Lapsen hankala murrosikä on vaikea paikka äidille ja isälle. Lapsen kriisejä seuratessa voi ajautua totaaliseen neuvottomuuteen.

Edes elämänkokemuksesta ei ole hyötyä, sillä samojen vanhempien yhteisessä kodissa kasvaneilla lapsilla voi olla aivan erilainen murrosikä. Esikoisesta saadut opit eivät siis päde kuopukseen.

– Lapset ovat alusta asti persoonia. Jokaisella on oma temperamenttinsa, omia kavereita ja elämän tapahtumia. Kuopus myös syntyy erilaiseen perheeseen kuin esikoinen, toteaa lääketieteen tohtori Linnea Karlsson, joka työskentelee muun muassa lastenpsykiatrian poliklinikassa Raisiossa.

Puberteetti ei vääjäämättä tarkoita lapsen syöksymistä vaikeuksiin. On toki totta, että noin joka viidennellä on nuoruusiän aikana oireita, jotka haittaavat toimintakykyä tai estävät kehitystä. Se on iso luku, mutta sen rinnalla ei pidä unohtaa vielä isompaa: peräti 80 prosenttia nuorista läpäisee murrosikänsä ilman erityisiä pulmia, Karlsson muistuttaa.

Joskus nuoren käytös kuitenkin muuttuu niin erikoiseksi, että hänen vointiaan on syytä ryhtyä selvittämään. Jotain voi olla vialla, jos ennen niin sosiaalinen nuori eristäytyy tai jos hiljainen ja hillitty muuttuu huomionhakuiseksi meuhkaajaksi. Selkeä hälytysmerkki on se, jos nuori ei enää pärjää omassa arjessaan entiseen tapaan. Se näkyy siinä, miten hän suhtautuu itseensä, kavereihin, aikuisiin, kouluun ja työhön.

– Kaikkea pitää vain muistaa katsoa kokonaisuutena. Yksittäinen oire ei välttämättä merkitse mitään, mutta jos huolestuttavat merkit alkavat kasaantua, on aihetta lähteä etsimään syytä.

Milloin hälytyskellojen pitäisi soida?

Huoleen on aihetta aina, kun nuori lakkaa varjelemasta itseään. Se kertoo, että hänen voimansa valuvat johonkin muuhun. Hälytyskellot soivat lujaa, jos nuori joutuu toistuvasti tapaturmiin, tappeluihin tai yhdenyön suhteisiin.

Myös kaverittomuus on ongelmallista. Murrosikäinen tarvitsee ikätoverien mallia ja seuraa, jotta hän pystyisi itsenäistymään vanhemmista ja luomaan omaa elämää. Jokaisella nuorella pitäisi olla vähintään yksi hyvä ystävä. Ystävän pitää myös olla oikeasta maailmasta: netissä solmitut suhteet ovat tärkeitä ja nuoret voivat irkkaillessa käydä hyvinkin avoimia keskusteluja. Silti ihastuksia, pettymyksiä ja ylipäänsä vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa kuuluu harjoitella kasvotusten. Tosin joskus kaverit ovat myös uhka. Karlssonin mukaan vanhemmilla on täydet valtuudet kieltää nuorta hengailemasta epämääräisessä, rettelöivässä seurassa. Riitelyn uhallakaan vanhempi ei saa luovuttaa tätä oikeutta pois.

Puuttumista vaatii ehdottomasti myös kiusaaminen. Tutkimuksissa on havaittu, että sen molemmilla osapuolilla on merkittävästi enemmän mielenterveyden häiriöitä kuin muilla. Kiusattu on pulassa, sillä hän jää ikätoveriverkoston ulkopuolelle. Kiusaajalla taas voi olla valmiiksi ongelmia, jos hän ryhtyy toistuvasti loukkaamaan toista ihmistä.

Koulumenestys kertoo paljon murrosikäisen kuulumisista. Jos nuoreen ei saa puheyhteyttä, voi olla hyvä vilkaista tarkemmin äidinkielen aineita. Jotkut nuoret kertovat niissä kipeistä asioista, joista he eivät muuten puhu. Merkittävää voi olla, jos kirjoitusjälki muuttuu yhtäkkiä tai lauseista tulee kummallisia.

– Sen sijaan musiikkimausta en vetäisi kovin nopeita päätelmiä. Nuori saa kuunnella niin synkkää heviä kuin huvittaa, kunhan elämänhallinta on kunnossa, Karlsson toteaa.

Oireiden takana suuremmat syyt?

Pelkistä oireista ei voi vielä päätellä, mistä ongelmasta ne kumpuavat. Hoitoa vaativista syistä yleisin on depressio eli masennus. Noin 15 prosenttia suomalaisista potee nuoruusiän aikana niin vaikeita masennusoireita, että ne haittaavat toimintakykyä. Käytöksessä masennus voi näkyä paitsi eristäytymisenä myös häiriköintinä.

Noin joka kymmenes nuori puolestaan potee jotakin ahdistushäiriötä eli tuntee joissakin stressitilanteissa niin voimakasta ahdistusta, että ryhtyy kokonaan välttämään tilanteita.

Jonkinlainen päihteiden ongelmakäyttö on taustalla noin joka kymmenennen nuoren ongelmissa. Syömishäiriöt ovat harvinaisia, mutta usein vakavia. Niistä yleisin on ahmimisen ja oksentamisen kierteeseen ajava bulimia, jota on muutamalla prosentilla nuorista. Anoreksia iskee vielä harvempaan, mutta on vakavimmillaan tappava. Näiden lisäksi nuoren oireilun takaa saattaa löytyä ADHD tai muu neuropsykiatrinen häiriö tai jopa psykoosi eli tilanne, jossa nuori on tavalla tai toisella menettänyt kosketuksen todellisuuteen.

Kysy nuorelta itseltä

Kun levottomat vanhemmat päättävät lähteä selvittämään syytä lapsen kummalliseen käytökseen, ensimmäinen keino on kysyä häneltä itseltään. Se on myös paras tapa säilyttää luottamus; nuori inhoaa yli kaiken sitä, että hänen asioitaan puidaan selän takana. Tavalliset, välittävät kysymykset toimivat parhaiten. Miten sinä voit? Onko kaikki hyvin? Voinko minä auttaa?

– Vääriä kysymyksiä ovat sellaiset, jotka pilkkaavat tai loukkaavat. Vaikka nuori kertoisi murehtivansa seurustelusuhdetta, joka aikuisesta kuulostaa lähinnä kuvitteelliselta, hänelle itselleen se on todellinen surun paikka. Eikä se sulje pois mahdollisuutta, että nuori on samalla vaikkapa masentunut, Linnea Karlsson tähdentää.

Jos puheyhteys on jo lapsena aina ollut olemassa, murrosikäinen kyllä puhuu vanhemmilleen – muttei suinkaan silloin, kun se aikuiselle parhaiten sopisi. Etenkin varhaisnuoret elävät hetkessä ja ovat äärimmäisen itsekkäitä. Ihannetilanne on, jos aikuinen pystyy olemaan käytettävissä juuri sillä hetkellä, kun nuori päättää luottaa häneen ja puhua. Se hetki voi mennä hyvin nopeasti ohi, ja huomenna on turha enää yrittää palata asiaan.

Vanhemmat tarvitsevat tuekseen myös toisten aikuisten näkökulmia. Matalimman kynnyksen takana on kouluterveydenhoitaja, joka tuntee nuoren ja saa helposti lisätietoa opettajilta. Jos kyse on varhaisnuoresta, perheneuvola on helposti lähestyttävä avun lähde. Yläikäraja sen palveluille vaihtelee eri kunnissa noin 13 vuodesta aina yhdeksäsluokkalaiseen. Seuraava aste on nuorisopsykiatrinen erikoissairaanhoito, jonne saa lähetteen kouluterveydenhuollosta, terveyskeskuslääkäriltä tai yksityislääkäriltä. Joillakin paikkakunnilla riittää psykologin tai terveydenhoitajan lähete.

Kaiken tämän jälkeen on paikallaan muistuttaa, että suurin osa nuorista selviää murrosiästä kunnialla, eikä vanhemmiltakaan odoteta yliluonnollisia voimia.

– Lähtökohdaksi voi ottaa sen, että nuoren siivet kyllä kantavat, kun häntä välillä vähän autetaan. Vaikka murrosikäinen hakkaa päätä seinään, hän kuitenkin oppii ja viisastuu ja jatkaa omalla tiellään kohti itsenäistä aikuisuutta.

Karlsson muistuttaa, että vaikka nuori kapinoi ja vaatii vapautta, hänen tarpeidensa kärjessä on edelleen perusturvallisuus: se, että arki rullaa ennakoitavasti ja että nuori voi luottaa siihen, että hänestä huolehditaan.

APUA TARJOLLA:

Auttavia puhelimia
• MLL:n vanhempainpuhelin p. 0600 122 77 (0,08 e/min+pvm), ti 10–13, 17–20, to 14–20, su 17–20
• MLL:n lasten ja nuorten puhelin p. 0800 120 400 (maksuton), ma–pe 14–20, la–su 17–20
• Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelin p. 0203 44 55 66 (ppm), ma 9–22, ti–pe 9–06, la 15–06, su 15–22
• Kirkon palveleva puhelin, p. 010 190 071 (pvm), su–to 18-01, pe–la 18-03

Tukea netissä
www.mll.fi MLL:n vanhempainnetti ja nuortennetti
www.apua.info Yli 20 sosiaali- ja terveysalan organisaation yhteinen nettipalvelu
www.mielenterveysseura.fi Apua elämän kriisitilanteissa
www.tukinet.net Verkkokriisikeskus
www.paihdelinkki.fi Kattava tietopaketti päihteistä ja riippuvuuksista
http://irc-galleria.net/channel.php?channel_id=2278335 Elämä On Parasta Huumetta ry:n nettiyhteisö nuorille, mahdollisuus keskustella aikuisten kanssa

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Asennesiivous tekee elämästä kukoistavampaa, neuvoo valmentaja ja improvisaattori Tuomas Mikkonen.

1. Leiki ja innostu

Tee tänään ainakin vartin ajan sitä, mikä innostaa ja missä olet parhaimmillasi. Ihanteellisia olosuhteita ei ehkä tule koskaan: puuttuu sopiva hetki tai rahaa, tai joku ilmestyy muistuttamaan aiemmista epäonnistumisista. Ole kuin historiaa tai ankeuttajia ei olisi. Jos pystyt kaikesta huolimatta nauttimaan puuhasta, sinulla menee hyvin. Anna kukoistuksen tuntua huomennakin.

2. Helli ja auta

Vältä kohtaamisia, jotka tekevät sinut huolista sairaaksi, jopa voimattomaksi. Kun maailman epäreiluus ja sosiaalisen median ahdistuneisuus vyöryvät päälle, vetäydy tynnyriin. Keskity sitten hellimään ja huolehtimaan heikommista. Voisitko auttaa jotakuta lastenhoidossa tai lähiseudun vanhuksia? Hyvän tekeminen lisää kukoistamista. Pessimismi sen sijaan passivoi.

3. Toimi ja rauhoitu

Sopiva määrä intohimoa innostaa kohti tavoitetta, mutta pakkotahtisuus stressaa. Luovu ajatuksesta, että olet korvaamaton. Myös liian leppoisa elämä ahdistaa, jos tuntuu, ettei omalla työllä tai olemassaololla ole merkitystä. Näiden välitilassa voi tavoittaa kukoistuksen, tunteen rauhasta, voimasta ja onnesta. Tärkeää on tasapaino tekemisen ja tekemättömyyden välillä.

Tuomas Mikkosen ajatuksista enemmän hänen kirjassaan 100 tapaa uudistua ja kukoistaa, Docendo 2018.

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun puoliso sairastuu tai vammautuu, kyseessä on iso kriisi. Arki muuttuu, sairastunut oireilee ja talous temppuilee. Kaikki pyörii sairauden ympärillä.

Miten ihmeessä terve puoliso jaksaa?

Se on kysymys, jota juuri kukaan ei muista kysyä. Olettamus on, että hän jaksaa, mutta kuinka kauan?

– Alkuun terve puoliso jaksaakin tsempata. Mutta jos tilanne jatkuu pitkään tai uusiutuu,  voimat vähenevät. Moni pari jää liian yksin, toteaa Liisa Välilä, Parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja ja psykoterapeutti.

Liisa Välilä tietää, mistä puhuu, sillä hän on pitkään taistellut puolisonsa Juhan erilaisten sairauksien keskellä.

– Kunpa joku kysyisi, miten terve puoliso jaksaa, Liisa Välilä summaa sekä omaa että kanssasiskojen kokemusta.

– Aina kysytään sairaan vointia, mutta terveen voimia harvoin tiedustellaan.

– Suomessa sairaus kyllä hoidetaan, mutta henkinen puoli jää valitettavasti usein huoltamatta, Välilä toteaa.

Tämän vuoksi Parisuhdekeskus Kataja on käynnistänyt laajan yhteistyön eri potilasjärjestöjen kanssa. Heillä on meneillään hanke Kun puoliso sairastuu, jossa koulutetaan ja kannustetaan terveydenhuollon ammattilaisia huomaamaan parisuhde ja perhe.

– Teetimme aiheesta myös kyselyn. Tuloksen voi  summata juuri tuohon toiveeseen: ”Kunpa joku kysyisi, miten siellä kotona menee!” Välilä jatkaa.

Miten suhteessa on puhuttu?

Liisa Välilä ymmärtää hyvin, että akuutin sairauden tullen voimat menevät arjesta selviämiseen. Silti puhuminen ja omien tunteiden tunnistaminen olisi paras lääke yhteyden säilyttämiseen.

– Sairastumistilanteessa korostuu, millainen on ollut pariskunnan puhumisen kulttuuri. Kaikille puhuminen ei ole yhtä luontevaa. Jos puhuminen on vaikeaa, asiantuntijan avusta olisi hyötyä.

– Lääkäreidenkin olisi hyvä kysyä, mikä on henkinen vointi ja mikä kannattelee.

Eri sairaudet tuovat erilaiset tunteet pintaan. Monissa tilanteissa sairastuneen toimintakyky saattaa muuttua, seksuaalisuus vähentyä ja mieliala vaihtelee. Voimat menevät sairauden kanssa kamppailuun.

– Täysin ymmärrettävää on, ettei sairastunut ihminen näe itseään realistisesti. Harva hoksaa olevansa hankala tai kiukkuinen kumppani, josta on vaivaa. Tästäkin olisi hyvä avoimesti puhua, Välilä sanoo.

Terve parisuhde perustuu vastavuoroisuuteen. Oleellista on edelleen muistaa kysyä, mikä antaa toisella kokemuksen rakastetuksi tulemisesta.

– Sitoutuminen ja rakkaus kantavat toivottavasti  vaikeassakin tilanteessa. Kannattaakin miettiä, mitä vielä voimme tehdä yhdessä  näillä mahdollisuuksi Ja kannattaa myös  etsiä ammattiapua suhteen tueksi.

Hyödyksi olisi myös sen keskusteleminen, onko pariskunta naimisissa sairauden kanssa vai toistensa kanssa. Eletäänkö elämää vain sairauden ehdoilla? Vaatiiko sairas osapuoli, että toinenkin luopuu elämästään?

– Paljon riippuu siitä, millaista perinnettä itse kantaa. Ääriesimerkki ovat huolenkantajat, ehkä useimmiten naiset, jotka kokevat, että sairastuneelle on omistauduttava ja luovuttava kaikesta muusta.

Muista hoitaa myös itseäsi

Joskus käy myös niin, että sairastunut osapuoli tulee hyvin mustasukkaiseksi. Kun hän ei pääse minnekään, toinenkaan ei saa nauttia elämästä.

– Tai saattaahan sairastunut ihminen joskus vaipua itsesääliin ja kokea olevansa uhri, jonka elämä on ohi.

Liisa Väliä muistuttaa, että harva on alun perin mennyt naimisiin sairauden kanssa. Koska kyseessä on uusi tilanne, myös pelisäännöt on syytä päivittää.

Jos terve osapuoli luopuu oman itsensä hoitamisesta, vaarana on uupuminen. Tuolloin ollaan tilanteessa, että raikasta happea ja uutta virtaa suhteeseen ei tule mistään.

– Terveen puolison kannattaa miettiä, miten hän tankkaa itseään. Liian usein käy niin, että pariskunta sinnittelee äärirajoille asti. Avuntarve uskalletaan tuoda esiin vasta romahtamispisteessä.

Siksi hyvässä vaiheessa ja terveenä ollessa kannattaisi keskustella tulevista haasteista: Jos jompikumpi sairastuu, mitä toiselta toivotaan?  Saako puoliso viedä intervallishoitoon, vaikka hän vastustelisi? Mitä toiselta toivoo sairauden tullen. Hoitotahtokin selkeyttää tilannetta.

Asiantuntijana toiminnanjohtaja, psykoterapeutti Liisa Välilä Parisuhdekeskus Kataja ry:stä. Lisätietoa hankkeesta Kun puoliso sairastuu.

Lue lisää Hyvä terveys 5/18, jossa on muotoilija Päivi Rintaniemen ja insinööri Markku Rintaniemen tarina, kun Markku sairastui vaikeahoitoiseen glaukoomaan. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.