu kävi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierustoverini Tommi on töissä hiljainen. Minä pölpötän siitä, mitä olen bussissa kuullut muiden puhuvan, kun itse istun yksin. Hän nyökyttää ja myhäilee. Mutta sitten. Käy ilmi, että hän pitää koko ajan yhteyttä kavereihin Bagdadissa ja kollegoihin Mumbayssa.

Aivan kalpenen sellaisesta sosiaalisesta aktiivisuudesta.

Siinä hän istuu hiljaa, mutta jos vilkaisen Twitteriin, siellä hauska läppä lentää.

Tommi sanoo olevansa vetäytyvää tyyppiä. Pitää pinnistellä, että saa itsensä kotoa ulos. Kaikki juhlat, joissa on yli kymmenen vierasta, ovat painajaisia. Mutta. Hänellä on hyviä, vanhoja kavereita, joiden kanssa hän voi olla aina ja paljon.

Minulle sopivat suuret juhlat. Sellaiset, joissa ei puhuta kenenkään kanssa kunnolla. Ja joista voi lähteä kotiin koska tahansa eikä kukaan huomaa.

Alle kymmenen hengen illanvietot ovat vaativia. Niissä pitää olla aidosti läsnä, kuunnella ja avautua.

Kun tulemme pippaloista, miehelle on avauduttu enemmän kuin minulle. Se kirpaisee.

Nykyään moititaan, jos on väärällä tavalla sosiaalinen. Syyllistetään: ystävyyden eteen on tehtävä töitä! Paheksutaan, jos on aktiivinen vain sosiaalisessa mediassa. Se ei muka ole tosiystävyyttä.

En ole ystävyyden työmuurahainen. Olen heinäsirkka. Minulle sopii etäyhteys.

Ymmärrän perinteisiä miehiä, jotka eivät puhu. Parasta terapiaa on istua saunan lauteilla kaverin kanssa. Jos saa olla hiljaa tai puhua tv-ohjelmista. Eikä usuteta ratkaisuihin, joihin ei ole valmis.

Uusissa kontakteissa olen sitoutumiskammoinen. Ja yliherkkä. Lyhyetkin kohtaamiset tekevät suuren vaikutuksen. Sitten kiirehdin kotiin, istun nojatuoliini ja jään miettimään asioita – yksikseni.

Uskon ystävyyden juuriin. Tuttuus ei katoa. Lähelle voi päästä aina uudelleen. Elämässä on vaiheita.

Tuleeko minusta vanhana erakko? Vai toteutuuko nuoruuden haave ja vietän loppuelämän tyttöporukassa. Istumme rinnakkain vanhainkodin parvekkeella ja katsomme puutarhaa – puhumatta mitään.

Mies haluaa kavereiden kanssa umpihankihiihtäjien vanhainkotiin.

Kumpi meistä on epäsosiaalisempi?

 

 

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla