Vaikea esimies välttelee, tölvii tai vihjailee. Älä jää uhrin asemaan vaan kaivaudu pomouden ytimeen. Kun ymmärrät, mikä esimiehesi perimmäinen ongelma on, voit kylmän rauhallisesti ottaa ohjat käsiisi.

1. Välttelijä on epävarma taidoistaan

Suostuin pomoni ehdotuksesta pitämään esitelmän firman koulutustilaisuudessa omasta työstäni. Esityksen jälkeen sain kiitosta monilta ja pomonikin hymyili. Myöhemmin sain häneltä sähköpostia. Pomo kirjoitti, että esitykseni oli ontuva ja virheellinen ja että olin ottanut siinä esille asioita, jotka eivät kuulu muille. Miten reagoin?

Suhtaudu tällaiseen pomoon alusta saakka ystävällisen neutraalisti mutta jämptisti. Se, että esimies pelkää tai jännittää alaistaan, on yllättävän yleistä. Kun ei tiedä, miten negatiivisen palautteen antaisi, on helpompi mennä sähköpostin taakse. Esimiehesi ei siis ole välttämättä ilkeä tai alaistaan paheksuva, vaan epävarma omasta roolistaan johtajana.

Pohdi saamaasi palautetta hetki rauhassa. Miten esitys omasta mielestäsi sujui, onko kritiikissä myös oikeaan osuvaa palautetta, vaikka sanamuoto ei ollutkaan paras mahdollinen? Muistathan, että kritiikin vastaanottaminen on taito siinä missä sen antaminenkin.

Jos kritiikki tästä huolimatta tuntuu tarpeettoman tylyltä ja epäoikeudenmukaiselta, mene hänen luokseen itse. Kysy vaikka: ”Hei, onko sulla viisi minuuttia aikaa, mulla on tosi tärkeetä asiaa. Kun sä kirjoitit tällaisen sähköpostin, niin mä haluisin jutella tästä ihan nenätysten.” Ei ole takeita siitä, että välillenne muodostuu antoisa keskusteluyhteys, mutta yrittää kannattaa – muutoin muutos ei ole mahdollista.

Jokainen on toki vastuussa siitä, mitä suustaan päästää tai mitä sähköpostissa kirjoittaa. Toisaalta olemme vastuussa tulkinnoistamme. Jos sähköpostin sävy on epäselvä, kannattaa jättää pohdiskelut niikseen ja ottaa asiat asioina eikä ajatella, että tässä mun kimppuuni nyt hyökätään.

Täysin selvissä ja törkeissä tapauksissa, kuten nimittelyissä, kannattaa viestistä ottaa tuloste ja mennä sen kanssa pomon ovelle. Sano hänelle, ettet voi hyväksyä moista ja asia pitää nyt selvittää. Jos esimies ei sittenkään reagoi ja pyydä anteeksi, vie asia ylöspäin. Voit vaatia keskusteluun mukaan pomon oman esimiehen tai esimerkiksi yrityksen hallituksen.

2. Vastuunpakoilija ei kestä ristiriitoja

Olimme sopineet työparini kanssa, että hän hoitaa syksyn myyntikampanjassa muiden töidensä ohessa vanhat asiakkaamme ja minä keskityn uusien hankintaa. Vähitellen minulle selvisi, ettei vanhoja  ”hoidettu” koska työparini ”ei ollut ehtinyt”. Kun otin asian esille viikkokokouksessa, esimies alkoi vihellellä ja katsella papereita. Tuijottamalla sain hänet viimein huokaisemaan, että kyllähän te aikuiset ihmiset osaatte keskenänne sopia. Miten toimia?

Alaisenkin on syytä ymmärtää, että konfliktitilanteen selvittely on monille esimiehelle tukalaa puuhaa. Useimmat meistä välttelevät konflikteja ja niiden selvittelyä, niin myös pomot. Esimieheltä on silti osaamatonta tokaista, että selvittäkää kiistat keskenänne. Sillä hän viestittää, että olettepa te lapsellisia, kun te tuotte tällaisen asian minulle.

On tilanteita, joissa työntekijän on aivan oikeutettua sanoa pomolle, että tällä kertaa me emme saa tätä selvitettyä keskenämme, me tarvitsemme sinua, ja sinun tehtäviisi esimiehenämme kuuluu auttaa meitä selvittämään tämä juttu.
Tällaiselle esimiehelle voi sanoa ystävällisesti mutta painokkaasti, että ei varmaan ole kivaa ratkoa tätä juttua, mutta se nyt kuitenkin on sinun tehtäväsi.

Hyvä esimies aloittaa ongelmien setvimisen keskustelemalla ensin osapuolten kanssa, keräämällä tietoa tilanteesta ja miettimällä, mitä tehdään. Hyvä pomo pyytää tarvittaessa asiantuntijan apuun esimerkiksi työterveyshuollosta. Ehdota tällaisia toimintatapoja hänelle itse, jos tuntuu, että pomolla uhkaa mennä sormi suuhun.

Yhtä lailla työntekijällä on oikeus pyytää apua esimieheltään ja alan ammattilaisilta.

3. Tuuliviiri ei osaa johtaa

Olimme tuotantotiimissä, johon myös esimieheni kuuluu,sopineet miten lähdemme mainostamaan uutta palveluamme. Kun kallista mainoskampanjaa sitten toteutettiin, pomo kyseenalaisti ja epäili lähes kaikkea: kuvia, värejä, lupauksia. Homman toteutus meni tosi hankalaksi ja aikataulu petti. Lopputulokseenkaan hän ei ollut tyytyväinen eikä kukaan muukaan voinut tuntea onnistuneensa. Mitä teemme?

Tällainen esimies näyttäytyy alaisilleen etäisenä ja hän muuttaa jatkuvasti mieltään. Koskaan ei voi luottaa siihen, että jos jotakin on sovittu pomon kanssa, se pätisi päivän parin päästäkin. Tuuliviiripomo on linjaton johtaja, jolta ovat selkeät tavoitteet hukassa. Hänellä ei ole toimintasuunnitelmaa, jonka mukaan edetä ja kuinka alaisiaan johtaa.

Voit olla pomollesi tukena silloin, kun hän kaipaa selkeää tukea esimieheydelleen, vaikkei sitä suoraan sanoisikaan. Lähesty pomoa ystävällisesti ja kysy, mitä voit tehdä hänen tukemisekseen ja auttamisekseen.

Tällainen esimies on usein myös epävarma ja jahkaileva. Hän miettii, olisiko tuo parempi kuin tämä ja hän mukautuu herkästi uusiin perusteluihin. Kun joku sanoo hänelle, että mitäs sä nyt noin päätit, mun mielestä se olis pitänyt tehdä näin, hän luopuu alkuperäisestä aikeesta ja taipuu vahvemman tahtoon.

Teet itsellesi ja pomollesi palveluksen, kun ehdotat hänelle keskusteluja, joissa selvästi päätetään, mitä käytännössä tehdään. Pyydä, että sovitut asiat pistetään paperille, johon myös kirjataan toimenpiteet. Jokaisen keskustelun lopuksi varmistetaan, että näin me tehdään, ymmärsinkö oikein että minä teen tämän ja sinä teet tuon. Ja hommat tehdään perjantaihin mennessä, jolloin istutaan kaikki alas ja katsotaan, että ne ovat tulleet hoidetuksi.

4. Jyrääjä luulee olevansa suora

”Jumalauta, oletko sinä mennyt taas lupailemaan potilaan omaisille sitä laitospaikkaa. Etkö sinä, perkele, tajua ettet saa puhua niille mitään ilman lupaani. Jos et sopeudu meidän sääntöihin, niin kyllä meille tulijoita on.” Tämä on tyypillistä pomoni palautetta, mitä voin  tehdä?

Tällä tavalla käyttäytyvät yleensä ihmiset, jotka kokevat olevansa rehellisiä, suoraselkäisiä ja suorasanaisia. He mieltävät seisovansa aina puheidensa takana ja he edustavat usein jokseenkin mustavalkoista ja jäykkää maailmankatsomusta.

Pomo luulee aidosti, että hän on aina oikeassa. Hän luulee kohtelevansa kaikkia yhtä suorasti ja tasavertaisesti. Tosiasiassa häneltä puuttuu kaikki se hienosäätö, jota tarvitaan, jotta toinen ihminen kokisi tulevansa kohdelluksi rehdisti.

Jyräävän pomon käytöksen takana ovat joskus omat pelot: ärjähtelevän kuoren alla voi olla epävarma ihminen. Toisaalta hänellä voi olla kokemuksia siitä, että työntekijät eivät toimi organisaation odotusten mukaisesti, jollei sitä heiltä erityisesti vaadita. Osoita siis olevasi luottamuksen arvoinen: teet, mitä lupaat, osallistut ja sitoudut yhteisesti sovittuihin pelisääntöihin.

Ärjyvälle ja tiuskivalle pomolle kannattaa kokeilla ensiksi rehellistä puhetta. Sano pomolle, että pidät hänen käytöstään aggressiivisena, etkä hyväksy sitä, että esimies kohtelee alaistaan tällä tavalla. Voit ilmaista tuntemuksesi suoraan: ”Sä korotit ääntäsi ja sanoit pahasti. Loukkasit.” On mahdollista, että pomo reagoi viestiisi hämmästyneenä: ”Mä vaan sanoin tiukalla äänensävyllä just sen, mitä tarkoitin.”

Älä silloin luovuta, vaan koeta tehdä selväksi, että myös äänensävyt ovat tärkeitä ja edellytät, että sinua kohdellaan työpaikallasi aivan toisin. Jos esimies saa sinut torjunnallaan kuohuksiin, voit sanoa ottavasi aikalisän ja tulevasi keskustelemaan asiasta esimerkiksi tunnin kuluttua.

Esimerkkisitaatti on jo suora uhkaus ja sellaisenaan laiton. Pomo ei voi uhkailla työntekijää vihjailemalla, että voisi halutessaan antaa hänelle potkut. Tee se esimiehelle selväksi.

Yksi vaihtoehto on panna kova kovaa vastaan ja sanoa, että tarvitset tähän keskusteluun mukaasi todistajan, kuten työpaikkasi luottamusmiehen tai työpsykologin. Konsti, joka kannattaa aina ottaa käyttöön jyrää vastaan on niin sanottu maadoittaminen: istu tai seiso tukevasti jalat lattiaa vasten, yritä hengittää rauhallisesti ja katso pomoa silmiin herkeämättä.

Voi olla, että pomo kokee eleesi suoruutena ja jämäkkyytenä, ja tilanteessa päästään neutraalimman keskustelun tasolle. Jos mikään ei auta, vie asia ylemmäs, pomon pomolle tai työsuojelupiiriin.

5. Vihjailija on pelokas kiusaaja

Työpaikkamme ideointipalaverissa sanan pitäisi olla vapaa ja niin se onkin, mutta esimieheni on mestari kertomana ilmeillään ja katseillaan, mitä mieltä hän on kenenkin ideasta. Hän saattaa sanoa, että semmoinen ajatus Kirsiltä, mitäs te muut tähän sanotte.... Miten selviydyn tästä?

Tässä on paljolti kyse samanlaisesta persoonasta kuin edellisessä esimerkissä, tämä esimies kiusaa vain erilaisella metodilla.

Kannattaa ottaa ilmeet ja eleet puheeksi ensin kahden kesken pomon kanssa ja kysyä tältä, mitä hän niillä tahtoo sanoa. Myönnä suoraan, että mulle tuli taas semmoinen olo, että sä halusit töniä mua ja että ideani oli sinusta tyhmä. Jos esimies kieltää tämän, pyydä, että hän jatkossa katsoisi kaikkia suoraan.

Jos esimies ei muuta käytöstään, koeta olla välittämättä hänestä. Tarkista sen sijaan muilta, mitä he olivat alustuksestasi mieltä. Jos ohitat esimiehesi suuntaamalla itse keskustelun tekemisiisi, voi olla, että ilvehtijä hiljalleen luopuu tavastaan.

Jos koeta tällaisen pomon vuoksi jatkuvia stressioireita, etsi ihmeessä apua, vaikkapa työterveyshuollosta.

6. Juoruilija haluaa yhteisyyttä

Puhumme kotiasioistakin työporukassa, myös esimies avautuu. Sitten yllättäen kahden kesken hän saattaa kysyä hyvin suoraan jostakin työkaveristani ja esittää omituisia tulkintoja hänen elämäntilanteestaan tai henkisestä kunnostaan. Pomo myös odottaa, että menen mukaan juoruiluun. Mitä tehdä?

Juoruilijapomon motiivit kumpuavat vallanhalusta ja vallan väärinkäytöstä. Hän harjoittaa hajota ja hallitse -taktiikkaa, jolla hän yrittää kerätä taakseen liittolaisia. Hän nauttii saattaessaan ihmiset riitoihin, sillä se on merkki siitä, että hänen asemansa on turvatumpi.

Esimiehen toive liittyä muihin on joka tapauksessa yleisinhimillinen, joten tilannetta helpottaa, että työntekijät liittoutuvat hänen kanssaan mukavissa, yhteisissä asioissa. Kun työpaikallasi käydään läpi esimerkiksi uutta projektia, osoita hänelle arvostusta esimiehenä silloin. Luultavasti hänen halunsa kerätä liittolaisia negatiivisin keinoin vähenee.

Ensinnäkin työpaikalla on hyvä olla yhteisesti sovitut säännöt siitä, että poissaolijoista ei puhuta muuta kuin hyvää. Voit oma-aloitteisestikin vastustaa panettelevaa pomoa: jos esimies kahviautomaatilla luikauttaa jotakin ilkeää Pekka-poissaolijasta, sano siihen, ettet halua puhua Pekasta silloin, kun Pekka ei ole kuulemassa.

Puukottava pomo ei välttämättä ymmärrä viestiäsi, jos vain vetäydyt hiljaa pois. On parempi ehdottaa pomolle neutraalisti, että puhutaanko Pekasta sitten, kun Pekkakin on paikalla. Se antaa pomolle tarvittaessa mahdollisuuden säilyttää kasvonsa ja sinä toimit rakentavana osapuolena. Usein on vain niin, että tällainen pomo kääntyy jonkun muun puoleen. Jos tilanne toistuu kohdallasi, sano astetta napakammin, ettet halua kuulla työkaveristasi tuollaista.

7. Peukaloija hakee turvaa

Usein käy niin, että kun menen näyttämään jotakin projektiani pomolle, hän pyytää minua jättämään sen pöydälleen paremmalla ajalla katsottavaksi. Kun saan sen takaisin, joka kohtaa on peukaloitu. Tiedän että hän haluaa vain auttaa, mutta se loukkaa. Tuntuu kuin hän ei luottaisi taitoihini. Kuinka reagoin?

Töidenkahmijapomo ei pysty rajaamaan omaa työtään tai tehtäväkenttäänsä, ei osaa sanoa ei ja kokee, että onnistuminen riippuu hänen työpanoksestaan. Hän tietää, miten asiat kuuluu hoitaa, siispä hän hoitaa ne itse.

Hän on omaksunut tällaisen toimintamallin ehkä jo lapsuudessaan tai myöhemmin eri yhteisöistä tai työpaikoistaan. Hän on luultavasti saanut myönteistä palautetta paneutumisestaan ja ahkeruudestaan.

Jos tällainen ihminen siirtyy esimieheksi, hän jatkaa samaa rataa. Hän ei usko, että muutkin osaavat työnsä ja että asioita voi myös tehdä monella tavalla. Tällaisella henkilöllä on vahva tarve kontrolloida, sillä hän on sisimmässään kovin turvaton. Ajatus siitä, että minä osaan, pystyn ja jaksan, luo turvallisuuden tunnetta. Mitalin toisella puolella on paljon työnarkomaniaa ja -uupumusta.

Fiksuna alaisena puhut esimiehellesi töiden jaosta. Kysy, kannattaisiko teidän täsmentää sitä, mitkä ovat pomon töitä, mitkä alaisen. Käytä vaikkapa tällaista taktiikkaa: ”Sä kun olet meidän esimies ja huolehdit isoista linjoista ja sulla on paljon vastuuta, niin olisko jotain semmoista mitä me muut voitais tehdä, ettei sun tartte tehdä näitä kaikkia juttuja itse.”

Lue lisää Neuvottele pehmeästi ja onnistu

Asiantuntijana työpsykologi Tiina Ekman, Mehiläinen Helsinki.

Jäitä hattuun

  • Aina, jopa hirviöpomon tapauksessa, kannattaa pysähtyä miettimään, mikä esimiehen saa käyttäytymään tietyllä tavalla.
  • Ota ristiriidat tilanteina, joihin suhtaudut avoimesti, ja asioina, joista ollaan eri mieltä – eikä niin, että ”tuo se tuossa tekee taas noin”.
  • Pysy rauhallisena ja reagoi harkitun tasapainoisesti.
  • Jos muutat käyttäytymistäsi itse toiseen suuntaan, usein toinenkin muuttaa.
  • Positiivinen palaute sinulta pomolle kohentaa työilmapiiriä ja tukee esimiestä hänen roolissaan.
  • Välillä tehokkainta on jättää kiroileva ja uhkaavasti käyttäytyvä pomo huomiotta.
  • Kohteliaisuus ja myötätunto ovat työpaikalla ihmissuhdetaidoista tärkeimpiä.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Jokaisesta kerran tupakkaa maistaneesta ei tule nikotiiniriippuvaista eikä yksi rulettikierros tee peliriippuvaiseksi. Miksi sama puuha kuitenkin kehittyy jollakin sairaudeksi, toisella ei?

– Masennus ja ahdistuneisuus saattavat lisätä riskiä riippuvuuksiin. Ihminen helpottaa syystä tai toisesta hankalaa oloaan keskittymällä intohimoonsa, ja ajan myötä tekeminen muuttuu pakkomielteeksi, sanoo psykiatrian ja päihdelääketieteen professori Solja Niemelä.

– Se, mikä aiemmin toi mielihyvää, muuttuukin keinoksi poistaa ahdistuneisuutta.

RIIPPUVUUSSAIRAUKSIEN, kuten alkoholismin, tiedetään olevan 50–70-prosenttisesti periytyviä. Alttius on geeneissä. On pitkälti perinnöllistä, millä tavoin kukin kokee päihteiden vaikutuksen.

Kenestäkään ei kuitenkaan tule automaattisesti alkoholistia, vaan sairaus puhkeaa altistavassa ympäristössä. Tämä tarkoittaa ympäristöä, missä juomista saa jatkaa ilman vakavampia seurauksia.

– Lähipiirin arvot ja asenteet vaikuttavat valintoihin. Jos kaverit ja vanhemmat ovat tissutellet, juomista voi pitää myös opittuna.

Sekin tiedetään, että mitä miellyttävämmältä ensimmäinen kokeilu on tuntunut, sitä todennäköisemmin aineeseen syntyy riippuvuus. Näin ainakin kannabiksen polttajien keskuudessa.

TEMPERAMENTILLAKIN on vaikutuksensa. Kokeilunhaluisten riskinottajien uskotaan olevan alttiimpia addiktoitumaan, koska he hakevat vahvempia elämyksiä. Teorian mukaan varovaisemmat, turvallisuushakuiset eivät samaan tapaan innostu kiksien etsinnästä.

– Riippuvuudet ovat yleisimpiä niillä, joilla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Säännöistä piittaamaton, väkivaltainen käyttäytyminen on alkanut jo nuorena. Se altistaa muillekin vakaville ongelmien elämän aikana, Solja Niemelä kertoo.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Mikään ei riitä narsistille
Mieli
Mikään ei riitä narsistille

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tulinen rakastuminen pian eron jälkeen tuntuu hyvältä, mutta onko se järkevää?

Moni on kokenut sen itse. Tai tuntee jonkun, joka tietää, millaista on, kun rakastuu järjettömästi pian edellisen suhteen päättymisen jälkeen. Sivustaseuraajat eivät välttämättä usko, että siitä tulee mitään.

Psykologi Hannele Törrönen ei oikein pidä laastarirakkauden käsitteestä. Lohturakkaus kuvaa hänestä paremmin sitä, mistä on kysymys.

– Silloinhan petetty, tai vaikka leskeksi jäänyt, hakee yksinäisyyden järkyttämänä lohtua.

Rakastumiseen, toiseen ihmiseen tarrautumiseen ajaa ehkä tiedostamaton pakko, kun on joutunut luopumaan jostain ikuiseksi luulemastaan, Törrönen sanoo.

Fantasia vie

Lohturakastumiselle altis on ihminen, jonka tapana on reagoida vastoinkäymisiin ennemminkin toimimalla kuin lamaantumalla.

Rakkauden kohteeksi taas saattaa osua lähes kuka tahansa. Hän voi olla tavallisen hyväntahtoinen, ehkä itsekin yksinäinen ihminen, jota toisen osoittama kiinnostus imartelee. Kenties hän on hetkessä eläjä, joka ei suunnittele koskaan sitoutuvansa. Tai pahimmillaan toisen kaipausta hyväkseen käyttävä nais- tai miespuolinen Auervaara.

Oli kohde ihmisenä minkälainen tahansa, lohturakkautta etsivä tuskin pystyy näkemään hänen todellisia ominaisuuksiaan.

Hän sijoittaa uuteen rakastettuunsa piirteet, joita haluaisi tässä olevan, ja on sokea omiin haavekuviinsa sopimattomille piirteille.

– Lohturakkauteen syöksytään fantasia edellä, valtavalla intensiteetillä ja epätoivolla, vielä täydellisemmin kuin rakastumisessa yleensä, Hannele Törrönen tiivistää.

Ja koska alkuasetelma on tällainen, on suuri vaara, ettei uudesta suhteesta tule pysyvää.

Fantasiasta myös pidetään kaikin keinoin kiinni. Tarrautuminen voi saada groteskejakin piirteitä. Yhteen osuminen voi näyttäytyä rakastuneen silmissä suorastaan tähtiin kirjoitetulta:

”Onhan se johdatusta, että meidän mummot olivat kotoisin samalta paikkakunnalta! Eikö se ole merkki siitä, että me kuulutaan yhteen?”

Kahden kauppa

Joskus vain suhteen toinen osapuoli etsii lohturakkautta. Mutta myös kaksi, yhtä rankasti yksinäisyyden yllättämää saattaa löytää toisensa. Jos kumpikin näkee toisen vain omien haaveittensa summana, siinä on riskinsä.

Alun huumassa, kun oikeasti ei vielä lainkaan tunneta, saatetaan tehdä koko elämää ravisuttavia ratkaisuja.

Irtisanoudutaan töistä, että voidaan muuttaa yhteen uudelle paikkakunnalle, myydään omaisuus ja lähdetään reppureissulle maapallon toiselle puolelle…

Seurauksia on hankala korjata, jos arki onkin ihan mahdotonta.

Jos toistensa löytäneiden yksin jääneiden silmät eivät avaudu, valheellisesta unelmista kiinnipitämisestä voi tulla elämänmittainen tarina. Kumppanit eivät koskaan pysty näkemään toisiaan ihmisinä, joita he oikeasti ovat. He taistelevat saadakseen kumppanin mahtumaan itse keksimäänsä muottiin.

Haalistuva haave

Lohtua kaipaavan silmitön rakastuminen voi näyttää käsittämättömältä. Ehkä jopa koko tuttavapiiri epäilee alusta asti, ettei tuosta mitään tule. Siitä huolimatta, että rakastunut hehkuu onnea. Mutta epävarmuus on ehkä sittenkin kaiken aikaa muhinut sielun pohjalla.

– Ei ole harvinaista, että uutta rakasta ei silloin mielellään tuoda muille näytille.

”Kyllähän minä sen alusta asti tiesin, ettei se voi kestää”, on aika tavallinen kommentti sitten, kun mieli alkaa palautua tasapainoon ja realiteetit tunkevat mieleen. Silloin alkaa itsekin ymmärtää, miksi halusi pitää rakastetun näkymättömissä muilta. Se jokin, mitä ei halunnut ajatella, jota ei oikeasti voinut hyväksyä tai sietääkään, kenties nolotti ja hävetti. Tai ehkä vähitellen on alkanut tuntua siltä, että toinen on tahallaan antanut itsestään valheellisen kuvan. Esiintynyt jonain muuna kuin itsenään.

– Näin käy, kun esimerkiksi on kertynyt silkkaa faktaa siitä, että toinen onkin naimisissa toisaalla, tai taloudellisen hyödyn tavoittelija, tai ettei hänen alkoholinkäyttönsä olekaan se kaksi lasillista viiniä, kuten hän vakuuttaa, Törrönen luettelee.

Illuusioiden haihduttua edessä ovat todennäköisesti uudella tavalla vaikeat ajat. Nolottaa suunnattomasti, miten on kaikkialla ylistänyt löytämäänsä ihanaa rakkautta. Millään ei kehtaisi muille myöntää, että kaikki on ollut erehdystä ja petkutusta.

Ihminen vain

– Totta kai saa olla vihainen, jos tuntee tulleensa petetyksi, tai jos vaikka addiktiot ovat vieneet voiton ihmissuhteesta. Mutta ei sitä toista saisi silti demonisoida ihmisenä yleensä, Hannele Törrönen sanoo.

Vihaan ja katkeruuteen ei pitäisi jäädä. Eikä kannattaisi juuttua ajatukseen, että sekin minua huijasi ja taas kaikki meni pieleen. Ei ole häpeä tajuta olleensa niin palasina, että on kiihkeästi tarvinnut toista ihmistä.

– Eteenpäin elämässä vie sureminen, vaikka se vaikeaa onkin. Sen myöntäminen, että samalla kun on vapautunut jostain, mitä ei ole elämäänsä halunnut, on joutunut luopumaan myös yhdessä koetusta hyvästä.

Tässä vaikeassa paikassa olisi hyvä yrittää ymmärtää, että toinenkin osapuoli on todennäköisesti ryhtynyt suhteeseen omista syistään.

– Onhan aivan todennäköistä, että hänenkin mieltään painavat koetut menetykset, joiden vaikutukset hänessä elävät. Aikuismaisesti pitäisi yrittää hyväksyä sekin, että toisella on oikeus omiin valintoihin ja ominaisuuksiin.

Miten se menikään?

Kun lohturakastumisesta alkaa olla aikaa, pystyy taas omienkin mielentilojensa erittelyyn, hyväksyy sen, ettei juttu onnistunut. Tajuaa, että omat tarpeet ja kaipaukset muokkasivat rakkauden kohteen joksikin, mitä hän ei ollut.

Itsetutkiskelu voi myös johtaa siihen epämukavaan havaintoon, että olikin itse halpamainen. Silloin joutuu myöntämään vaikkapa, että on käyttänyt toista hyväkseen, kuten näyttääkseen eksälleen, että kelpaa kyllä muillekin.

Olisi inhimillistä tunnustaa motiivinsa myös hyväksikäytetylle ja pyytää anteeksi.

Myrskyisinkin, motiiveiltaan kummallinen rakkaustarina pitäisi saattaa päätökseensä toista tai itseään rikkomatta.

– Tilanteen tasaannuttua, kenties vasta vuosien päästä, voisi käydä vastapuolen kanssa taannoista romanssia läpi. Ei pahitteeksi, vaikka hyväntahtoisesti hymyillen ja huumorilla.

Suoraankin voi viimeistään siinä vaiheessa sanoa, miksi suhde oli omasta näkökulmasta mahdoton:

”Olet kuule ihana ihminen, mutta minulle ihan liian nuori” tai ”eihän siitä mitään tullut, koska eletään kokonaan eri maailmoissa.”

Rauhanomaisesta loppuratkaisusta seuraa yleensä pelkkää hyvää. Sen myötä koettu asettuu muistoksi muistojen joukkoon, osaksi elämäntarinaa.

– Entiset lohturakastuneet voivat ehkä sitten jatkaa hyvinä kavereina. ●