Kauhuviihde vetää puoleensa. Onko pelottavan elokuvan katsomisesta hyötyä, huvia vai haittaa? Psykoanalyytikko vastaa.

Psykiatrian erikoislääkäri, psykoanalyytikko Marjo Vuorela:

Nähdystä ei saa tulla totta

”Kaikkien ihmisten mielessä on tiedostamattomia kauhun elämyksiä, jotka jäävät arkisen kokemusmaailman ulkopuolelle. Kauhuelokuvat saattavat auttaa katsojaa jäsentämään tätä tiedostamatonta tunne-elämää. Elokuvan katsomisen herättämä kauhun tunne voi silloin kiinnittyä havaittavissa olevaan kokemukseen ja tunne-elämys saa ymmärrettävän sisällön.

Kun katsomme kauhuelokuvaa, tunnevasteemme myötäilevät valkokankaalla
näkemäämme, eivät sitä, minkä tiedämme todeksi.

Jokin tuntematon ja outo voi saada meidät kiljumaan, vaikka tiedämme kauhun olevan vain valkokankaalla. Syntyy kauhun tunne, vaikka mikään ei oikeasti uhkaa.

Tämä saattaa olla hyödyllistä, koska näin kauhu muuttuu peloksi. Kauhulla ei ole tunnistettavaa kohdetta, kun taas pelolla on aina kohde. Siksi pelkoa voi tavalla tai toisella välttää, kestää ja käsitellä. Näin ei voi toimia kauhun kanssa, koska siihen ei pysty tarttumaan.

Ihmismieli kuitenkin pyrkii pakonomaisesti sitomaan kauhun johonkin tunnistettavaan ja koettuun niin, että sen käsittely tulisi mahdolliseksi.
Riittävän ehjäksi rakentunutta mieltä kauhuelokuva ei vahingoita. Tällainen mieli pystyy sietämään kauhukuvia ja pitämään näkemänsä erillään omasta itsestä. Mieli ymmärtää, että nähdyt ilmiöt aiheuttavat kauhun tunteen, mutta ne eivät ole totta eivätkä vahingoita.

Vahingollisia kauhuelokuvat voivat olla sille, jonka on vaikea elää monien tiedostamattomaksi ja käsittelemättä jääneiden vaikeiden tunne-elämysten, esimerkiksi lapsuuden traumaattisten kokemusten, kanssa. Tällaisen ihmisen ei ole hyvä katsoa kauhuelokuvia lainkaan.

Haitallista on, jos elokuva jättää katsojan olotilaan, jossa mieli ei ankkuroidu todellisuuteen, vaan nähdystä tulee totta. Jos ei siis tajua, että vaikka tuntuu kamalalta, nähty kamala ei ole oikeasti totta. Tämän riittävä ymmärtäminen tulee mahdolliseksi vasta murrosiän kynnyksellä. Niinpä lasten ei pitäisi nähdä kauhuelokuvien tapaista aineistoa, jolla ei ole yhtymäkohtia heidän kokemaansa todellisuuteen.

Itse en erikoisesti pidä kauhuelokuvista, paitsi jos ne ovat psykoanalyyttisessä mielessä kiinnostavia. Tällainen on esimerkiksi Lars von Trierin Antichrist. Minua kiinnostavat ihmismielen kehitystarinat, jotka on sijoitettu toimivaan maailmaan. Yleensä tällaisissa elokuvissa kauhu ilmenee ihmissuhteissa ja se toteutuu ihmisten välillä.”

Lue lisää Pelko paloiksi ja pinoon

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.