Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

Tämän lehden lukijana oppii ihailemaan terveysalan asiantuntijoita. Heillä on valtavasti tietoa, ja heitä on paljon — aina löytyy joku joka tuntee yksityiskohdat ja osaa antaa vinkkejä.

Minkä hyvinvoinnin alueen asiantuntijaksi minä voisin ryhtyä?
Sivulauseen rytmityksen? Puoli­pisteen käytön?
Vai olisiko juuri neuvottomuus minun erityisaluettani? Siis elämän amatööriys, alttius epäonnistua, taipumus vaipua huoliin?

Nämä ominaisuuteni ovat nimittäin johtaneet siihen, että minua on lohdutettu ja kannustettu elämän varrella paljon. Minulle on kertynyt asian­tuntemusta kannustuksen vastaan­ottamisessa.

Kaikki kannustajat tarkoittavat hyvää. Mutta jotkut kannustamisen tavat ovat vielä parempia kuin toiset. Tämän kokemuspohjaisen tiedon yritän nyt hyödyntää kokoamalla omat kannustusvinkkini:

Kuinka kannustaa voimatonta?
Jos lähimmäisesi tuskittelee ongelmiaan, älä kauhistele äläkä vähättele näitä ongelmia. Sinun ei tarvitse ylipäätään käsitellä niitä.

Suuntaa sen sijaan huomio toisen voimavaroihin. Kysy häneltä, onko hän unohtanut kaikki kykynsä ja ruvennut kuvittelemaan, miten käy jos asioille ei tee mitään. Muistuta että ongelmat ovat ongelmia vain siihen asti, kunnes ne joutuvat kohtaamaan ihmisen hämmästyttävät voimat.

Voit myös mainita, että pulma­tilanteet pitävät ihmisen vireessä,
liikkeessä. Vakuuta kuitenkin lopuksi, että ongelmat raukeavat heti, kun ihminen muistaa taas voimansa.

Kuinka rohkaista murheellista?
Jos joku paljastaa sinulle murheensa, älä kiirehdi kertomaan, että olet itse kokenut saman ja paljon pahempaakin. Yritä sen sijaan kuunnella, mitä toinen sanoo. Et tarvitse terapeuttisia kykyjä, riittää että olet paikalla.

Kun seuraavan kerran tapaat murheellisen, älä pidä häntä murheittensa muistomerkkinä. Anna hänen olla jälleen kokonainen, tavallinen ihminen.

Jos murheet johtuvat jostakin aivan konkreettisesta, esimerkiksi siitä, että toinen on joutunut rahapulassa vaihtamaan autonsa polkupyörään, älä suotta kainostele asiaa toisen puolesta. Kokeile sen sijaan rentoa hyväntuulisuutta: ”Fillaristit rokkaa!”

Kuinka lohduttaa loukattua?
Jos joku tuntee, että häntä on kohdeltu huonosti ja että ihmiset ovat olleet hänelle töykeitä, on hyödytöntä etsiä lieventäviä näkö­kulmia. Haluaisit kenties sanoa, että ”ei ne tarkoittaneet mitään pahaa”
tai että ”niillä oli vain huono päivä”, mutta tällaiset puheet eivät nyt auta.

Loukattu saattaa liioitella kärsimäänsä vääryyttä, mutta kohtuuden aika ei ole vielä. Nyt on lohdun aika.
Sano että ymmärrät loukattua ja että olet hänen puolellaan ja että kukaan ei saa kohdella häntä huonosti.

Kuinka neuvoa avutonta?
Jos joku valittaa, että hän ei osaa maalata, kirjoittaa, kaivaa ojaa tai kutoa, sano että kuka sitä nyt kaikkea osaisi ja että mikä pakkomielle se akvarelli, romaani, oja tai villasukka muka on.

Kun avuton seuraavan kerran soittaa ja sanoo, että hän on nyt aloittanut työt mutta ne sujuvat huonosti, sano että tuloksilla ei ole tässä vaiheessa mitään merkitystä. Nyt pitää vain tehdä lisää sellaista, josta ei vielä tiedä, mitä se on.

Kun avuton soittaa vielä kerran ja sanoo, että hän on nyt tehnyt lisää mutta hänestä tuntuu edelleen hankalalta, sano että on tässä muillakin ongelmia ja että ei tarvitsisi koko ajan rimputella.

Jos se toinen mutisee siihen jotakin poikkipuolista, sano hänelle ystävällisesti mutta napakasti että hän pärjää varmasti hetken omillaankin ja lopeta sitten puhelu.

Se nimittäin tekee meille iänikuisille ruikuttajille pelkästään hyvää! 

Lue lisää Tammisia

Petri Tamminen on vääksyläinen kirjailija, joka tekee taidetta nolostelustaan.

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.