Avoimuutta arvostetaan, mutta joskus vaikeneminen on kultaa. Miten sisäisen möläyttelijän saa kuriin?

1. Paras keino välttää möläytyksiä on varoa tulenarkoja puheenaiheita.

Esimerkiksi lapsettomuudesta kärsivälle ihmiselle kysymys ”koskas teille tulee perheenlisäystä?” on aina kova pala.

Muista hienotunteisuus läheistenkin ihmisten kanssa. Lasten möläytyksiä ei kannata repostella isoon ääneen sukujuhlissa, jos lapsi kiemurtelee nolona vieressä. Juttu saattaa huvittaa kymmenen vuoden päästä, mutta ihan vielä se ei naurata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Seuraa läheisten reaktioita: loukkaantuiko joku kommentistasi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Jos suusta pääsee sammakko, pyydä heti anteeksi.

Möläyttelijöitä on kahta arkkityyppiä: viaton lipsauttelija tulee sanoneeksi vahingossa jotakin ajattelematonta, ilkeä möläyttelijä taas piilottaa loukkaukset vahingoksi. Viattoman möläyttelijän erottaa yleensä siitä, että häntä kohtaan tuntee myötätuntoa.

Jos tuttavasi päästää jatkuvasti suustaan ilkeitä kommentteja, ota asia puheeksi. Ehkä hän tuntee jostain syystä kaunaa tai kateutta sinua kohtaan.

Mieti välillä myös omia kommenttejasi. Enhän minä ole se ilkeä piikittelijä?

3. Älä jännitä sammakoita turhaan.

Möläytteleväthän poliitikot, Big Brother -tähdet ja muusikotkin tämän tästä. Eikä suosio ei yleensä laske, vaikka he päästäisivät suustaan kuinka typeriä kommentteja tahansa.

Kuka tahansa voi sanoa sosiaalisissa tilanteissa jotain ajattelematonta. Se on täysin inhimillistä.
Esiintymisvarmuuden kasvaessa jännitys jää usein pois. Huomasitko, että pieni sammakko ei paisunutkaan rupikonnaksi?

Osa ihmisistä tuntuu olevan muita alttiimpia lipsauttelemaan. Itsehillintä on arvostettua, mutta toisaalta lipsauttelijaa saatetaan pitää valloittavana luonnonlapsena.

4. Ota avuksi huumori.

Mieti televisiosarjojen tragikoomisia hahmoja. Katso vaikkapa Frasier tai Frendit -sarjojen yhteisöä: hassuille kommenteille nauretaan joukolla, mutta möläyttelijää ei silti suljeta porukan ulkopuolelle.

Sammakoiden avulla voi oppia jotain itsestään. Mistä mielen syövereistä tämäkin ajatus heräsi, onko minussa tällainenkin puoli? Sait aidon yhteyden alitajuntasi.

Asiantuntijana psykologi Pirkko Sammallahti

Ärsyttävä asia, minun on pakko huutaa ja juella itsekseni. Ihmiset luulevat, että puhun heille. Välillä huudan esimerkiksi pyöräillessä jotain törkysanoja tai keskustelen itseni kanssa vaikka päivän säästä. Olen ollut yli kolme vuotta nytten yksinäinen ilman ihmissuhteita niin hulluksihan tästä tulee. On vain pakko purkaa jonnekin ajatuksiaan ja itse ainakin kuuntelen ja vastaan niihin. Ääneen. Kaikkea sitä ihmisellä voi olla. Ahdistaa myös tilanteet ulkona, kun vastaan tulee vaikka kaverilauma. Ajatella, heillä on ihan seuraa jonka kanssa viettää aikaa ja purkaa ajatuksiaan. Tällaisena masentuneena ja sosiaalisten tilanteiden pelkääjänä on vaikeaa löytää kavereita saati ystäviä. Olen kyllä kuullut hanki ystäviä, mutta ei ole niin helppoa. Kun ihmisiinkin on pakko ottaa etäisyyttä, minulla on monta järkyttävää kokemusta kavereiden kanssa ja niiden takia pelkään, että tämä toistuu vielä, jos hankin uuden kaverin. Mutta sammakoita suustani lentää kyllä päivittäin (pahoittelen jo etukäteen, jos joku pahoittaa mielensä niistä). Mä en niille mitään voi! ;D / Jyri

Sisältö jatkuu mainoksen alla