Vaikka pettäjillä on monet selitykset, petettyjen tuska on sama. Uskottomuus järisyttää ihmisen psyykkisiä perusrakenteita, ja terapeutit luokittelevat sen osastoon: suuret kriisit. Mutta voiko siitä seurata jotakin hyvääkin?

Annen, 35, tarina alkaa kuten kuvaan kuuluu: morsian oli kaunis ja sulhanen komea, kun häävalssi soi kesäyössä: rakastan, rakastan, rakastan...Harva häävieraista, vähiten kai morsiuspari itse, olisi uskonut, miten tarina jatkuu.

Toisen osan alku muistuttaa halpaa kauhukertomusta: Vaimo katselee ikkunasta pimeästä kajastavaa valoa. Vanhasta pihasaunasta kiirii hevi-musiikki. Mies juo olutta ja mylvii yksin yössä...

Elämänkäännettä enteilleet merkit ovat kaikille parisuhdeterapeuteille tuttuja. Noin kolme kuukautta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen mies oli muuttunut kylmäksi ja etäiseksi, katse oli tullut vältteleväksi ja koko olemus poissaolevaksi.

Lopulta tuli päivä, joka selitti kaiken. Anne näki miehen kännykässä viestin: Rakastan sinua! Teija. Viestin lähettäjä oli perheen kanssa ystävystynyt, miestä kymmenen vuotta vanhempi nainen. Kävi ilmi, että mies oli viettänyt ”työmatkojaan” rakastellen Teijansa kanssa lähiseudun hotellissa.

Vedättäjä ja sokea

Parin kuukauden kuluttua viestistä omenapuut kukkivat nuoren parin kesken jääneen omakotitalon pihamaalla ja Anne muutti vauvansa kanssa vuokrayksiöön. Syksyllä mies kuitenkin alkoi kiertää menetettyä perhettään. Vaimo palasi kun mies vakuutti, että nyt kaikki muuttuu.

Viime kesänä pariskunta erosi lopullisesti, kun mies löysi itseään tällä kertaa yli kymmenen vuotta nuoremman naisen. Hän muutti naisen luo, kun ei enää pystynyt salailemaan suhdettaan. Eroa edelsi aika, jolloin Anne oli alkanut taas luottaa mieheen. Myöhemmin vaimo sai kuulla, että tällä oli koko avioliiton ajan ollut sivusuhteita.

– Mitäkö tunsin? Olen niin paljon veivannut ja pohtinut näitä asioita, ettei tarvitse kuin kuulla sana tunne, niin sattuu ja väsyttää, Anne sanoo.

Hän kertoo saaneensa paljon apua eronneiden vertaistukiryhmästä. Siellä hän on ymmärtänyt, että parisuhteen pahimmat kipupisteet ovat usein niissä kohdissa, joita ihminen ei suostu näkemään.

Anne ei kuitenkaan enää ihmettele sinisilmäisyyttään. Pariterapiassa mies vedätti terapeuttiakin. Hän sai auttajankin uskomaan, että elämä on todella saanut uuden käänteen ja uskottomuus on loppu, vaikka pettäminen jatkui koko ajan.

Parisuhteen tsunami

”No mutta jotakin ongelmaahan on avioliitossa, jossa toinen on uskoton”, on yleinen ja vakiintunut selitys mutta ei kelpaa perhe- ja seksuaaliterapeutti Kaija Maria Junkkarille.

– Kaikissa avioliitoissa on ongelmia. Silti kaikki eivät petä, vaan monet yrittävät ratkaista ongelmat muulla tavalla. Pettäminen on pettämistä, siitä on lähdettävä, hän sanoo.

– Vaikka uskottomuudesta saatetaan nykyisin puhua rinnakkaissuhteena kuin kännykän rinnakkaisliittymästä, se ei oikeasti ole vain kepeä ”tuli vähän hölmöiltyä” -juttu vaan parisuhteen maanjäristys.

Uskottomuus voi olla yhden illan heilahdus tai elämäntapa, josta ei pääse eroon, mutta aina se loukkaa yhteiselämän peruslupausta: sitä, että olemme toisillemme rehellisiä.

Perheessä uskottomuus saattaa Junkkarin mukaan aiheuttaa tulehdustilan, joka jatkuu jopa sukupolvien ajan. Se on parisuhteissa ikään kuin rakenteellisena etäisyytenä, joka ilmenee joko uskottomuutena tai pelokkaana takertumisena puolisoon.

Pettäjän hätä

Pettäminen voi olla niin pakkomielteistä, että pettäjä saattaa jopa provosoida puolisoaan voidakseen olla tähän tyytymätön ja saadakseen siirrettyä syyllisyytensä toisen kannettavaksi: ”Eihän tuollaisen kanssa voi elää.”

– Kun uskottomalta kysyy, oletko oikeasti valmis siihen, että avioliittosi voi tuhoutua, hän useimmiten hätkähtää. Hän ei itsekään tiedä, mitä pettämisellään saa aikaan ja mitä välttää tai etsii sen avulla.

Vaikka päälle päin näyttää siltä, että pettäjä on vahvoilla ja uuden salarakkautensa kanssa onnellinen, hän on Kaija Maria Junkkarin mukaan usein vähintään yhtä kipeästi terapian tarpeessa kuin petetty.

– Uskoton tarvitsee apua kyetäkseen kysymään itseltään, mikä on tämä puoli minussa, joka pettää, valehtelee ja kuvittelee, ettei pettämisellä ole mitään seurauksia. Useimmiten hän ei lainkaan tunnu ymmärtävän, miten syvästi loukkaa puolisoa ja parisuhteen perusoletusta uskollisuudesta ja luottamuksesta.

Vähiten pettäjä ymmärtää sitä, mitä uskottomuus vaikuttaa häneen itseensä.

Petetyksi tuleminen on Junkkarin mukaan jonkinasteinen posttraumaattinen kokemus. Se on sitä uskottomalle itselleenkin.

Pakottaa kasvamaan

Terapiassa petetyt ovat kuvanneet kokemustaan esimerkiksi yksinäisenä vaelluksena autiomaassa tai koko maailman murenemisena. Kovin järkytys on se, että puoliso muuttuu osin tuntemattomaksi.

– Usein petetty hätääntyneenä syyttää itseään ja kyselee, mitä olisi voinut tehdä toisin. Lähes yhtä usein vastaus on: et välttämättä mitään. Vastuu pettämisestä voi olla vain sillä, joka pettää, Junkkari muistuttaa.

Kaija Maria Junkkari uskoo kuitenkin, että jokainen ihminen on potentiaalinen syrjähyppääjä, sillä ihmisenä kasvaminen on vaativaa. Houkutus käyttää ”varauloskäytäviä” on suuri.

Tärkeämpää kuin panna pettäjä polvilleen katumaan, on kysyä, mitä uskottomuuden jälkeen tapahtuu. Haudataanko kipu ja tuska elävältä vai uskalletaanko se kohdata?

– Aiheuttipa uskottomuus eron tai ei, parhaimmillaan se laukaisee kriisin, joka pakottaa kummankin puolison kasvamaan ihmisenä. Kumpikin voi löytää oman erillisyytensä ja, jos hyvin käy, myös aidon yhteyden toiseen.

Joskus tapahtuu niinkin, että parisuhde on kriisin jälkeen onnellisempi ja tyydyttävämpi kuin ennen.

Terapiassa tulee Junkkarin mukaan toistuvasti esiin kysymys, kannattaako uskottomuudesta kertoa puolisolle. Hän esittää pari vastakysymystä: Jos et kerro, oletko ajatellut, miten tulet elämään salaisuutesi kanssa? Jos kerrot, edellytätkö, että kumppanisi antaa anteeksi saman tien?

– Usein uskottomuus tulee ilmi kertomattakin ehkä vasta monen vuoden jälkeen, ja se loukkaa puolisoa kaikkein eniten.

Rehellinen itselle

Jos pettäjä siis oikeasti ymmärtää vastuunsa, hän ymmärtää sen tosiasian, että sortunut luottamus on hitaasti rakentuva talo. Toipuminen vie petetyltä aikansa – usein vuosia.

Parisuhteen jälleenrakennus ei ole suuria sanoja vaan arkea. Se on esimerkiksi sitä, että tullaan neljältä, kun on luvattu tulla neljältä, että kännykkä ei ole perusteetta suljettuna, ja että kumppani saa kaikin tavoin tuntea olevansa numero ykkönen.

– Usein pettänyt osapuoli kuvittelee, että puhuminen vain pahentaa tilannetta. Tavallaan hän on oikeassa. Kun tapahtunutta puidaan avoimesti, puolison kipu mutta myös oma häpeä ja syyllisyys tulevat kirkkaina esiin. Niiden ohittamiseen ei kuitenkaan ole oikotietä.

Hankalaa? – Kyllä, jos totuus on hankalaa, Junkkari huomauttaa.

Hänestä terve ihminen kokee valheen loppumisen myös turvallisuutena, vapautumisena ja rauhana sielussaan. Rehellisyyden suurin siunaus on lopultakin rehellisyys omaa itseä kohtaan.

Mutta entä rakkaus? Jospa se vain tulee ja vie, eikä sille sitten voi mitään. Kaija Maria Junkkari arvelee että näin käy ihmiselle, jolta puuttuu riittävä seksuaalinen itsetuntemus.

– Samalla tavalla hän varmaan rakastui edelliseenkin puolisoonsa. Tuuletko häntä kuljettavat?

Lue lisää:
Tukea parisuhdekriisiin

Vierailija

Pettäjä rikkoo rakkauden

Nämä keskustelut täällä ovat aika miehiä syyllistäviä , anteeks vaan . Minä asun erossa vaimostani ja lapsistani (3) . Sen takia kun vaimoni petti mua pitkään työkaverinsa kanssa . Ja se tapahtui juuri ennen ja samaan aikaan kun meidän ensimmäinen lapsi saatiin aluille , asia tuli mulle vasta julki kun kolmas lapsemme oli jo tulossa . Vaimoni ei halunnut eikä halua selvittää asiaa sen tarkemmin , vaan tyytyy sanomaan tein virheen anteeksi . En voi antaa anteeksi asiaa , koska hän ei halua asiaa...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Asennesiivous tekee elämästä kukoistavampaa, neuvoo valmentaja ja improvisaattori Tuomas Mikkonen.

1. Leiki ja innostu

Tee tänään ainakin vartin ajan sitä, mikä innostaa ja missä olet parhaimmillasi. Ihanteellisia olosuhteita ei ehkä tule koskaan: puuttuu sopiva hetki tai rahaa, tai joku ilmestyy muistuttamaan aiemmista epäonnistumisista. Ole kuin historiaa tai ankeuttajia ei olisi. Jos pystyt kaikesta huolimatta nauttimaan puuhasta, sinulla menee hyvin. Anna kukoistuksen tuntua huomennakin.

2. Helli ja auta

Vältä kohtaamisia, jotka tekevät sinut huolista sairaaksi, jopa voimattomaksi. Kun maailman epäreiluus ja sosiaalisen median ahdistuneisuus vyöryvät päälle, vetäydy tynnyriin. Keskity sitten hellimään ja huolehtimaan heikommista. Voisitko auttaa jotakuta lastenhoidossa tai lähiseudun vanhuksia? Hyvän tekeminen lisää kukoistamista. Pessimismi sen sijaan passivoi.

3. Toimi ja rauhoitu

Sopiva määrä intohimoa innostaa kohti tavoitetta, mutta pakkotahtisuus stressaa. Luovu ajatuksesta, että olet korvaamaton. Myös liian leppoisa elämä ahdistaa, jos tuntuu, ettei omalla työllä tai olemassaololla ole merkitystä. Näiden välitilassa voi tavoittaa kukoistuksen, tunteen rauhasta, voimasta ja onnesta. Tärkeää on tasapaino tekemisen ja tekemättömyyden välillä.

Tuomas Mikkosen ajatuksista enemmän hänen kirjassaan 100 tapaa uudistua ja kukoistaa, Docendo 2018.

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun puoliso sairastuu tai vammautuu, kyseessä on iso kriisi. Arki muuttuu, sairastunut oireilee ja talous temppuilee. Kaikki pyörii sairauden ympärillä.

Miten ihmeessä terve puoliso jaksaa?

Se on kysymys, jota juuri kukaan ei muista kysyä. Olettamus on, että hän jaksaa, mutta kuinka kauan?

– Alkuun terve puoliso jaksaakin tsempata. Mutta jos tilanne jatkuu pitkään tai uusiutuu,  voimat vähenevät. Moni pari jää liian yksin, toteaa Liisa Välilä, Parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja ja psykoterapeutti.

Liisa Välilä tietää, mistä puhuu, sillä hän on pitkään taistellut puolisonsa Juhan erilaisten sairauksien keskellä.

– Kunpa joku kysyisi, miten terve puoliso jaksaa, Liisa Välilä summaa sekä omaa että kanssasiskojen kokemusta.

– Aina kysytään sairaan vointia, mutta terveen voimia harvoin tiedustellaan.

– Suomessa sairaus kyllä hoidetaan, mutta henkinen puoli jää valitettavasti usein huoltamatta, Välilä toteaa.

Tämän vuoksi Parisuhdekeskus Kataja on käynnistänyt laajan yhteistyön eri potilasjärjestöjen kanssa. Heillä on meneillään hanke Kun puoliso sairastuu, jossa koulutetaan ja kannustetaan terveydenhuollon ammattilaisia huomaamaan parisuhde ja perhe.

– Teetimme aiheesta myös kyselyn. Tuloksen voi  summata juuri tuohon toiveeseen: ”Kunpa joku kysyisi, miten siellä kotona menee!” Välilä jatkaa.

Miten suhteessa on puhuttu?

Liisa Välilä ymmärtää hyvin, että akuutin sairauden tullen voimat menevät arjesta selviämiseen. Silti puhuminen ja omien tunteiden tunnistaminen olisi paras lääke yhteyden säilyttämiseen.

– Sairastumistilanteessa korostuu, millainen on ollut pariskunnan puhumisen kulttuuri. Kaikille puhuminen ei ole yhtä luontevaa. Jos puhuminen on vaikeaa, asiantuntijan avusta olisi hyötyä.

– Lääkäreidenkin olisi hyvä kysyä, mikä on henkinen vointi ja mikä kannattelee.

Eri sairaudet tuovat erilaiset tunteet pintaan. Monissa tilanteissa sairastuneen toimintakyky saattaa muuttua, seksuaalisuus vähentyä ja mieliala vaihtelee. Voimat menevät sairauden kanssa kamppailuun.

– Täysin ymmärrettävää on, ettei sairastunut ihminen näe itseään realistisesti. Harva hoksaa olevansa hankala tai kiukkuinen kumppani, josta on vaivaa. Tästäkin olisi hyvä avoimesti puhua, Välilä sanoo.

Terve parisuhde perustuu vastavuoroisuuteen. Oleellista on edelleen muistaa kysyä, mikä antaa toisella kokemuksen rakastetuksi tulemisesta.

– Sitoutuminen ja rakkaus kantavat toivottavasti  vaikeassakin tilanteessa. Kannattaakin miettiä, mitä vielä voimme tehdä yhdessä  näillä mahdollisuuksi Ja kannattaa myös  etsiä ammattiapua suhteen tueksi.

Hyödyksi olisi myös sen keskusteleminen, onko pariskunta naimisissa sairauden kanssa vai toistensa kanssa. Eletäänkö elämää vain sairauden ehdoilla? Vaatiiko sairas osapuoli, että toinenkin luopuu elämästään?

– Paljon riippuu siitä, millaista perinnettä itse kantaa. Ääriesimerkki ovat huolenkantajat, ehkä useimmiten naiset, jotka kokevat, että sairastuneelle on omistauduttava ja luovuttava kaikesta muusta.

Muista hoitaa myös itseäsi

Joskus käy myös niin, että sairastunut osapuoli tulee hyvin mustasukkaiseksi. Kun hän ei pääse minnekään, toinenkaan ei saa nauttia elämästä.

– Tai saattaahan sairastunut ihminen joskus vaipua itsesääliin ja kokea olevansa uhri, jonka elämä on ohi.

Liisa Väliä muistuttaa, että harva on alun perin mennyt naimisiin sairauden kanssa. Koska kyseessä on uusi tilanne, myös pelisäännöt on syytä päivittää.

Jos terve osapuoli luopuu oman itsensä hoitamisesta, vaarana on uupuminen. Tuolloin ollaan tilanteessa, että raikasta happea ja uutta virtaa suhteeseen ei tule mistään.

– Terveen puolison kannattaa miettiä, miten hän tankkaa itseään. Liian usein käy niin, että pariskunta sinnittelee äärirajoille asti. Avuntarve uskalletaan tuoda esiin vasta romahtamispisteessä.

Siksi hyvässä vaiheessa ja terveenä ollessa kannattaisi keskustella tulevista haasteista: Jos jompikumpi sairastuu, mitä toiselta toivotaan?  Saako puoliso viedä intervallishoitoon, vaikka hän vastustelisi? Mitä toiselta toivoo sairauden tullen. Hoitotahtokin selkeyttää tilannetta.

Asiantuntijana toiminnanjohtaja, psykoterapeutti Liisa Välilä Parisuhdekeskus Kataja ry:stä. Lisätietoa hankkeesta Kun puoliso sairastuu.

Lue lisää Hyvä terveys 5/18, jossa on muotoilija Päivi Rintaniemen ja insinööri Markku Rintaniemen tarina, kun Markku sairastui vaikeahoitoiseen glaukoomaan. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.