Petri Tamminen: Mies pulassa

Työelämän tärkeimmät taidot: osata sopeutua, muuttua, oppia, verkostoitua, neuvotella, keskustella.

Ja mikäpä siinä — mutta kun tämä sama luettelo on tosimiehen kykyjen puutelista. Ei ihme, että mies on pulassa.

Jos miehen miehekkäimmän, naisesta poikkeavan luonteenpiirteen tiivistäisi yhteen sanaan, se olisi joustamaton. Koko miehen koulutus tähtää joustamattomuuteen.

Ensin rämmit läpi poikavuosien ketteryysradan, keräät kovuutta ja rohkeutta ja jääräpäisyyttä tai itket ja keräät. Sama koulutus jatkuu armeijassa ja urheiluporukoissa.

Siinä sivussa kuulet vähän väliä, mitä et saa olla ja mitä et saa tehdä. Miehekkyys määritellään aina kieltojen kautta. Käytännössä mikä tahansa teko voi paljastua ämmämäiseksi.

Esimerkiksi Nato-kansanäänestyksen ehdottaminen on epämiehekästä. Niin väitettiin erään sanomalehden pääkirjoituksessa: ”Isot miehet ja
kansanäänestyksestä ruikuttaa.”

On kymmeniä tapoja olla epämiehekäs ja vain yksi, salaperäinen tapa olla oikea mies.

Joten varminta on olla yleisesti ja erittelemättä hiukan uhmakas.

Ja näin olemme kouluttaneet äijän, hahmon joka ”tietää itte” ja ”tekee itte”. ”Mun talo”, sanoo tämä äijämme, ”mun auto, mun tytär.” Vaikka vieressä istuisi se toinen, jonka kanssa on oltu 30 vuotta naimisissa ja joka ihan yhtä lailla omistaa sen talon.

Joustamatonkin olento menestyy maailmassa, jos maailma muuttuu hitaasti. Niin kuin se muuttui viimeiset satatuhatta vuotta.

Nämä viimeiset ajat ovat olleet miehelle hiukan hankalampia. Naisia suihkii ohi molemmin puolin ja kaikilla niillä konsteilla, joita mies ei pitänyt minään.

Mies ei käy kursseilla, ei ainakaan, jos kurssin otsikossa on sana ”hyvinvointi”, ”viestintä” tai ”opetus”. Jos mies kuitenkin koulutukseen eksyy, hän taantuu 13-vuotiaan tasolle, tekee paperista lennokin ja kirjoittaa palautteeseen: ”Huonot penkit nukkua.”

Mies ei hoidata itseään, ei varsinkaan epämääräisiä vaivojaan. Kuinka äijä suostuisi antamaan elämänsä ohjakset jollekin toiselle?

Mies ei osallistu kulttuuritilaisuuksiin.

Eräs italialainen tiedemies ehdotti aikoinaan, että apina ja ihminen pitäisi risteyttää. Näin saataisiin kuulemma uutteria ja vahvoja työntekijöitä raskaisiin hommiin. Ehdotus oli varmaankin kieli poskella tehty, sillä tällaisia olentojahan on jo: me miehet.

Kärjistys, kyllä. Mutta mikä siinä on, että kuulostaa epäuskottavalta lausua vastaavia kärjistyksiä naisesta. ”Kursseilla naiset taittelevat lomakkeista lennokkeja...” Ei vain täsmää.

Jos maan jokaisen kaupungin jokaisessa puistossa istuisi aamupäivisin joukko ämmiä juomassa viinaa, ilmiötä kauhisteltaisiin laajalti. Naisia ruvettaisiin haalimaan puistosta takaisin yhteiskunnan tehtäviin.

Äijistä ei ole niin väliä, sillä heidän ongelmiinsa on totuttu ja heidän työnsä vähenevät maailmasta muutenkin. Ja kun työikäisen suomalaismiehen yleisin kuolinsyy on alkoholi, täytyyhän miehen juoda.

Jos nuorten syrjäytyminen koskisi erityisesti nuoria naisia, tähän järkyttävään ilmiöön puuttuisivat muutkin kuin pari työryhmää.

Nuorista miehistä ei ole niin väliä, sillä he ovat itse antaneet ymmärtää, että pojat on poikia ja että mies menee ja mies tulee.

Kärjistyksiä, kyllä. Mutta mikä siinä on, että kuulostaa epäuskottavalta lausua vastaavia kärjistyksiä naisesta. ”Nainen on pulassa...” Ei vain täsmää.

Se lohtu tässä sentään on, että mies on parhaimmillaan pulassa. Jousteta ei, muututa ei, mutta tiukan paikan tullen sitten kuitenkin toimitaan: katsotaan miten päin maailma makaa ja miten siinä nyt selviää.

Kamalan ähinän kanssa ehkä, mutta toimitaan.

Lue lisää Tammisia