Vaikka pettäjillä on monet selitykset, petettyjen tuska on sama. Uskottomuus järisyttää ihmisen psyykkisiä perusrakenteita, ja terapeutit luokittelevat sen osastoon: suuret kriisit. Mutta voiko siitä seurata jotakin hyvääkin?

Annen, 35, tarina alkaa kuten kuvaan kuuluu: morsian oli kaunis ja sulhanen komea, kun häävalssi soi kesäyössä: rakastan, rakastan, rakastan...Harva häävieraista, vähiten kai morsiuspari itse, olisi uskonut, miten tarina jatkuu.

Toisen osan alku muistuttaa halpaa kauhukertomusta: Vaimo katselee ikkunasta pimeästä kajastavaa valoa. Vanhasta pihasaunasta kiirii hevi-musiikki. Mies juo olutta ja mylvii yksin yössä...

Elämänkäännettä enteilleet merkit ovat kaikille parisuhdeterapeuteille tuttuja. Noin kolme kuukautta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen mies oli muuttunut kylmäksi ja etäiseksi, katse oli tullut vältteleväksi ja koko olemus poissaolevaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lopulta tuli päivä, joka selitti kaiken. Anne näki miehen kännykässä viestin: Rakastan sinua! Teija. Viestin lähettäjä oli perheen kanssa ystävystynyt, miestä kymmenen vuotta vanhempi nainen. Kävi ilmi, että mies oli viettänyt ”työmatkojaan” rakastellen Teijansa kanssa lähiseudun hotellissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vedättäjä ja sokea

Parin kuukauden kuluttua viestistä omenapuut kukkivat nuoren parin kesken jääneen omakotitalon pihamaalla ja Anne muutti vauvansa kanssa vuokrayksiöön. Syksyllä mies kuitenkin alkoi kiertää menetettyä perhettään. Vaimo palasi kun mies vakuutti, että nyt kaikki muuttuu.

Viime kesänä pariskunta erosi lopullisesti, kun mies löysi itseään tällä kertaa yli kymmenen vuotta nuoremman naisen. Hän muutti naisen luo, kun ei enää pystynyt salailemaan suhdettaan. Eroa edelsi aika, jolloin Anne oli alkanut taas luottaa mieheen. Myöhemmin vaimo sai kuulla, että tällä oli koko avioliiton ajan ollut sivusuhteita.

– Mitäkö tunsin? Olen niin paljon veivannut ja pohtinut näitä asioita, ettei tarvitse kuin kuulla sana tunne, niin sattuu ja väsyttää, Anne sanoo.

Hän kertoo saaneensa paljon apua eronneiden vertaistukiryhmästä. Siellä hän on ymmärtänyt, että parisuhteen pahimmat kipupisteet ovat usein niissä kohdissa, joita ihminen ei suostu näkemään.

Anne ei kuitenkaan enää ihmettele sinisilmäisyyttään. Pariterapiassa mies vedätti terapeuttiakin. Hän sai auttajankin uskomaan, että elämä on todella saanut uuden käänteen ja uskottomuus on loppu, vaikka pettäminen jatkui koko ajan.

Parisuhteen tsunami

”No mutta jotakin ongelmaahan on avioliitossa, jossa toinen on uskoton”, on yleinen ja vakiintunut selitys mutta ei kelpaa perhe- ja seksuaaliterapeutti Kaija Maria Junkkarille.

– Kaikissa avioliitoissa on ongelmia. Silti kaikki eivät petä, vaan monet yrittävät ratkaista ongelmat muulla tavalla. Pettäminen on pettämistä, siitä on lähdettävä, hän sanoo.

– Vaikka uskottomuudesta saatetaan nykyisin puhua rinnakkaissuhteena kuin kännykän rinnakkaisliittymästä, se ei oikeasti ole vain kepeä ”tuli vähän hölmöiltyä” -juttu vaan parisuhteen maanjäristys.

Uskottomuus voi olla yhden illan heilahdus tai elämäntapa, josta ei pääse eroon, mutta aina se loukkaa yhteiselämän peruslupausta: sitä, että olemme toisillemme rehellisiä.

Perheessä uskottomuus saattaa Junkkarin mukaan aiheuttaa tulehdustilan, joka jatkuu jopa sukupolvien ajan. Se on parisuhteissa ikään kuin rakenteellisena etäisyytenä, joka ilmenee joko uskottomuutena tai pelokkaana takertumisena puolisoon.

Pettäjän hätä

Pettäminen voi olla niin pakkomielteistä, että pettäjä saattaa jopa provosoida puolisoaan voidakseen olla tähän tyytymätön ja saadakseen siirrettyä syyllisyytensä toisen kannettavaksi: ”Eihän tuollaisen kanssa voi elää.”

– Kun uskottomalta kysyy, oletko oikeasti valmis siihen, että avioliittosi voi tuhoutua, hän useimmiten hätkähtää. Hän ei itsekään tiedä, mitä pettämisellään saa aikaan ja mitä välttää tai etsii sen avulla.

Vaikka päälle päin näyttää siltä, että pettäjä on vahvoilla ja uuden salarakkautensa kanssa onnellinen, hän on Kaija Maria Junkkarin mukaan usein vähintään yhtä kipeästi terapian tarpeessa kuin petetty.

– Uskoton tarvitsee apua kyetäkseen kysymään itseltään, mikä on tämä puoli minussa, joka pettää, valehtelee ja kuvittelee, ettei pettämisellä ole mitään seurauksia. Useimmiten hän ei lainkaan tunnu ymmärtävän, miten syvästi loukkaa puolisoa ja parisuhteen perusoletusta uskollisuudesta ja luottamuksesta.

Vähiten pettäjä ymmärtää sitä, mitä uskottomuus vaikuttaa häneen itseensä.

Petetyksi tuleminen on Junkkarin mukaan jonkinasteinen posttraumaattinen kokemus. Se on sitä uskottomalle itselleenkin.

Pakottaa kasvamaan

Terapiassa petetyt ovat kuvanneet kokemustaan esimerkiksi yksinäisenä vaelluksena autiomaassa tai koko maailman murenemisena. Kovin järkytys on se, että puoliso muuttuu osin tuntemattomaksi.

– Usein petetty hätääntyneenä syyttää itseään ja kyselee, mitä olisi voinut tehdä toisin. Lähes yhtä usein vastaus on: et välttämättä mitään. Vastuu pettämisestä voi olla vain sillä, joka pettää, Junkkari muistuttaa.

Kaija Maria Junkkari uskoo kuitenkin, että jokainen ihminen on potentiaalinen syrjähyppääjä, sillä ihmisenä kasvaminen on vaativaa. Houkutus käyttää ”varauloskäytäviä” on suuri.

Tärkeämpää kuin panna pettäjä polvilleen katumaan, on kysyä, mitä uskottomuuden jälkeen tapahtuu. Haudataanko kipu ja tuska elävältä vai uskalletaanko se kohdata?

– Aiheuttipa uskottomuus eron tai ei, parhaimmillaan se laukaisee kriisin, joka pakottaa kummankin puolison kasvamaan ihmisenä. Kumpikin voi löytää oman erillisyytensä ja, jos hyvin käy, myös aidon yhteyden toiseen.

Joskus tapahtuu niinkin, että parisuhde on kriisin jälkeen onnellisempi ja tyydyttävämpi kuin ennen.

Terapiassa tulee Junkkarin mukaan toistuvasti esiin kysymys, kannattaako uskottomuudesta kertoa puolisolle. Hän esittää pari vastakysymystä: Jos et kerro, oletko ajatellut, miten tulet elämään salaisuutesi kanssa? Jos kerrot, edellytätkö, että kumppanisi antaa anteeksi saman tien?

– Usein uskottomuus tulee ilmi kertomattakin ehkä vasta monen vuoden jälkeen, ja se loukkaa puolisoa kaikkein eniten.

Rehellinen itselle

Jos pettäjä siis oikeasti ymmärtää vastuunsa, hän ymmärtää sen tosiasian, että sortunut luottamus on hitaasti rakentuva talo. Toipuminen vie petetyltä aikansa – usein vuosia.

Parisuhteen jälleenrakennus ei ole suuria sanoja vaan arkea. Se on esimerkiksi sitä, että tullaan neljältä, kun on luvattu tulla neljältä, että kännykkä ei ole perusteetta suljettuna, ja että kumppani saa kaikin tavoin tuntea olevansa numero ykkönen.

– Usein pettänyt osapuoli kuvittelee, että puhuminen vain pahentaa tilannetta. Tavallaan hän on oikeassa. Kun tapahtunutta puidaan avoimesti, puolison kipu mutta myös oma häpeä ja syyllisyys tulevat kirkkaina esiin. Niiden ohittamiseen ei kuitenkaan ole oikotietä.

Hankalaa? – Kyllä, jos totuus on hankalaa, Junkkari huomauttaa.

Hänestä terve ihminen kokee valheen loppumisen myös turvallisuutena, vapautumisena ja rauhana sielussaan. Rehellisyyden suurin siunaus on lopultakin rehellisyys omaa itseä kohtaan.

Mutta entä rakkaus? Jospa se vain tulee ja vie, eikä sille sitten voi mitään. Kaija Maria Junkkari arvelee että näin käy ihmiselle, jolta puuttuu riittävä seksuaalinen itsetuntemus.

– Samalla tavalla hän varmaan rakastui edelliseenkin puolisoonsa. Tuuletko häntä kuljettavat?

Lue lisää:
Tukea parisuhdekriisiin

Nämä keskustelut täällä ovat aika miehiä syyllistäviä , anteeks vaan  . Minä asun erossa vaimostani ja lapsistani (3) . Sen takia kun vaimoni petti mua pitkään työkaverinsa kanssa . Ja se tapahtui juuri ennen ja samaan aikaan kun meidän ensimmäinen lapsi saatiin aluille , asia tuli mulle vasta julki kun kolmas lapsemme oli jo tulossa . Vaimoni ei halunnut eikä halua selvittää asiaa sen tarkemmin , vaan tyytyy sanomaan tein virheen anteeksi . En voi antaa anteeksi asiaa , koska hän ei halua asiaa käsitellä ja tarkentaa tapahtumia sekä syitä tapahtumaan . Olemme olleet asumuserossa lähes kymmenen vuotta , en ole saanut paljon lapsia tavata äidin halun vuoksi . Mut nyt hän haluaa puolet omaisuudestani joka kaikki lähes perittyä vanhemmiltani ja isovanhemmilta , perinnöt ovat huomattavia . Vaimoni puolelta emme ole saaneet vielä mitään perittävää mut hän haluaa nyt eron ja puolet omaisuudestani . Isyystesteihin hän ei ole suostunut , mikä tässä isyys testissä on velvollisuus kummallakin ja mitä maksaa ja ketkä ?? Lapset olen tunnustanut omiksi , kun olen niin uskonut , mut paljastusten tultua julki en ole enää varma mistään , mikä on totta tai tarua . Lapset olen kasvattanut omina ja olipa asiat miten tahansa , he ovat aina mun rakkaita lapsia . Mut vaimoni tekoja ja käsitystä elämästä en ymmärrä , enkä täten haluais antaa hänelle mitään perinnöistäni , vaan kaiken lapsille sitten kun sen aika on . Itse olen elänyt pettämättä vaimoani alusta asti niin kuin lupasin hänelle , jopa nämä lähes viimeiset kymmenen vuotta jotka olemme olleet asumus erossa jas se on tosi .!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla