Persoonallisuuttaan ei voi paeta, mutta sitä voi ymmärtää. Ympäristö ja kokemukset toki vaikuttavat persoonallisuuteemme, mutta sen perusta on syvällä aivoisamme. Tämän todistavat myös eläimet. Niissäkin on neurootikkoja ja ekstrovertteja.

”En voi sille mitään”

Kun ihmiset ajattelevat omaa persoonallisuuttaan, useimmat sanovat, että se menee todella syvälle. Jopa niin syvälle, että tuo salaperäinen "persoonallisuus" tuntuu joskus sotivan meidän etujamme vastaan. Esimerkkinä henkilö, joka ei voi vastustaa impulssejaan, ja katuu niitä myöhemmin. Aivan kuin hänessä olisi kaksi eri henkilöä: toinen pahantekijä, ja toinen, joka tuomitsee.

Tämä ristiriita selittyy sillä, että aivomme koostuvat kahdesta osasta. Vanhasta osasta nousevat impulssit, halut, pelot ja "selkäydinreaktiot". Sillä on ollut miljoonia vuosia aikaa kehittyä ja se toimii kuin unelma.

Aivojemme tietoinen osa taas on vanhaan osaan verrattuna hyvin pieni ja erittäin nuori. Sen tehtävä on kontrolloida vanhaa osaa, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Virginian yliopiston neuropsykologi Jonathan Haidt on verrannut aivojen vanhaa osaa norsuun ja tietoista osaa pikku-ukkeliin, joka istuu norsun selässä ja koettaa saada sen tottelemaan. Normaalisti tämä meneekin hyvin, sillä norsu taipuu pikku-ukkelin tahtoon, etenkin jos molemmat haluavat samoja asioita.

Jos norsu kuitenkin todella haluaa jotakin tai pelästyy jotakin, tai päättää pitää oman päänsä, pikku-ukkelilla ei ole mitään mahdollisuuksia estää sitä.

Persoonallisuutemme sijaitsee pitkälti norsussa. Voisi jopa sanoa, että persoonallisuutemme on tuo norsu.

Riippuu siis norsusta suhtaudummeko elämään negatiivisesti vai positiivisesti? Riippuu norsusta, asennoidummeko uusiin asioihin epäluuloisesti vai innokkaasti? Koska nämä piirteet tulevat norsusta, emme voi tietoisesti tuosta vain päättää, että nyt alan asennoitua uudella tavalla.

Elämilläkin on persoonallisuus

Kauan sitten ajattelin, että persoonallisuuteni on kuin Kuu – täynnä pieniä ja suuria kraatereita, jotka ulkopuolelta tulleet törmäykset olivat minuun pommittaneet. Kaikki  kokemukset, solvaukset ja kehut olivat osuneet ja muovanneet minusta ihmisen, joka olen tänä päivänä.

Sitten erehdyin metsään hollantilaisen lintututkijan kanssa. Hän väitti, että persoonallisuus on biologisesti määräytynyt ominaisuus. Jos ympäristössä on paljon vihollisia, alueella elää enemmän arkoja lintuja. Ei siksi, että linnut ovat muuttuneet vaarallisessa ympäristössä aroiksi, vaan siksi, että vain arat linnut ovat selviytyneet.

Vastaavasti ympäristössä, jossa ruokaa on niukalti, rohkeat yksilöt selviytyvät paremmin. Ne tutkivat ympäristöä rohkeammin, löytävät uusia ravinnonlähteitä, ja lähtevät herkemmin uusille elinalueille. Persoonallisuudet olivat siis selviytymistrategioita.

Eläimet voivat kertoa meille paljon myös siitä, miksi meillä on erilaisia persoonallisuuksia. Lintubongaritutuni pyydysti päivän aikana useita sinitiaisia ja laittoi ne yksitellen lintuhäkkiin. Häkki oli muutoin tavallinen lintuhäkki, mutta sen keskelle oli ripustettu lasten vaaleanpunainen kylpylelu.

Oli hämmästyttävää nähdä omin silmin, miten erilaisia kaksi sinitiaista olivat. Arka lintu vetäytyi nopeasti häkin nurkkaan ja tyytyi lähinnä tarkkailemaan tilannetta. Rohkea lintu sen sijaan liikkui lakkaamatta, nokki kylpylelua raivopäisenä, ja kiersi häkin seiniä.

Ihmisten persoonallisuuksissa on kysymys samasta asiasta. Matka savannilta meidän päiviimme on ollut pitkä, ja siihen on mahtunut lukuisia ympäristönvaihdoksia, jääkausia, kuivia ajanjaksoja ja vihollisuuksia naapuriheimojen kanssa. Ihmiset ovat selvinneet paremmin, jos yhteisössä on ollut monenlaisia persoonallisuuksia – varovaisia, seikkailunhaluisia, sovinnollisia ja omantunnontarkkoja. Eri persoonallisuuspiirteet ovat vahvuus tietyissä ja heikkous toisissa tilanteissa. Siksi ihmisyhteisöt ovat tarvinneet niitä kokonaisen sikermän.

Tutkijan mukaan linnuilla "arka" ja "rohkea" vastaavat ihmisten "neurootikkoa" ja "ekstroverttia". Linnut syntyvät näiden persoonallisuuksien kanssa; ne pysyvät koko elämän; ja ne periytyvät jälkeläisille.

Lue lisää persoonallisuuspiirteistä.


Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.