Pariskunta voi kilpailla katkerasti keskenään tuloista, urasta, ystävistä ja jopa yhteisten lasten suosiosta. Valtapeli on syytä viheltää poikki, sillä se nakertaa suhdetta ja syö elämäniloa. Lue perheneuvojan vinkit siitä, kuinka raastava pelaaminen katkaistaan.
Puolisot voivat olla autuaan tietämättömiä keskinäisestä kilpailustaan, vaikka he kisaisivat lähes kaikesta, katkerasti ja päivittäin. Toinen haluaa olla aina piirun verran parempi tai saada vähän enemmän itselleen kuin toinen. Häviäjän on vaikea olla onnellinen toisen menestyksestä.
– Parisuhteessahan riemuitaan paitsi omasta menestyksestä myös kumppanin saavutuksista ja onnesta. Parhaimmillaan tämä kaksinkertaistaa hyvien asioiden ja tapahtumien määrän. Kun pari kilpailee keskenään, ilo vähenee elämässä, sanoo perheneuvoja Saara Kinnunen Vaasan perheasiain neuvottelukeskuksesta.
Kinnusen mukaan kilpaileminen kumpuaa usein niin syvältä alitajunnasta, ettei kilpailija itsekään huomaa sitä. Taustalla saattaa piillä alituinen huonommuuden tunne. Sitä voi potea, vaikkei tunteelle ole mitään todellisia perusteita ja pari on tasaveroinen.
Kilpailu voi kummuta myös kateudesta. Puolisolle on vaikea suoda hyviä asioita, jollei itse saa samaa. Tämä näkyy esimerkiksi pikkulapsiperheissä ajankäyttötaisteluna. Toiselle on vaikea suoda vapaata, jos on itse kiinni lapsissa.
Juuret lapsuudessa
Kilpailu juontaa usein juurensa lapsuudesta.
– Lapsen kokemukset toiseksi jäämisestä ja huonommuudesta voivat olla lähtöisin sisarus- tai kaverisuhteista. Kilpailun juuret voivat ulottua myös aivan varhaislapsuuteen, Saara Kinnunen kertoo.
Puolitoistavuotias on niin sanotussa keskipisteiässä, jossa hänellä on tarve ja myös lupa olla maailman napa. Jos lapsi saa silloin kokea, että hän on paras ja hänestä iloitaan, hän pystyy myöhemmin luovuttamaan tämän aseman muillekin.
– Jos lapsi ei saa olla riittävästi keskipisteenä, tarve voi jäädä päälle ja hän näkee muut ihmiset uhkana. Hän haluaa olla vielä aikuisenakin aina ensimmäinen ja paras.
Keskipisteen asemaa horjuttaa esimerkiksi sisaruksen syntymä. Synnynnäinen temperamentti sekä ympäristö ihmissuhteineen vaikuttavat siihen, miten tämä kokemus kenessäkin näkyy. Yhdestä voi tulla kilpailija, toisesta alistuja, ja kolmas voi selvitä myöhempien korvaavien kokemusten avulla.
Samasta kehitysvaiheesta lähtevät Kinnusen mukaan myös lapsityrannien ja narsististen luonnehäiriöiden syyt. Silloin lapsi saakin paistatella keskipisteessä liian pitkään ja määrätä asioista. Hänelle ei laiteta rajoja, vaan häntä suojellaan pettymyksiltä.
– Nykyisen kasvatustyylin tuloksena keskipisteeseen halajavien ihmisten määrä kasvaa ja kilpailu parisuhteissa lisääntyy, Kinnunen varoittaa.
Kilpailu tuhoaa suhteen
Kilpailijan on vaikea kestää sitä, että puoliso saa huomiota ja onnistuu. Hänellä on myös taipumus vähätellä ja halveksua puolisoaan, ja se on avioliiton tuho.
Amerikkalainen psykologi ja tutkija John Gottman on huomannut, että jatkuva halveksunta johtaa eroon neljässä vuodessa. Ainainen väheksyntä ja arvostelu osoittavat, että puoliso hautoo ja ruokkii kielteisiä ajatuksia toista kohtaan. Se nakertaa suhdetta.
Onnellisen ja hyvän parisuhteen tunnusmerkki on ystävyys. Mitä vähemmän parin välillä on ystävyyttä, sitä todennäköisemmin liitto päättyy eroon. Hyvässä suhteessa pari on kiinnostunut toistensa arjesta. He jakavat onnistumisen kokemuksia ja tukevat toisiaan epäonnistumisissa.
Kiinnostuksen pohjana on kumppanin ihaileminen ja arvostaminen. Suhde säilyy hyvänä, kun molemmat pitävät toisistaan, sanovat mukavia asioita ja iloitsevat toistensa saavutuksista. Kilpailu ja vähättely johtavat siihen, ettei suhde anna voimaa, iloa ja tyydytystä. Se vie energiaa.
– Parisuhteen ideahan on toimia muiden elämän osa-alueiden voimavarana. Joku jaksaa niellä mielipahansa pitkäänkin, mutta yleensä suhde päättyy eroon, jollei tilannetta korjata, Kinnunen kertoo.
Ota vastuu käytöksestäsi
Ensimmäinen askel kilpailun sammuttamisessa on tunnistaa, missä mennään. Muutos edellyttää itsetutkiskelua: keiden kanssa olen kilpaillut aikaisemmin? Parisuhdekilvan taustalta löytyy yleensä aiemmin hävittyjä kamppailuja.
– Kilpailijan täytyy kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu käytöksestään, perheneuvoja Saara Kinnunen sanoo.
Hän ei voi jäädä odottamaan, että aidot ilon tunteet puolison menestyksestä nousevat pintaan. Järki, tahto ja tunne ohjaavat ihmisen toimintaa, mutta aikuinen voi itse päättää, mille niistä antaa vallan.
Aina oikeassa
Kinnusen mukaan räikeä kilpailu parisuhteissa ei ole kovin yleistä. Pientä kilpaa kuitenkin esiintyy. Yleinen kilpailutilanne syntyy siitä, että puolison on pakko sanoa viimeinen sana ja osoittaa olevansa oikeassa. Kertoipa toinen mitä tahansa, toisen on aina pikkuisen korjattava sitä. Kyse ei ole varsinaisesta kilpailusta vaan pikemminkin oikeassa olemisen tarpeesta, mutta ilmiö on sukua kilpailulle.
Kannattaa miettiä, onko puolison puheiden paikkailu todella tarpeen. Onko sillä oikeasti väliä, tapahtuiko jokin asia viime vuonna vai kaksi vuotta sitten?
– Välillä on hyvä katsoa peiliin ja miettiä, haluaisinko minua kohdeltavan samoin kuin itse kohtelen puolisoani. Joskus on valittava, haluaako olla oikeassa vai onnellinen.
Kohti kumppanuutta
Yksi syy parisuhdekilvan yleistymiseen on naisten aseman paraneminen.
– Miehen on vaikea hyväksyä sitä, että vaimo on paremmassa asemassa ja ansaitsee paremmin. Kannattaa silti muistaa, että elämässä on muitakin alueita kuin työ tai talous, Saara Kinnunen huomauttaa.
Jokainen on hyvä jossakin. Keskinäinen kilpailu vähenee, kun molemmat arvostavat toistensa hyviä puolia ja vahvuuksia sen sijaan että vähättelisivät niitä. Ihmisen perustarve on saada arvostusta ja kunnioitusta kumppaniltaan.
Parisuhteessa puolisot täydentävät toisiaan. Parin kannattaa ruokkia keskinäistä ihailua ja muistella, mihin toisessa ihastui suhteen alussa.
– Toisen arvostaminen, ihaileminen ja onnelliseksi tekeminen ovat hyvän suhteen peruspilarit. Niitä kannattaa vaalia, Kinnunen korostaa.
NÄIN KATKAISET VALTAPELIN
- Nosta kissa pöydälle ja puhu puolisollesi suoraan. Kerro, ettet pidä tilanteesta ja haluat muutosta . Ota asia esiin, kun olet rauhallinen. Silloin pystyt puhumaan syyttelemättä, ja sanomasi menee paremmin perille.
- Kysy suoraan, onko puolisosi vaikea kestää sitä, jos sinulle tapahtuu jotakin hyvää ja miksi näin on. Kokeeko hän sinut uhkana? Ajatteleeko hän, että menestyksesi on häneltä pois?
- Pyydä puolisoasi miettimään, mistä kilpailemisen tarve on lähtöisin. Hän voi muuttaa käytöstään, jos hän tiedostaa kilpailuviettinsä ja oivaltaa sen juuret. Rakentava keskustelu voi auttaa häntä löytämään oman kipukohtansa ja kilpailun liikkeelle panevan voiman.
- Jos puoliso haluaa muuttaa tilannetta, voitte harjoitella iloitsemalla vuoronperään toistenne onnistumisesta. Tänään iloitsette yhdessä sinun saavutuksistasi ja kaikesta, mihin olet tyytyväinen elämässäsi, huomenna keskitätte huomion häneen.
- Tehkää sopimuksia. Sopikaa esimerkiksi, että sinun lähtiessäsi iloisena tapaamaan ystäviäsi, puoliso ei ota ikäviä asioita puheeksi vaan säästää ne myöhemmäksi. Jos hän ei pysy sopimuksessa, voit päättää, ettet päästä hänen puheitaan ihosi alle. Anna niiden mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
- Joskus on valittava, haluaako olla oikeassa vai onnellinen .
Lue lisää rakentavasta riitelystä .
