Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

Kaikkien aikojen kiehtovin lääkäripalstan keskustelu käytiin Eeva-lehdessä vuonna 1970:

Kysymys: ”Olenko mahdollisesti syönyt liikaa lakritsia, kun peräaukkoni on musta?" Epätietoinen opiskelija.

Vastaus: ”Ette varmasti, ei se kenelläkään mikään sinisilmä ole - keskittykää varsinaiseen opiskeluaiheeseenne.”

Luin lääkäripalstoja innokkaasti jo lapsena, mutta tähän elämää suurempaan keskusteluun tutustuin opiskeluaikoinani. Sitaatti julkaistiin ”Jyviä ja akanoita”-kokoelmakirjassa vuonna 1988.

Erityisesti lääkärin loppukaneetti viehätti minua. Otin sen ohjenuorakseni. Aina kun joku turhanaikainen huoli tuntui vaivaavan mieltä, muistelin tuota napakkaa kehotusta: ”Keskittykää varsinaiseen opiskeluaiheeseenne”.

Sitä paitsi nimimerkki Epätietoinen opiskelija kävi varoittavasta esimerkistä. Hänen kohtalonsa muistutti siitä, mihin keskittyy sellainen ihminen, joka ei keskity varsinaisiin opintoihinsa.

Mietin kyllä myös, oliko epätietoista opiskelijaa olemassakaan. Kysymys vaikutti kieli poskella rustatulta. Toisaalta 1970-luvulla lääkäripalstat olivat tulvillaan omituisia kysymyksiä.

Kaikki se, mistä ei kehdattu Osuuskaupan portailla puhua, näytti pursuavan lehtien palstoille.

Jos epätietoinen opiskelija oli olemassa ja jos hän oli lähettänyt kysymyksensä aidon huolen vallassa ja pitkällisen itsetutkiskelun päätteeksi, vastauksen oli täytynyt tuntua hänestä tyrmistyttävän tylyltä.

Lääkäripalstaa lukiessa tulee aina miettineeksi, saiko kysyjä pulmiinsa vastauksen. Lakritsin vaaroja koskevassa kysymyksessä lukijaa vaivasi suorastaan piinallinen epätietoisuus.

Onneksi aika tekee joskus yllättäviä silmukoita. Vuonna 2008 menin ja höpötin jossakin haastattelussa tästä lääkäripalstamuistostani.

Kului pari päivää, sitten sain sähköpostia helsinkiläiseltä diplomi-insinööriltä Timo Tolsalta: ”Silmiini sattui haastattelusi, jossa siteeraat lehden lääkäripalstaa vuosien takaa. Itse asiassa kysymyksen ja vastauksen ilmestymisestä on jo 38 vuotta. Tiedän historian sattuneesta syystä hyvin, kysymyksen lähetin minä veljeni kanssa.

Jutun juoni oli seuraava: autoin veljeäni hänen graduunsa liittyvien postitusasioiden tiimoilla opiskelijakaksiossa Kalliossa, kun viereisessä huoneessa lehteä lukenut äitimme puuskahti ällistyneenä: ’Täällä joku kyselee lääkäripalstalla, että onko terveydelle vaarallista, jos napa irtoaa. Sehän on sama kuin jos kysyisi, onko syönyt liikaa lakritsia, kun on peräaukko musta.’

Muuta ei tarvittu. Vilkaisimme veljeni kanssa toisiamme ja tuota pikaa hän tekstasi tussikynällä ruutupaperille kysymyksen: ’Olenko mahdollisesti syönyt liikaa lakritsia, kun peräaukkoni on musta? - Epätietoinen opiskelija.’

Postitimme kirjeen Eeva-lehden Lääkäri vastaa -palstan pitäjälle Jaakko Talalle elokuussa 1969. Eevan numerossa 2/70 saimme tosiaan vastauksen: ’Ette varmasti, ei se kenelläkään mikään sinisilmä ole — keskittykää varsinaiseen opiskeluaiheeseenne.’

Pakkohan niin oli tehdä, lääkärin määräyksestä. Veljeni valmistui hiukan yöhemmin valtiotieteilijäksi, minusta tuli diplomi-insinööri. Hauska havaita, että kyseinen pulma ja ratkaisu siihen on elänyt laajemmankin elämän.”

Saa sanoa, että kirje riemastutti minua. Tekee aina hyvää, kun palaset loksahtelevat kohdalleen, ja tällä nimenomaisella palasella tuntui olevan jo miltei kulttuurihistoriallista arvoa.

Jätän pohdittavaksi, kuinka laajalti tämä viisaan lääkärin neuvo on vaikuttanut suomalaisten korkeaan koulutustasoon.

Lue lisää Tammisia

Petri Tamminen on vääksyläinen kirjailija, joka tekee taidetta nolostelustaan.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.