Jos mikään ei tuota iloa, masennukseen on syytä hakea apua. Usein lääkäri määrää ensiavuksi aivojen serotoniinitasoon vaikuttavaa lääkettä. Niitä käytetään paljon mutta silti ne pelottavat. Usein kuultuihin väitteisiin vastaa psykiatri Matti Huttunen.

1. Lääkärit määräävät mielialalääkkeitä liian helposti.

Totta ja tarua. Masennuslääkkeet eivät auta läheskään kaikkia. Mitä lievempi masennus on, sitä vähemmän masennuslääkkeistä on hyötyä. Toisaalta myös vakava masennus, johon lääkkeet tehoavat, alkaa aina lievempänä eikä potilaan kannata odottaa tilan pahenemista.

Masennuslääkkeitä määrätään muuhunkin kuin depressioon, sillä ne helpottavat myös paniikkihäiriön, sosiaalisten pelkojen, bulimian, yleisen tuskaisuuden, unettomuuden ja kuukautisia edeltävän PMS:n oireita.

Ongelma on usein se, että lääkärillä ei ole aina riittävästi aikaa perehtyä potilaan tilanteeseen. Hyvä hoito perustuu aina luottamukseen.

2. Jos masennuksen syitä ei hoideta terapiassa, lääkkeiden syöminen on turhaa.

Tarua ja totta. Masennustilat ovat hyvin erilaisia, joten lääkkeiden ja psykoterapioiden merkitys vaihtelee.

Osa masennuksista on luonteeltaan hyvin ”biologisia”, jolloin sopiva lääke voi riittää. Toisaalta monesti masennuksen keskeisenä syynä ovat erilaiset psyykkiset ristiriidat, kuten työstämättömät surut, pettymykset ja traumat, myös sosiaalinen arkuus ja opitut kielteiset ajatusmallit. Erilaiset psykoterapiat ovat tällöin lääkehoitoa parempi tapa vapautua depressiosta.

Suurella osalla potilaista paras hoitotulos saavutetaan yhdistämällä sopiva lääke ja psykoterapia.

3. Mielialalääkettä on käytettävä ainakin kaksi viikkoa.

Totta. Oireita lievittävä vaikutus ilmenee vähitellen 2–6 viikon kuluessa. Ensin lievittyy unettomuus tai ruokahaluttomuus ja vasta vähän myöhemmin masentunut mieliala.

Jos oireet eivät lievity noin neljässä viikossa, lääke ei ole tehokas. Tällöin vaihtoehtoina on annoksen suurentaminen, lisälääke tai lääkkeen vaihto.

Jos lääkkeistä ei ole hyötyä, sopiva psykoterapia voi olla tehokkaampi hoito.

4. Mielialalääkkeet muuttavat persoonallisuutta.

Tarua. Masennuslääkkeet, eivätkä muutkaan psyykenlääkkeet, muuta persoonallisuutta. Tosin jos potilas sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai hänellä on siihen alttius, masennuslääkkeet voivat laukaista touhukkuutena ilmenevän hypomanian tai manian.

5. Mielialalääkkeitä käytettäessä mikään ei tunnu miltään.

Totta joskus. Serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavien masennuslääkkeiden haittana voi joskus olla tunteiden latistuminen. Haitta on kuitenkin selvästi pienempi kuin lääkkeen tuoma hyöty, ja siitä voidaan päästä lääkettä vaihtamalla.

6. Masennuslääkkeet aiheuttavat impotenssia.

Totta joskus. Masennukseen nykyisin yleisimmin käytetyt lääkkeet (SSRI- ja SNRI-lääkkeet sekä klomipramiini) voivat aiheuttaa orgasmin tai siemensyöksyn estymisen. Joillakin potilailla nämä lääkkeet heikentävät myös seksihalua tai aiheuttavat impotenssia.

Haittavaikutukset lisääntyvät lääkeannoksen kasvaessa, joten annoksen pienentäminen voi poistaa ne.

Joskus lääkkeen vaihto toimii, sillä kaikki masennuslääkkeet eivät aiheuta ainakaan samassa määrin seksuaalisia toimintahäiriöitä.

Masennuslääkkeiden aiheuttamaa impotenssia voidaan hoitaa myös potenssilääkkeiden avulla. On kuitenkin tärkeätä muistaa, että seksuaalisten halujen heikkeneminen voi olla masennuksenkin oire.
Tällöin masennuslääkkeiden käyttö voi palauttaa seksihalut entiselleen ja korjata myös potenssiongelmia.

7. Mielialalääkkeet auttavat myös alkoholismiin ja peliriippuvuuteen.

Joskus totta. Nykykäsityksen mukaan tämä edellyttää sitä, että alkoholismin tai peliriippuvuuden taustalla on masennusalttius tai ahdistuneisuushäiriö.

8. Mielialalääkkeillä voi parantaa terveenkin oppimiskykyä.

Tarua. Eläimillä tehdyissä kokeissa jotkin masennuslääkkeet ovat parantaneet eläinten oppimista, mutta havainnot ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia. Psyykkisesti ”terveillä” ihmisillä masennuslääkkeiden ei ole osoitettu parantavan muistia tai keskittymiskykyä.

Masennuslääkkeet eivät virkistä tai piristä vaan etenkin hoidon alussa väsyttävät.

9. Mielialalääkkeet aiheuttavat riippuvuutta.

Tarua. Lääkeriippuvuutta on kahdenlaista. Yleisempi ilmenee vieroitusoireina, joista moni potilas kärsii 1–2 viikkoa lopettaessaan lääkkeen käytön. Vieroitusoireita ilmenee usein psyykenlääkkeiden lopetuksenyhteydessä. Masennuslääkkeillä niitä ovat ärtyisyys, ahdistuneisuus, unettomuus, lihasnykäykset ja ääniyliherkkyys.Oireet ovat elimistön luonnollinen ja ohimenevä reaktio.

Sen sijaan masennuslääkkeet eivät koskaan aiheuta humalahakuista tai pakonomaista lääkeriippuvuutta, jollaista ahdistus- tai nukahtamislääkkeet voivat aiheuttaa.

10. Masennus muuttaa aivojen kemiaa ja mielialalääkkeet korjaavat tilanteen.

Totta joillakin. Pitkäaikainen masennus ja siihen liittyvä stressi voi heikentää muistin kannalta keskeisen hippokampuksen hermosolujen uudismuodostusta. Masennuslääkkeet voivat näillä potilailla edistää hermosolujen ja hermoyhteyksien muodostumista. Tämä on osoitettu eläinkokeissa.

11. Liikunta hoitaa masennusta yhtä tehokkaasti kuin lääke.

Totta. Lievissä ja keskivaikeissa masennustiloissa säännöllinen reipas liikunta 3–4 kertaa viikossa voi olla lääkkeen veroinen keino lievittää masennustilaa. Sen vuoksi masennuksesta kärsivän kannattaa voimiensa mukaan harrastaa säännöllistä liikuntaa.

12. Mielialalääkkeet eli onnellisuuspillerit edistävät valheellista positiivista ajattelua.

Ehdottomasti tarua. Masennuslääkkeet eivät ole vaikutukseltaan päihteiden tapaan humalluttavia tai tervettä mielialaa nostavia. Ne ovat ensivaikutukseltaan päinvastoin väsyttäviä.

Parhaimmillaan ne pystyvät poistamaan potilasta vakavasti haittaavan masennustilan ja palauttamaan kyvyn nauttia elämästä.

Lue lisää masennuksen muista hoidoista.

Vierailija

Mielialalääkkeet auttavat masennukseen

Lääkärin todella tuputtavat mielialalääkkeitä, vielä kehtaavatkin tuputtaa jos on tulehduksellinen autoimmuunisairaus joka aiheuttaa väsymystä. Lääkkeet ei yhtään auta siihen. Välillä tulee mieleen että lääkärit on aivopesty tuputtamaan noita lääkkeitä. Kyllä se niin on että ihmisen pitää kohdata itse asiat jotka ahdistavat tai pelottavat ei suljettava niitä mielestä. Lähdettävä liikkeelle, pelkkä käveleminen ja ulkoileminen etenkin metsissä tekee hyvää. Enkä kiellä pahanolon purkauksiakaan,...
Lue kommentti

Mielialalääkkeet auttavat masennukseen

Vierailija 24.09.2014 klo 10:36 Sairastan fibromyalgiaa, olen saanut suuren avun mielialalääkkeistä ainaiseen kipuiluun, nyt on paljon mielekkäämpää eläminen, ei ole kaikkia kipuja poistanut, mutta sietokyky on tullut paremmaksi, kestää kipuja;;Suosittelen muillekkin. Terveisin 64 vuotias nainen Ruotsista. Jos pelkkä kipu on ongelmasi, niin sulla ei ole fibromyalgiaa, vaan ihan joku muu vaiva. Syötkö statiineja? Syöthän riittävästi D-vitamiinia, magnesiumia, B-vitamiineja sekä kalaöljyä? http...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Jokaisesta kerran tupakkaa maistaneesta ei tule nikotiiniriippuvaista eikä yksi rulettikierros tee peliriippuvaiseksi. Miksi sama puuha kuitenkin kehittyy jollakin sairaudeksi, toisella ei?

– Masennus ja ahdistuneisuus saattavat lisätä riskiä riippuvuuksiin. Ihminen helpottaa syystä tai toisesta hankalaa oloaan keskittymällä intohimoonsa, ja ajan myötä tekeminen muuttuu pakkomielteeksi, sanoo psykiatrian ja päihdelääketieteen professori Solja Niemelä.

– Se, mikä aiemmin toi mielihyvää, muuttuukin keinoksi poistaa ahdistuneisuutta.

RIIPPUVUUSSAIRAUKSIEN, kuten alkoholismin, tiedetään olevan 50–70-prosenttisesti periytyviä. Alttius on geeneissä. On pitkälti perinnöllistä, millä tavoin kukin kokee päihteiden vaikutuksen.

Kenestäkään ei kuitenkaan tule automaattisesti alkoholistia, vaan sairaus puhkeaa altistavassa ympäristössä. Tämä tarkoittaa ympäristöä, missä juomista saa jatkaa ilman vakavampia seurauksia.

– Lähipiirin arvot ja asenteet vaikuttavat valintoihin. Jos kaverit ja vanhemmat ovat tissutellet, juomista voi pitää myös opittuna.

Sekin tiedetään, että mitä miellyttävämmältä ensimmäinen kokeilu on tuntunut, sitä todennäköisemmin aineeseen syntyy riippuvuus. Näin ainakin kannabiksen polttajien keskuudessa.

TEMPERAMENTILLAKIN on vaikutuksensa. Kokeilunhaluisten riskinottajien uskotaan olevan alttiimpia addiktoitumaan, koska he hakevat vahvempia elämyksiä. Teorian mukaan varovaisemmat, turvallisuushakuiset eivät samaan tapaan innostu kiksien etsinnästä.

– Riippuvuudet ovat yleisimpiä niillä, joilla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Säännöistä piittaamaton, väkivaltainen käyttäytyminen on alkanut jo nuorena. Se altistaa muillekin vakaville ongelmien elämän aikana, Solja Niemelä kertoo.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Mikään ei riitä narsistille
Mieli
Mikään ei riitä narsistille

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tulinen rakastuminen pian eron jälkeen tuntuu hyvältä, mutta onko se järkevää?

Moni on kokenut sen itse. Tai tuntee jonkun, joka tietää, millaista on, kun rakastuu järjettömästi pian edellisen suhteen päättymisen jälkeen. Sivustaseuraajat eivät välttämättä usko, että siitä tulee mitään.

Psykologi Hannele Törrönen ei oikein pidä laastarirakkauden käsitteestä. Lohturakkaus kuvaa hänestä paremmin sitä, mistä on kysymys.

– Silloinhan petetty, tai vaikka leskeksi jäänyt, hakee yksinäisyyden järkyttämänä lohtua.

Rakastumiseen, toiseen ihmiseen tarrautumiseen ajaa ehkä tiedostamaton pakko, kun on joutunut luopumaan jostain ikuiseksi luulemastaan, Törrönen sanoo.

Fantasia vie

Lohturakastumiselle altis on ihminen, jonka tapana on reagoida vastoinkäymisiin ennemminkin toimimalla kuin lamaantumalla.

Rakkauden kohteeksi taas saattaa osua lähes kuka tahansa. Hän voi olla tavallisen hyväntahtoinen, ehkä itsekin yksinäinen ihminen, jota toisen osoittama kiinnostus imartelee. Kenties hän on hetkessä eläjä, joka ei suunnittele koskaan sitoutuvansa. Tai pahimmillaan toisen kaipausta hyväkseen käyttävä nais- tai miespuolinen Auervaara.

Oli kohde ihmisenä minkälainen tahansa, lohturakkautta etsivä tuskin pystyy näkemään hänen todellisia ominaisuuksiaan.

Hän sijoittaa uuteen rakastettuunsa piirteet, joita haluaisi tässä olevan, ja on sokea omiin haavekuviinsa sopimattomille piirteille.

– Lohturakkauteen syöksytään fantasia edellä, valtavalla intensiteetillä ja epätoivolla, vielä täydellisemmin kuin rakastumisessa yleensä, Hannele Törrönen tiivistää.

Ja koska alkuasetelma on tällainen, on suuri vaara, ettei uudesta suhteesta tule pysyvää.

Fantasiasta myös pidetään kaikin keinoin kiinni. Tarrautuminen voi saada groteskejakin piirteitä. Yhteen osuminen voi näyttäytyä rakastuneen silmissä suorastaan tähtiin kirjoitetulta:

”Onhan se johdatusta, että meidän mummot olivat kotoisin samalta paikkakunnalta! Eikö se ole merkki siitä, että me kuulutaan yhteen?”

Kahden kauppa

Joskus vain suhteen toinen osapuoli etsii lohturakkautta. Mutta myös kaksi, yhtä rankasti yksinäisyyden yllättämää saattaa löytää toisensa. Jos kumpikin näkee toisen vain omien haaveittensa summana, siinä on riskinsä.

Alun huumassa, kun oikeasti ei vielä lainkaan tunneta, saatetaan tehdä koko elämää ravisuttavia ratkaisuja.

Irtisanoudutaan töistä, että voidaan muuttaa yhteen uudelle paikkakunnalle, myydään omaisuus ja lähdetään reppureissulle maapallon toiselle puolelle…

Seurauksia on hankala korjata, jos arki onkin ihan mahdotonta.

Jos toistensa löytäneiden yksin jääneiden silmät eivät avaudu, valheellisesta unelmista kiinnipitämisestä voi tulla elämänmittainen tarina. Kumppanit eivät koskaan pysty näkemään toisiaan ihmisinä, joita he oikeasti ovat. He taistelevat saadakseen kumppanin mahtumaan itse keksimäänsä muottiin.

Haalistuva haave

Lohtua kaipaavan silmitön rakastuminen voi näyttää käsittämättömältä. Ehkä jopa koko tuttavapiiri epäilee alusta asti, ettei tuosta mitään tule. Siitä huolimatta, että rakastunut hehkuu onnea. Mutta epävarmuus on ehkä sittenkin kaiken aikaa muhinut sielun pohjalla.

– Ei ole harvinaista, että uutta rakasta ei silloin mielellään tuoda muille näytille.

”Kyllähän minä sen alusta asti tiesin, ettei se voi kestää”, on aika tavallinen kommentti sitten, kun mieli alkaa palautua tasapainoon ja realiteetit tunkevat mieleen. Silloin alkaa itsekin ymmärtää, miksi halusi pitää rakastetun näkymättömissä muilta. Se jokin, mitä ei halunnut ajatella, jota ei oikeasti voinut hyväksyä tai sietääkään, kenties nolotti ja hävetti. Tai ehkä vähitellen on alkanut tuntua siltä, että toinen on tahallaan antanut itsestään valheellisen kuvan. Esiintynyt jonain muuna kuin itsenään.

– Näin käy, kun esimerkiksi on kertynyt silkkaa faktaa siitä, että toinen onkin naimisissa toisaalla, tai taloudellisen hyödyn tavoittelija, tai ettei hänen alkoholinkäyttönsä olekaan se kaksi lasillista viiniä, kuten hän vakuuttaa, Törrönen luettelee.

Illuusioiden haihduttua edessä ovat todennäköisesti uudella tavalla vaikeat ajat. Nolottaa suunnattomasti, miten on kaikkialla ylistänyt löytämäänsä ihanaa rakkautta. Millään ei kehtaisi muille myöntää, että kaikki on ollut erehdystä ja petkutusta.

Ihminen vain

– Totta kai saa olla vihainen, jos tuntee tulleensa petetyksi, tai jos vaikka addiktiot ovat vieneet voiton ihmissuhteesta. Mutta ei sitä toista saisi silti demonisoida ihmisenä yleensä, Hannele Törrönen sanoo.

Vihaan ja katkeruuteen ei pitäisi jäädä. Eikä kannattaisi juuttua ajatukseen, että sekin minua huijasi ja taas kaikki meni pieleen. Ei ole häpeä tajuta olleensa niin palasina, että on kiihkeästi tarvinnut toista ihmistä.

– Eteenpäin elämässä vie sureminen, vaikka se vaikeaa onkin. Sen myöntäminen, että samalla kun on vapautunut jostain, mitä ei ole elämäänsä halunnut, on joutunut luopumaan myös yhdessä koetusta hyvästä.

Tässä vaikeassa paikassa olisi hyvä yrittää ymmärtää, että toinenkin osapuoli on todennäköisesti ryhtynyt suhteeseen omista syistään.

– Onhan aivan todennäköistä, että hänenkin mieltään painavat koetut menetykset, joiden vaikutukset hänessä elävät. Aikuismaisesti pitäisi yrittää hyväksyä sekin, että toisella on oikeus omiin valintoihin ja ominaisuuksiin.

Miten se menikään?

Kun lohturakastumisesta alkaa olla aikaa, pystyy taas omienkin mielentilojensa erittelyyn, hyväksyy sen, ettei juttu onnistunut. Tajuaa, että omat tarpeet ja kaipaukset muokkasivat rakkauden kohteen joksikin, mitä hän ei ollut.

Itsetutkiskelu voi myös johtaa siihen epämukavaan havaintoon, että olikin itse halpamainen. Silloin joutuu myöntämään vaikkapa, että on käyttänyt toista hyväkseen, kuten näyttääkseen eksälleen, että kelpaa kyllä muillekin.

Olisi inhimillistä tunnustaa motiivinsa myös hyväksikäytetylle ja pyytää anteeksi.

Myrskyisinkin, motiiveiltaan kummallinen rakkaustarina pitäisi saattaa päätökseensä toista tai itseään rikkomatta.

– Tilanteen tasaannuttua, kenties vasta vuosien päästä, voisi käydä vastapuolen kanssa taannoista romanssia läpi. Ei pahitteeksi, vaikka hyväntahtoisesti hymyillen ja huumorilla.

Suoraankin voi viimeistään siinä vaiheessa sanoa, miksi suhde oli omasta näkökulmasta mahdoton:

”Olet kuule ihana ihminen, mutta minulle ihan liian nuori” tai ”eihän siitä mitään tullut, koska eletään kokonaan eri maailmoissa.”

Rauhanomaisesta loppuratkaisusta seuraa yleensä pelkkää hyvää. Sen myötä koettu asettuu muistoksi muistojen joukkoon, osaksi elämäntarinaa.

– Entiset lohturakastuneet voivat ehkä sitten jatkaa hyvinä kavereina. ●