Jos mikään ei tuota iloa, masennukseen on syytä hakea apua. Usein lääkäri määrää ensiavuksi aivojen serotoniinitasoon vaikuttavaa lääkettä. Niitä käytetään paljon mutta silti ne pelottavat. Usein kuultuihin väitteisiin vastaa psykiatri Matti Huttunen.

1. Lääkärit määräävät mielialalääkkeitä liian helposti.

Totta ja tarua. Masennuslääkkeet eivät auta läheskään kaikkia. Mitä lievempi masennus on, sitä vähemmän masennuslääkkeistä on hyötyä. Toisaalta myös vakava masennus, johon lääkkeet tehoavat, alkaa aina lievempänä eikä potilaan kannata odottaa tilan pahenemista.

Masennuslääkkeitä määrätään muuhunkin kuin depressioon, sillä ne helpottavat myös paniikkihäiriön, sosiaalisten pelkojen, bulimian, yleisen tuskaisuuden, unettomuuden ja kuukautisia edeltävän PMS:n oireita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ongelma on usein se, että lääkärillä ei ole aina riittävästi aikaa perehtyä potilaan tilanteeseen. Hyvä hoito perustuu aina luottamukseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Jos masennuksen syitä ei hoideta terapiassa, lääkkeiden syöminen on turhaa.

Tarua ja totta. Masennustilat ovat hyvin erilaisia, joten lääkkeiden ja psykoterapioiden merkitys vaihtelee.

Osa masennuksista on luonteeltaan hyvin ”biologisia”, jolloin sopiva lääke voi riittää. Toisaalta monesti masennuksen keskeisenä syynä ovat erilaiset psyykkiset ristiriidat, kuten työstämättömät surut, pettymykset ja traumat, myös sosiaalinen arkuus ja opitut kielteiset ajatusmallit. Erilaiset psykoterapiat ovat tällöin lääkehoitoa parempi tapa vapautua depressiosta.

Suurella osalla potilaista paras hoitotulos saavutetaan yhdistämällä sopiva lääke ja psykoterapia.

3. Mielialalääkettä on käytettävä ainakin kaksi viikkoa.

Totta. Oireita lievittävä vaikutus ilmenee vähitellen 2–6 viikon kuluessa. Ensin lievittyy unettomuus tai ruokahaluttomuus ja vasta vähän myöhemmin masentunut mieliala.

Jos oireet eivät lievity noin neljässä viikossa, lääke ei ole tehokas. Tällöin vaihtoehtoina on annoksen suurentaminen, lisälääke tai lääkkeen vaihto.

Jos lääkkeistä ei ole hyötyä, sopiva psykoterapia voi olla tehokkaampi hoito.

4. Mielialalääkkeet muuttavat persoonallisuutta.

Tarua. Masennuslääkkeet, eivätkä muutkaan psyykenlääkkeet, muuta persoonallisuutta. Tosin jos potilas sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai hänellä on siihen alttius, masennuslääkkeet voivat laukaista touhukkuutena ilmenevän hypomanian tai manian.

5. Mielialalääkkeitä käytettäessä mikään ei tunnu miltään.

Totta joskus. Serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavien masennuslääkkeiden haittana voi joskus olla tunteiden latistuminen. Haitta on kuitenkin selvästi pienempi kuin lääkkeen tuoma hyöty, ja siitä voidaan päästä lääkettä vaihtamalla.

6. Masennuslääkkeet aiheuttavat impotenssia.

Totta joskus. Masennukseen nykyisin yleisimmin käytetyt lääkkeet (SSRI- ja SNRI-lääkkeet sekä klomipramiini) voivat aiheuttaa orgasmin tai siemensyöksyn estymisen. Joillakin potilailla nämä lääkkeet heikentävät myös seksihalua tai aiheuttavat impotenssia.

Haittavaikutukset lisääntyvät lääkeannoksen kasvaessa, joten annoksen pienentäminen voi poistaa ne.

Joskus lääkkeen vaihto toimii, sillä kaikki masennuslääkkeet eivät aiheuta ainakaan samassa määrin seksuaalisia toimintahäiriöitä.

Masennuslääkkeiden aiheuttamaa impotenssia voidaan hoitaa myös potenssilääkkeiden avulla. On kuitenkin tärkeätä muistaa, että seksuaalisten halujen heikkeneminen voi olla masennuksenkin oire.
Tällöin masennuslääkkeiden käyttö voi palauttaa seksihalut entiselleen ja korjata myös potenssiongelmia.

7. Mielialalääkkeet auttavat myös alkoholismiin ja peliriippuvuuteen.

Joskus totta. Nykykäsityksen mukaan tämä edellyttää sitä, että alkoholismin tai peliriippuvuuden taustalla on masennusalttius tai ahdistuneisuushäiriö.

8. Mielialalääkkeillä voi parantaa terveenkin oppimiskykyä.

Tarua. Eläimillä tehdyissä kokeissa jotkin masennuslääkkeet ovat parantaneet eläinten oppimista, mutta havainnot ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia. Psyykkisesti ”terveillä” ihmisillä masennuslääkkeiden ei ole osoitettu parantavan muistia tai keskittymiskykyä.

Masennuslääkkeet eivät virkistä tai piristä vaan etenkin hoidon alussa väsyttävät.

9. Mielialalääkkeet aiheuttavat riippuvuutta.

Tarua. Lääkeriippuvuutta on kahdenlaista. Yleisempi ilmenee vieroitusoireina, joista moni potilas kärsii 1–2 viikkoa lopettaessaan lääkkeen käytön. Vieroitusoireita ilmenee usein psyykenlääkkeiden lopetuksenyhteydessä. Masennuslääkkeillä niitä ovat ärtyisyys, ahdistuneisuus, unettomuus, lihasnykäykset ja ääniyliherkkyys.Oireet ovat elimistön luonnollinen ja ohimenevä reaktio.

Sen sijaan masennuslääkkeet eivät koskaan aiheuta humalahakuista tai pakonomaista lääkeriippuvuutta, jollaista ahdistus- tai nukahtamislääkkeet voivat aiheuttaa.

10. Masennus muuttaa aivojen kemiaa ja mielialalääkkeet korjaavat tilanteen.

Totta joillakin. Pitkäaikainen masennus ja siihen liittyvä stressi voi heikentää muistin kannalta keskeisen hippokampuksen hermosolujen uudismuodostusta. Masennuslääkkeet voivat näillä potilailla edistää hermosolujen ja hermoyhteyksien muodostumista. Tämä on osoitettu eläinkokeissa.

11. Liikunta hoitaa masennusta yhtä tehokkaasti kuin lääke.

Totta. Lievissä ja keskivaikeissa masennustiloissa säännöllinen reipas liikunta 3–4 kertaa viikossa voi olla lääkkeen veroinen keino lievittää masennustilaa. Sen vuoksi masennuksesta kärsivän kannattaa voimiensa mukaan harrastaa säännöllistä liikuntaa.

12. Mielialalääkkeet eli onnellisuuspillerit edistävät valheellista positiivista ajattelua.

Ehdottomasti tarua. Masennuslääkkeet eivät ole vaikutukseltaan päihteiden tapaan humalluttavia tai tervettä mielialaa nostavia. Ne ovat ensivaikutukseltaan päinvastoin väsyttäviä.

Parhaimmillaan ne pystyvät poistamaan potilasta vakavasti haittaavan masennustilan ja palauttamaan kyvyn nauttia elämästä.

Lue lisää masennuksen muista hoidoista.

Vierailija

Lääkärin todella tuputtavat mielialalääkkeitä, vielä kehtaavatkin tuputtaa jos on tulehduksellinen autoimmuunisairaus joka aiheuttaa väsymystä. Lääkkeet ei yhtään auta siihen. Välillä tulee mieleen että lääkärit on aivopesty tuputtamaan noita lääkkeitä.

Kyllä se niin on että ihmisen pitää kohdata itse asiat jotka ahdistavat tai pelottavat ei suljettava niitä mielestä. Lähdettävä liikkeelle, pelkkä käveleminen ja ulkoileminen etenkin metsissä tekee hyvää. Enkä kiellä pahanolon purkauksiakaan, kunhan ei jää päälle.

Jos haluaa päästä lääkkeistä eroon, on todella pitkällä aikavälillä pikku hiljaa pienennettävä lääkkeiden määrää. Suuremmalla aikavälillä mitä lääkärit suosittavat.

Itsestäni mielialalääkkeiden ja kaikista pahin Efexor jälkeen on tullut mielialalääkkeiden vastustaja.  Miten lääkärit saattavatkin pilata ihmisen elämää, houkuttelemalla niitä käyttämään, kuinkahan paljon rahallista menetystä lääkkeiden käyttäjille on tullut turhasta syömisestä jotka vain muuttavat persoonallisuutta, mutta eivät auta.

Kaiken  lisäksi lääkkeiden aiheuttamista elämää vaikeuttavista sivuvaikutuksista, lääkärit sulkevat vain korvansa.

En puolla,en kiellä mielialalääkkeitä,mutta tuo on totta,että ihmisille tuputetaan lääkkeitä ihan väkisin.varmaan syynä se,että saadaan kuluja pienemmäksi,kun ihminen saadaan tiettyyn tunnetilaan,jolloin hän on "harmiton"..Jokaisella yksilöllä pitää olla oikeus itsenäisesti päättää,haluaako niitä käyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla