Murrosikä ja vanhemmuus

Edes elämänkokemuksesta ei ole hyötyä, sillä samojen vanhempien yhteisessä kodissa kasvaneilla lapsilla voi olla aivan erilainen murrosikä. Esikoisesta saadut opit eivät siis päde kuopukseen.

– Lapset ovat alusta asti persoonia. Jokaisella on oma temperamenttinsa, omia kavereita ja elämän tapahtumia. Kuopus myös syntyy erilaiseen perheeseen kuin esikoinen, toteaa lääketieteen tohtori Linnea Karlsson, joka työskentelee muun muassa lastenpsykiatrian poliklinikassa Raisiossa.

Puberteetti ei vääjäämättä tarkoita lapsen syöksymistä vaikeuksiin. On toki totta, että noin joka viidennellä on nuoruusiän aikana oireita, jotka haittaavat toimintakykyä tai estävät kehitystä. Se on iso luku, mutta sen rinnalla ei pidä unohtaa vielä isompaa: peräti 80 prosenttia nuorista läpäisee murrosikänsä ilman erityisiä pulmia, Karlsson muistuttaa.

Joskus nuoren käytös kuitenkin muuttuu niin erikoiseksi, että hänen vointiaan on syytä ryhtyä selvittämään. Jotain voi olla vialla, jos ennen niin sosiaalinen nuori eristäytyy tai jos hiljainen ja hillitty muuttuu huomionhakuiseksi meuhkaajaksi. Selkeä hälytysmerkki on se, jos nuori ei enää pärjää omassa arjessaan entiseen tapaan. Se näkyy siinä, miten hän suhtautuu itseensä, kavereihin, aikuisiin, kouluun ja työhön.

– Kaikkea pitää vain muistaa katsoa kokonaisuutena. Yksittäinen oire ei välttämättä merkitse mitään, mutta jos huolestuttavat merkit alkavat kasaantua, on aihetta lähteä etsimään syytä.

Milloin hälytyskellojen pitäisi soida?

Huoleen on aihetta aina, kun nuori lakkaa varjelemasta itseään. Se kertoo, että hänen voimansa valuvat johonkin muuhun. Hälytyskellot soivat lujaa, jos nuori joutuu toistuvasti tapaturmiin, tappeluihin tai yhdenyön suhteisiin.

Myös kaverittomuus on ongelmallista. Murrosikäinen tarvitsee ikätoverien mallia ja seuraa, jotta hän pystyisi itsenäistymään vanhemmista ja luomaan omaa elämää. Jokaisella nuorella pitäisi olla vähintään yksi hyvä ystävä. Ystävän pitää myös olla oikeasta maailmasta: netissä solmitut suhteet ovat tärkeitä ja nuoret voivat irkkaillessa käydä hyvinkin avoimia keskusteluja. Silti ihastuksia, pettymyksiä ja ylipäänsä vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa kuuluu harjoitella kasvotusten. Tosin joskus kaverit ovat myös uhka. Karlssonin mukaan vanhemmilla on täydet valtuudet kieltää nuorta hengailemasta epämääräisessä, rettelöivässä seurassa. Riitelyn uhallakaan vanhempi ei saa luovuttaa tätä oikeutta pois.

Puuttumista vaatii ehdottomasti myös kiusaaminen. Tutkimuksissa on havaittu, että sen molemmilla osapuolilla on merkittävästi enemmän mielenterveyden häiriöitä kuin muilla. Kiusattu on pulassa, sillä hän jää ikätoveriverkoston ulkopuolelle. Kiusaajalla taas voi olla valmiiksi ongelmia, jos hän ryhtyy toistuvasti loukkaamaan toista ihmistä.

Koulumenestys kertoo paljon murrosikäisen kuulumisista. Jos nuoreen ei saa puheyhteyttä, voi olla hyvä vilkaista tarkemmin äidinkielen aineita. Jotkut nuoret kertovat niissä kipeistä asioista, joista he eivät muuten puhu. Merkittävää voi olla, jos kirjoitusjälki muuttuu yhtäkkiä tai lauseista tulee kummallisia.

– Sen sijaan musiikkimausta en vetäisi kovin nopeita päätelmiä. Nuori saa kuunnella niin synkkää heviä kuin huvittaa, kunhan elämänhallinta on kunnossa, Karlsson toteaa.

Oireiden takana suuremmat syyt?

Pelkistä oireista ei voi vielä päätellä, mistä ongelmasta ne kumpuavat. Hoitoa vaativista syistä yleisin on depressio eli masennus. Noin 15 prosenttia suomalaisista potee nuoruusiän aikana niin vaikeita masennusoireita, että ne haittaavat toimintakykyä. Käytöksessä masennus voi näkyä paitsi eristäytymisenä myös häiriköintinä.

Noin joka kymmenes nuori puolestaan potee jotakin ahdistushäiriötä eli tuntee joissakin stressitilanteissa niin voimakasta ahdistusta, että ryhtyy kokonaan välttämään tilanteita.

Jonkinlainen päihteiden ongelmakäyttö on taustalla noin joka kymmenennen nuoren ongelmissa. Syömishäiriöt ovat harvinaisia, mutta usein vakavia. Niistä yleisin on ahmimisen ja oksentamisen kierteeseen ajava bulimia, jota on muutamalla prosentilla nuorista. Anoreksia iskee vielä harvempaan, mutta on vakavimmillaan tappava. Näiden lisäksi nuoren oireilun takaa saattaa löytyä ADHD tai muu neuropsykiatrinen häiriö tai jopa psykoosi eli tilanne, jossa nuori on tavalla tai toisella menettänyt kosketuksen todellisuuteen.

Kysy nuorelta itseltä

Kun levottomat vanhemmat päättävät lähteä selvittämään syytä lapsen kummalliseen käytökseen, ensimmäinen keino on kysyä häneltä itseltään. Se on myös paras tapa säilyttää luottamus; nuori inhoaa yli kaiken sitä, että hänen asioitaan puidaan selän takana. Tavalliset, välittävät kysymykset toimivat parhaiten. Miten sinä voit? Onko kaikki hyvin? Voinko minä auttaa?

– Vääriä kysymyksiä ovat sellaiset, jotka pilkkaavat tai loukkaavat. Vaikka nuori kertoisi murehtivansa seurustelusuhdetta, joka aikuisesta kuulostaa lähinnä kuvitteelliselta, hänelle itselleen se on todellinen surun paikka. Eikä se sulje pois mahdollisuutta, että nuori on samalla vaikkapa masentunut, Linnea Karlsson tähdentää.

Jos puheyhteys on jo lapsena aina ollut olemassa, murrosikäinen kyllä puhuu vanhemmilleen – muttei suinkaan silloin, kun se aikuiselle parhaiten sopisi. Etenkin varhaisnuoret elävät hetkessä ja ovat äärimmäisen itsekkäitä. Ihannetilanne on, jos aikuinen pystyy olemaan käytettävissä juuri sillä hetkellä, kun nuori päättää luottaa häneen ja puhua. Se hetki voi mennä hyvin nopeasti ohi, ja huomenna on turha enää yrittää palata asiaan.

Vanhemmat tarvitsevat tuekseen myös toisten aikuisten näkökulmia. Matalimman kynnyksen takana on kouluterveydenhoitaja, joka tuntee nuoren ja saa helposti lisätietoa opettajilta. Jos kyse on varhaisnuoresta, perheneuvola on helposti lähestyttävä avun lähde. Yläikäraja sen palveluille vaihtelee eri kunnissa noin 13 vuodesta aina yhdeksäsluokkalaiseen. Seuraava aste on nuorisopsykiatrinen erikoissairaanhoito, jonne saa lähetteen kouluterveydenhuollosta, terveyskeskuslääkäriltä tai yksityislääkäriltä. Joillakin paikkakunnilla riittää psykologin tai terveydenhoitajan lähete.

Kaiken tämän jälkeen on paikallaan muistuttaa, että suurin osa nuorista selviää murrosiästä kunnialla, eikä vanhemmiltakaan odoteta yliluonnollisia voimia.

– Lähtökohdaksi voi ottaa sen, että nuoren siivet kyllä kantavat, kun häntä välillä vähän autetaan. Vaikka murrosikäinen hakkaa päätä seinään, hän kuitenkin oppii ja viisastuu ja jatkaa omalla tiellään kohti itsenäistä aikuisuutta.

Karlsson muistuttaa, että vaikka nuori kapinoi ja vaatii vapautta, hänen tarpeidensa kärjessä on edelleen perusturvallisuus: se, että arki rullaa ennakoitavasti ja että nuori voi luottaa siihen, että hänestä huolehditaan.

APUA TARJOLLA:

Auttavia puhelimia
• MLL:n vanhempainpuhelin p. 0600 122 77 (0,08 e/min+pvm), ti 10–13, 17–20, to 14–20, su 17–20
• MLL:n lasten ja nuorten puhelin p. 0800 120 400 (maksuton), ma–pe 14–20, la–su 17–20
• Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelin p. 0203 44 55 66 (ppm), ma 9–22, ti–pe 9–06, la 15–06, su 15–22
• Kirkon palveleva puhelin, p. 010 190 071 (pvm), su–to 18-01, pe–la 18-03

Tukea netissä
www.mll.fi MLL:n vanhempainnetti ja nuortennetti
www.apua.info Yli 20 sosiaali- ja terveysalan organisaation yhteinen nettipalvelu
www.mielenterveysseura.fi Apua elämän kriisitilanteissa
www.tukinet.net Verkkokriisikeskus
www.paihdelinkki.fi Kattava tietopaketti päihteistä ja riippuvuuksista
http://irc-galleria.net/channel.php?channel_id=2278335 Elämä On Parasta Huumetta ry:n nettiyhteisö nuorille, mahdollisuus keskustella aikuisten kanssa