Apua, kärpänen, hyi hämähäkki! Mikä saa ison ihmisen pelkäämään pientä ötökkää? Ehkä joskus muinoin ihmisellä on ollut syytäkin karttaa hyönteisiä. Onneksi pelosta voi oppia pois.

Hyönteiskammo ei ole mitenkään harvinaista. Aika monia meistä puistattaa, jos jokin kahdeksanjalkainen ryömii niskassa tai paidan alla.

Inho tuntuu äkkiseltään ylimitoitetulta reaktiolta, sillä Suomen luonnossa ei ole ihmiselle vaarallisia hyönteisiä – purevia, pistäviä ja allergioita aiheuttavia löytyy kyllä. Mutta ehkä luonto ei aina ole ollut yhtä ihmisystävällinen?

– Taipumus hyönteispelkoon voi olla jälki evoluutiosta: joskus muinoin on voinut ollut syytäkin karttaa hyönteisiä. Ehkäpä pelkoa potevat ovat eloonjäämiskamppailusta selvinneitä voittajia eivätkä irrationaalisia pelkureita, pohtii psykiatrian professori Hasse Karlsson .

Joskus kuitenkin kammo kaikkea pientä ja ryömivää kohtaan kasvaa arkea haittaavan fobian mittoihin.

Normaalia vai fobiaa?

Hyönteiskammosta kärsivä saattaa tarkistuttaa jollakin toisella ihmisellä terassilla seisseet kenkänsä, ennen kuin uskaltaa työntää niihin jalkansa. Tai pyytää puolisoaan kurkkaamaan makuuhuoneen sängyn alle kesämökillä. Joku kieltäytyy pelkonsa takia mökkielämästä kokonaan. Toisella jo pelkkä ötökän kuva laukaisee ahdistusreaktion.

– Pelko ja ahdistus ovat kaikille tuttuja tunteita. Rajanveto normaalin pelon ja hoitoa vaativan häiriön välillä onkin vaikeaa, Karlsson sanoo.

Fobiasta voidaan puhua vasta, kun ihminen ei enää hallitse tilannetta ja hän välttelee pelon kohdetta niin paljon, että se haittaa elämää.

Noin kymmenen prosenttia ihmisistä kärsii erilaisista fobioista, joista hyönteisten pelko eli entomofobia on yksi.

Juuret lapsuudesta?

– Fobioiden syntymekanismeista tiedetään yllättävän vähän, vaikka ne ovat kovin yleisiä. Taustalla saattaa olla perinnöllinen alttius, Karlsson sanoo.

Se tiedetään, että fobiat kulkevat suvussa. Niiden syntymisellä on kenties tekemistä ahdistuksen säätelyn kanssa. Jollakin ihmisillä joissakin tilanteissa ahdistuskynnys laskee niin alas, että hän saa pelko-oireita. Hasse Karlsson arvelee kokemuksensa perusteella naisten kärsivän fobioista miehiä useammin.

Lapsuuden aikana syntyneiden fobioiden taustalla voi olla todellinen tapahtuma. Jos esimerkiksi koira puraisee lasta ja lapsi pelästyy, hän alkaa helposti pelätä muitakin koiria. Syntyy koirafobia, koska lapselle ei ole vielä kehittynyt taitoa käsitellä pelkojaan.

Toinen fobian syntysyy saattaa liittyä yleensä ahdistuneisuuteen, joka vain sattuu ryöpsähtämään yli äyräiden jossakin paikassa. Jos ihminen saa paniikkikohtauksen esimerkiksi hississä, hän alkaa luulla, että paha olo johtuu hissistä, vaikka kyseessä olikin satunnainen, stressaavasta elämäntilanteesta johtuva kohtaus.

Altistuen eroon

Lohdullinen tieto on se, että hyönteiskammosta, kuten muistakin fobioista, voi päästä eroon. Paras tapa on asteittainen altistus. Pelon kohdetta lähestytään pikkuhiljaa siten, että pelkääjä voi itse kontrolloida tilannetta ja alutessaan vetäytyä koska tahansa.

Altistushoidossa ei pyritä luomaan rentoutunutta tilaa vaan opetellaan kestämään tunnetta, minkä pelottava tilanne tai kohtaaminen aiheuttaa. Altistushoito saattaa kestää kerrallaan 2–3 tuntia.

Hämähäkkien pelosta, araknofobiasta, kärsivälle altistushoito voi olla aluksi hämähäkin kuvan katselua: ensin kauempaa, sitten pikkuhiljaa lähempää ja lopulta kuvaa kosketellen. Myöhemmin voi vierailla vaikkapa eläinkaupassa ja lähestyä tarantellan terraariota.

Psykologi Irmeli Uurasjärvi Suomen Käyttäytymistieteellisestä Tutkimuslaitoksesta, kertoo, että osana terapeutin koulutusta heidän piti katsella ja kosketella pieniä, karvaisia matoja – opeteltiin kohtaamaan inho ja pelko hyönteisiä kohtaan.

– Jos asiakas hakee apua hyönteiskammoon, ötököitä lähdetään sitten yhdessä haavilla pyytämään, Uurasjärvi kertoo.

Terapeutti ei silloin saa itse pelätä. Ensin kuitenkin kartoitetaan potilaan tilanne ja valitaan sopiva hoitotapa, hämähäkkikammoista ei suin päin pakoteta ottamaan hämähäkkiä käteensä.

Aloita luonto-ohjelmista

Harjoituksia voi tehdä myös itsekseen, jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Aluksi voi katsella esimerkiksi hyönteisiä esitteleviä luonto-ohjelmia tai voi selailla hyönteisten kuvia ja hankkia tietoa niistä. Tieto auttaa hallitsemaan aikenlaisia pelkoja.

Vähitellen voi hakeutua luottoihmisen seurassa luontoon, sellaiseen paikkaan, missä pelottavia ötököitä on.

– Tärkeää on toistaa harjoitus riittävän usein, sanoo Hasse Karlsson, siten oppii vähitellen toisenlaisen tavan reagoidapelon synnyttäjään.

Harjoituksia tehdään muutaman kerran viikossa, vaikka sata kertaa, jos on atrpeen, että pelko hellittää. Todellisten tilanteiden lisäksi itseään voi siedättää mielikuvaharjoituksilla: jospa musta karvainen hämähäkki olisikin untuvainen ja vaaleanpunainen?

Tutkimusten mukaan altistushoidoilla saadaan aikaan pysyviä tuloksia, fobia pysyy poissa tai ainakin aisoissa, kun on kohdannut pelkonsa. Jos paha olo ei katoa, taustalla voi olla muita syitä, joiden selvittelyyn terapeutti antaa apua.

Näitä on syytä varoa

Ampiaiset

  • Pistos on vaarallinen allergisille ihmisille ja pienille lapsille. Ampiaisen ja kimalaisen piikki ei irtoa hyönteisestä, sen sijaan mehiläisen piikki jää pistoskohtaan. Se pitää saada pois mahdollisimman nopeasti, ettei ihon alle pääse lisää myrkkyä.
  • Ensiapuna pistoskohtaan voi sivellä hydrokortisonivoidetta. Kyypakkauksen voi myös ottaa, koska sekin sisältää kortisonia. Antihistamiini lievittää myös oireita.
  • Lääkäriin lähdetään jos ampiainen pistää suun ja kaulan alueelle, koska tukehtuminen uhkaa.Turvotuksen vähentämiseksi voi imeskellä jääpaloja kunnes pääsee hoitoon. Lääkäriin mennään myös, jos normaalin turvotuksen ja kivun lisäksi saa mitä tahansa muita oireita.
  • Hengenvaarallista anafylaktista reaktiota ei tarvitse pelätä, jos pisto on ensimmäinen. Hyvä ensiapu on jääpala tai kylmä kääre. Jos pistoja saa useita, potilasta on tarkkailtava ainakin tunnin ajan ja varmistettava, ettei hänen vointinsa huonone.
  • Allergisen ensiapu on Epipen-kertakäyttöruiske, joka sisältää adrenaliinia ja joka pistetään lihakseen. Epipen-kynä pitää olla varalla, jos aikaisemmin on tullut voimakkaita reaktioita ampiaisen tai mehiläisen pistosta.
  • Varsinainen hoito on pistoksina kolmen vuoden ajan annettava siedätys. Hoito on erikoislääkärin työtä, mutta takaa että vakavia reaktioita ei enää tule.

Puutiaiset eli punkit

  • Vaanivat ohikulkijoita aluskasvillisuuden seassa. Eniten punkkeja on rannikkoseudulla ja Ahvenanmaalla, mutta ne ovat levinneet lähes koko maahan.
  • Paras suoja on vaalea vaatetus, pitkät hihat ja lahkeet. Vaatteet ravistellaan ennen sisälle menoa, ja illalla tehdään punkkisyyni koko keholle.
  • Punkkikarkotetta voi kokeilla itselle. Koiralle sopii punkkipantaa tai iholle laitettavaa kuukauden vaikuttava punkinestoaine.
  • Jos punkki puree, älä raaputa sitä väkisin pois tai käytä rasvaa irrotuksessa. Rasvaan tukehtuvan punkin sylki voi viedä borreliabakteereita verenkiertoon.
  • Irrota tarttumalla punkkia napakasti joko punkkipihdeillä tai sormilla. Vedä suoraan hitaasti ulos ihosta, jotta punkki irtoaa kokonaan. Laita desinfiointiainetta puremakohtaan. Alle puolet punkeista kantaa borreliabakteereja. Jos puutiainen poistetaan 24 tunnin kuluessa, tartunnan vaara on mitättömän pieni.
  • Lääkäriin mennään jos puremakohtaan ilmestyy punainen, leviävä ihottuma-alue, joka syntyy viikon kuluttua tai pysyy yli viikon ajan pistosta. Myös flunssan kaltaiset oireet, väsymys ja lämmönnousu, ovat syy hakeutua hoitoon.
  • Borrelioosi-infektio pitää hoitaa antibiootilla myöhäisoireiden estämiseksi. Punkinpuremasta tarttuvaan borrelioosiin ei kehity vastustuskykyä sairastamisenkaan jälkeen, joten huonolla onnella sen voi saada useamman kerran. Rokotetta ei ole.
  • TBE on puutiaisten levittämä virustauti, johon Suomessa sairastuu 10–20 henkilöä vuodessa. Tavallisimmat oireet ovat flunssan tapainen lämpöily ja kova päänsärky ja pahoinvointi. Lääkkeinä käytetään kipu- ja kuumelääkkeitä. Jos oireet ovat kovia, sairaalahoito voi olla tarpeen. Tätä tautia vastaan voidaan rokottaa; rokotus on kuitenkin aloitettava hyvissä ajoin ennen kesää.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.