Lapsuus oli kamala eikä elämä juuri paremmaksi ole muuttunut. Mistä ongelmavyyhdin purkaminen pitäisi aloittaa, psykoterapeutti Mikael Saarinen?
Kirjoitan nyt tälle palstalle, kun en muuta keksinyt. Olen 48 v mutta näytän paljon vanhemmalta. Syynä on ikäni kestänyt unettomuus ja väsymys. Olen lapsesta asti kärsinyt huonosta itsetunnosta ja ollut koulukiusattu. Kotonakaan ei ollut turvaa. Olin hyväksikäytetty ja jouduin olemaan äitinä neljälle sisarukselleni. Muutin kotoa rikkinäisenä, pelko kehooni ja lihaksiini juurtuneena.
Häpeän yhä itseäni, ylipaino on iso ongelmani. Ensimmäiset suonikohjut tulivat jo 17-vuotiaana. Olen ollut aina niin pienituloinen, että en ole voinut panostaa itseeni, sillä kirurgin veistä tarvitsisin. Lohduttauduin syömällä ja masennun lisää. Mutta haluisin vielä kokea olevani hyvännäköinen, tyytyväinen itseeni. Miten voisin saada itseni parempaan kuntoon ja jaksamaan, vaikka rahaa mihinkään hoitoon ei ole. Olisi suuri ilo myös lähimmäisilleni ja lapsilleni, jos äipästä saataisiin vielä ehjä ihminen. Kiitos!
KÖYHYÄ JA RUMA
Kiitos koskettavasta kirjeestäsi, joka sisältää monia aika vaativiakin kehityshaasteita.
Yritän seuraavassa pilkkoa ongelmavyyhtiäsi hiukan pienempiin osiin.
Mainitset ensin unettomuusongelman ja siitä aiheutuvan kroonisen väsymyksen. Ikävä kyllä osa meistä saa jo syntyessään huonommat edellytykset nauttia nukkumisen antamasta levosta. Unettomuusongelmiin on nykyään tarjolla monia uusia opaskirjoja ja ryhmämuotoisia unikouluja (esim. työterveyshuollossa), jossa opetellaan kullekin sopivia nukahtamiskeinoja ja saadaan tukea ja vinkkejä toisilta unettomilta. Sinun tapauksessasi unettomuus on ikävä kyllä ongelmistasi pienin, eikä sitä voi hoitaa tehokkaasti ennen kuin pahan olon alkulähteille päästään.
Ongelmiesi perisyynä on se, että sinulla on taustallasi pitkä kehityksellinen traumakokemus. Olet siis jo lapsena joutunut altistumaan vakaville väärinkäytöksille ja kokenut suurta fyysistä ja psyykkistä turvattomuutta. Kuvaatkin hyvin, miten nämä kokemukset juurtuivat lihaksiisi ja kehoosi, joka on oppinut olemaan pienessä hälytystilassa koko ajan.
Varhaislapsuuden kaltoinkohteluun liittyy lähes aina kokemus siitä, että on lapsena jollain tavalla itse aiheuttanut omalla toiminnallaan vanhempien sekopäisen käyttäytymisen. Jatkuva syyllistäminen, pelottelu ja rankaiseminen on lapsen kokemusmaailmassa hänestä itsestään johtuvaa: ei kaikesta huolimatta rakkaista vanhemmista, jotka ovat ainoa turvanlähde maailmassa.
Et kuvaa nykyistä suhdettasi, mutta toivon, että saat siinä kokea turvallisuutta, rakkautta ja ihailua, joihin et ole saanut mahdollisuutta lapsuudessasi.
Syömisen kautta tuleva lohdutus ei koskaan voi korvata toisilta ihmisiltä tulevaa tukea, kuten olet itsekin huomannut. Se johtaa vain uusiin ongelmiin, jossa oppimasi itseinho korostuu entisestään. Median tyrkyttämä yksioikoinen kauneusihanne ei myöskään tue kenenkään ihmisen minuutta — ei edes niiden kauniiden mallien.
Kehitykselliset pitkään jatkuvat traumat vaativat lähes aina pidemmän psykoterapian, jossa voi harjoitella hyvässä vuorovaikutussuhteessa olemista. Sinulla on oikeus maksimissaan kolmen vuoden psykoterapiaan Kelan tuella, johon hakeutuminen kestää vähintään 3—6 kuukautta riippuen siitä, onko sinulla jo joku hoitosuhde. Ohjeita hakemiseen löydät Kelan nettisivuilta.
Ensiavuksi voisit harkita käymistä lähiterveyskeskuksessa puhumassa tilanteestasi ja selvittää mahdollisuutesi pidempijaksoisiin tukikäynteihin näin alkuun. Voisit myös tiedustella, tai etsiä netin kautta, ryhmämuotoista terapiaa, joka on suunnattu lapsuudessaan hyväksikäytetyille. Tutustu myös sivuihin www.traumaterapiakeskus.com. Äipästä saadaan vielä ehjä ihminen, mutta se vaatii aikaa ja vaivaa.
Kasvutraumojen vaikutusta ihmiseen ja niistä selviytymistä on kuvattu mm. elokuvissa Gilbert Grape ja Vuorovetten prinssi. Tuore kuvaus perhehelvetistä ja uuden elämän etsimisestä on elokuvassa Safe Haven. Tom Cruisen uusimmassa elokuvassa Oblivion (Unohdus) koko maapallo pelastuu lopuksi kuten herra perheineen. Kirjavinkiksi sinulle sopii Daniel A. Hughesin Tie traumasta tervehtymiseen. Voimia muutoksiisi.
Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.
No kyllähän se niin on,että koti on lapsen "kasvualusta",josta imetään opit,mallit ja tunnelmat.Jos siellä ei näytetä positiivisia asioita,tunteita ja malleja,lapsesta ei pidetä huolta,ei anneta turvaa,ei rakkautta,on aika haasteellista elää elämäänsä tasapainoisena,ehjänä ihmisenä.Kyllä siihen tarvitaan apua.Itse olen kokenut myös turvattoman lapsuuden,isän alkoholismista ja äidin mielenterveysongelmista johtuen.Kukaan ei ole sanomaan toiselle,että pitää antaa anteeksi,koska vain asianomainen voi sen tehdä ja koska ei muut ole hänen elämäänsä olleet näkemässä ja kokemassa.Kaikkea ei vain aina voi antaa anteeksi,sillä joskus asiat ovat niin pahoja.Itse olen antanut anteeksi,nyt vanhemmalla iällä,mutta siihen vaadittiin hyvin pitkä taival terapioineen.Anteeksianto sai minut jättämään menneet taakse,ottamaan vastuun elämästäni ja hyvinvoinnistani ja katsomaan eteenpäin.Unohda en,pahoja tekoja ja sanoja,enkä hyväksy,mutta ymmärsin loppujen lopuksi,miksi vanhemmat olivat niin vaillinaisia vanhempina ja miten he kuitenkin yrittivät pitää huolta,olosuhteista huolimatta.Tsemppiä sinulle,"häpeän itseäni":)
Hei !
Lue kirjanen "Hyväksy itsesi ja uskalla elää", Wayne Dyer ( kirjasto, huuto.net n.5e ).
Opit rakastamaan itseäsi ja pääset häpeästä eroon, ja paljon muuta !
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
