Kun lapsi muuttaa kotoa, kriisi on vanhemmille usein isompi kuin nuorelle itselleen. Päässä pyörii kysymyksiä ja pelkoja: miten se pärjää, pärjäänkö minä? Asiantuntija neuvoo, miten vanhemman ei ainakaan tule toimia.

 

Nuoren on luonnollista aikuistua, itsenäistyä ja muuttaa pois kotoa. Vaikka lapsen lähtöön olisi totutellut etukäteen, se on vanhemmille aina melkoinen muutos.

Lapsen muuttaminen omilleen voi nostattaa äidissä ja isässä esiin pelkoja ja ahdistusta: selviääköhän se nyt varmasti? Missä se liikkuu? Saako ruokaa syödäkseen? Muutto voi tuntua vanhemmasta myös ihan hyvältä: hyvä kun itsenäistyy eikä jää helmoihin pyörimään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minkälaisia neuvoja ja vinkkejä psykologi Matti Pesola antaa vanhemmalle, kun lapsi lähtee pesästä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Päästä lapsesta irti

▶ Et ole menettämässä läheistäsi, mutta suhteenne muuttuu. Se on vain hyväksyttävä.

Sure ja varaudu

▶ Jotta hyväksyisit muutoksen, sinun on hyvä jollain tasolla surra sitä, että lapsesi lapsuus on ohi. Varaudu vaikeisiin tunteisiin. Saatat pelätä rakkauden tai suhteen menetystä, oman merkityksesi vähenemistä ja ulkopuolisuuden tunnetta.

Iloitse pärjäämisestä

▶ Huomaa, mikä muutoksessa on hyvää. Esimerkiksi vastuusi vähenee ja etäisyys tuo vapautta myös sinulle. Voit kokea iloa siitäkin, että oma lapsi pärjää. Kun etäisyyttä tulee, usein myös välit paranevat. Äidin tekemä ruokakin nousee uuteen arvoon.

Keskity itseesi

▶ Etsi omaan elämääsi uutta sisältöä.

Älä tuputa neuvoja

▶ Muista, että nuoren kodissa on nuoren omat säännöt. Älä tunkeudu. Tarjoa apua tarvittaessa, mutta älä tuputa. Vaikka et voi hallita nuoren elämää, voit ilmaista, että olet käytettävissä.

Ole fiksu aikuinen

▶ Itsenäistyminen on herkkää vaihetta. Nuoren tehtävänä on ponnistaa ulos kodista, ja rajut yhteenotot voivat olla siinä joskus tarpeellisia. Kun nuori piirtää rajojaan, hän saattaa olla välillä myös julma. Säilytä aikuinen itsesi. Ole avoin nuoren viesteille. Jos hän pyytää sinua kerran vuodessa kanssaan konserttiin, ole siitä ylpeä.

Palaa menneeseen

▶ Mieti omaa nuoruuttasi. Minkä ikäisenä itsenäistyit? Mitä puhuit vanhemmillesi? Nuori voi olla samanlainen kuin sinä tai varjella reviiriään tarkemmin kuin sinä.

Älä hylkää

▶ Kovin nuoren lähtöyritykset on hyvä panna kapinoinnin tiliin. Jos ottaa 14-vuotiaan lähtöhankkeet tosissaan ja suutuspäissään antaa hänen vain mennä, se merkitsee iskua nuoren turvan tarpeelle ja viestii hylkäämistä.

Poikien kanssa on helpompaa. Tee niinkuin minä, poika armeijaan ja ainakin se yhdeksän kuukautta niin vanhemmilla on aikaa tottua kakaran poissa oloon. Hän tulee kuitenkin koko ajan lomille ja sitten kun armeija on loppu niin mars mars omaan kämppään ja töihin.. Ei ollut mitään ongelmia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla