Lue, mitä kirjoja Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri ja tuore tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa suosittelevat.

Helsinkiläiskodissa illat ovat lukuaikaa. Tietokoneet ja kännykät laitetaan syrjään, eikä televisiostakaan katsota uutisten lisäksi juuri muuta kuin Downton Abbey.

Pirjo Hiidenmaa ja Pekka Sauri lukevat uusia teoksia, jotta pysyvät selvillä, mitä maailmassa tapahtuu ja mistä keskustellaan.

- Mutta yhtä hyvä on lukea vanhoja ja joskus vähän sattumanvaraisestikin valittuja kirjoja, pariskunta pohtii.

Näitä Pirjo Hiidenmaa suosittelee

Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa

"Teos on henkilöhistoriaa, kirjallisuushistoriaa sekä runouden ja  modernismin oppitunti Suomen tunnetuimmasta kirjailijasta, jota ei kuitenkaan tunneta ihmisenä. Kirstinä kirjoittaa taitavasti ja mielenkiintoisesti. Tehtävä on ollut haasteellinen, sillä Kunnas ei ole säilyttänyt kirjeenvaihtoaan tai päiväkirjojaan eikä arkistoinut systemaattisesti aineistojaan."

Simone de Beauvoirin muistelmat

"Aloin lukea Simone de Beauvoirin moniosaista muistelmateosta kesäisin, nyt olen jatkanut talvellakin. Juuri nyt luen osaa Maailman meno, joka kertoo 1960-luvun alusta. Luen mikro- ja makrotason historiaa ja ajankuvausta de Gaullen valtaantulosta, Algerian kysymyksestä, kirjailijoiden elämästä ja pariisilaismiljööstä. Kirjallisuuden juju on, että voi irtautua omasta todellisuudesta ja eläytyä muuhun aikana ja paikkaan."

Jhumpa Lahiri: Tuore maa (Suom. Kersti Juva)

"Novellikokoelma Tuore maa käsittelee perheitä, puolisoiden ja  sisarusten suhteita. Ajatukset ja tapahtumat voisivat koskea keitä tahansa missä maankolkassa tahansa. Nämä sattuvat olemaan Amerikkaan asettuneita intialaisia; kukaan kirjan henkilöistä ei tosin puhu "intialaisista" vaan he kertovat olevansa bengalilaisia."

Näitä Pekka Sauri suosittelee

Panu Rajala: Tulisoihtu pimeään. Olavi Paavolaisen elämä

"Komea, kiehtova elämäkerta Olavi Paavolaisesta (1903-1964), joka avasi itsenäisen Suomen ikkunoita paitsi Eurooppaan, myös Etelä-Amerikkaan. Ristiriitainen, aatteellisesti häilyvä nykyajan etsijä vaikeni Synkkä yksinpuhelu -sotapäiväkirjan jälkeen kirjailijana, teki uuden uran Radioteatterin päällikkönä ja kuoli alkoholismin seurauksiin 60-vuotiaana. "

Philip Larkin: Collected Poems

"Britannian melkein-hovirunoilija Larkin (1922-1985) kiteytti lakonisesti, kauniisti ja joskus sarkastisesti vanhan imperiumin sodanjälkeisen muutoksen sääty-yhteiskunnasta materialismiin, kaupallisuuteen ja populaarikulttuuriin. Kirjassa on kaihon tenhoa."

Yhteinen suosikki

Risto Lehmusoksa & Ritva Lehmusoksa: Jean Sibeliuksen pöydässä

"Lehmusoksien kulttuurihistorialliset ruokakirjat ovat hienoja ja kiehtovia. Tästä olemme lukeneet vasta esitteitä. Kirjakaupasta se oli lopussa, mutta luotamme aikaisempien teosten laatuun ja odotamme kirjaa innokkaasti. Tästä voisi löytyä joulureseptejä. Musiikki on jo valittu."
 

Pirjo Hiidenmaa
ikä 55
ura Filosofian tohtori, suomen kielen tutkija, tietokirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa vuoden 2015 alusta.
Toiminut johtajana mm. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa, Suomen Akatemiassa ja Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniassa.
Julkaissut useita tietokirjoja ja oppikirjoja suomen kielestä.
perhe Avioitui Pekka Saurin kanssa vuonna 2001. Kaksi aikuista lasta edellisestä liitosta, tytär Pekka Saurin kanssa.

Pekka Sauri
ikä 60
ura Filosofian tohtori, psykologi, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja.
Vihreiden puoluesihteeri 1990–91 ja puheenjohtaja 1991–1993.
Yölinja-radio-ohjelman juontaja 1987–2002.
Kirjoittanut useita kirjoja, joista uusin, Parempaa kuin seksi, ilmestyi lokakuussa 2014.
perhe Kolme aikuista lasta aiemmasta liitosta, tytär Pirjo Hiidenmaan kanssa. Yksi lapsenlapsi.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.