Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

Työelämän tärkeimmät taidot: osata sopeutua, muuttua, oppia, verkostoitua, neuvotella, keskustella.

Ja mikäpä siinä — mutta kun tämä sama luettelo on tosimiehen kykyjen puutelista. Ei ihme, että mies on pulassa.

Jos miehen miehekkäimmän, naisesta poikkeavan luonteenpiirteen tiivistäisi yhteen sanaan, se olisi joustamaton. Koko miehen koulutus tähtää joustamattomuuteen.

Ensin rämmit läpi poikavuosien ketteryysradan, keräät kovuutta ja rohkeutta ja jääräpäisyyttä tai itket ja keräät. Sama koulutus jatkuu armeijassa ja urheiluporukoissa.

Siinä sivussa kuulet vähän väliä, mitä et saa olla ja mitä et saa tehdä. Miehekkyys määritellään aina kieltojen kautta. Käytännössä mikä tahansa teko voi paljastua ämmämäiseksi.

Esimerkiksi Nato-kansanäänestyksen ehdottaminen on epämiehekästä. Niin väitettiin erään sanomalehden pääkirjoituksessa: ”Isot miehet ja
kansanäänestyksestä ruikuttaa.”

On kymmeniä tapoja olla epämiehekäs ja vain yksi, salaperäinen tapa olla oikea mies.

Joten varminta on olla yleisesti ja erittelemättä hiukan uhmakas.

Ja näin olemme kouluttaneet äijän, hahmon joka ”tietää itte” ja ”tekee itte”. ”Mun talo”, sanoo tämä äijämme, ”mun auto, mun tytär.” Vaikka vieressä istuisi se toinen, jonka kanssa on oltu 30 vuotta naimisissa ja joka ihan yhtä lailla omistaa sen talon.

Joustamatonkin olento menestyy maailmassa, jos maailma muuttuu hitaasti. Niin kuin se muuttui viimeiset satatuhatta vuotta.

Nämä viimeiset ajat ovat olleet miehelle hiukan hankalampia. Naisia suihkii ohi molemmin puolin ja kaikilla niillä konsteilla, joita mies ei pitänyt minään.

Mies ei käy kursseilla, ei ainakaan, jos kurssin otsikossa on sana ”hyvinvointi”, ”viestintä” tai ”opetus”. Jos mies kuitenkin koulutukseen eksyy, hän taantuu 13-vuotiaan tasolle, tekee paperista lennokin ja kirjoittaa palautteeseen: ”Huonot penkit nukkua.”

Mies ei hoidata itseään, ei varsinkaan epämääräisiä vaivojaan. Kuinka äijä suostuisi antamaan elämänsä ohjakset jollekin toiselle?

Mies ei osallistu kulttuuritilaisuuksiin.

Eräs italialainen tiedemies ehdotti aikoinaan, että apina ja ihminen pitäisi risteyttää. Näin saataisiin kuulemma uutteria ja vahvoja työntekijöitä raskaisiin hommiin. Ehdotus oli varmaankin kieli poskella tehty, sillä tällaisia olentojahan on jo: me miehet.

Kärjistys, kyllä. Mutta mikä siinä on, että kuulostaa epäuskottavalta lausua vastaavia kärjistyksiä naisesta. ”Kursseilla naiset taittelevat lomakkeista lennokkeja...” Ei vain täsmää.

Jos maan jokaisen kaupungin jokaisessa puistossa istuisi aamupäivisin joukko ämmiä juomassa viinaa, ilmiötä kauhisteltaisiin laajalti. Naisia ruvettaisiin haalimaan puistosta takaisin yhteiskunnan tehtäviin.

Äijistä ei ole niin väliä, sillä heidän ongelmiinsa on totuttu ja heidän työnsä vähenevät maailmasta muutenkin. Ja kun työikäisen suomalaismiehen yleisin kuolinsyy on alkoholi, täytyyhän miehen juoda.

Jos nuorten syrjäytyminen koskisi erityisesti nuoria naisia, tähän järkyttävään ilmiöön puuttuisivat muutkin kuin pari työryhmää.

Nuorista miehistä ei ole niin väliä, sillä he ovat itse antaneet ymmärtää, että pojat on poikia ja että mies menee ja mies tulee.

Kärjistyksiä, kyllä. Mutta mikä siinä on, että kuulostaa epäuskottavalta lausua vastaavia kärjistyksiä naisesta. ”Nainen on pulassa...” Ei vain täsmää.

Se lohtu tässä sentään on, että mies on parhaimmillaan pulassa. Jousteta ei, muututa ei, mutta tiukan paikan tullen sitten kuitenkin toimitaan: katsotaan miten päin maailma makaa ja miten siinä nyt selviää.

Kamalan ähinän kanssa ehkä, mutta toimitaan.

Lue lisää Tammisia

Petri Tamminen on vääksyläinen kirjailija, joka tekee taidetta nolostelustaan.

Vierailija

Petri Tamminen: Mies pulassa

Sen verran joustan, että sanon; olipa hyvä ja asiantunteva artikkeli. Olisi oltava sellainen taju tai kyky kokea päivätajunnassaan eri aikakausina elettyä elämää, eli 'muistaa' sitä (mm. leirit, koulut, harrastukset ja matkat), jotta voisi elää rakentavaa ja rikasta elämää josta olisi jaettavaa toisillekin. Muuten elää helposti putkessa kärsien ja lievitystä hakien ja sijaistoimintoja tehden. Traagista! Tää on varmaan monella tällaista. mies 43 v hki
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.