Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

Autoilu ei ole himohommaa kesälläkään, mutta talvella se on silkkaa kauhua. Miten rattikammosta pääsee eroon, psykologi Sanna Aulankoski?

Olen keski-ikäinen nainen ja pelkään ajaa autolla. Kävin autokoulun 35-vuotiaana, kun muutimme maalle. Aluksi meillä oli vain yksi auto ja mies kuskina, kun en halunnut ajaa epävarmuuteni vuoksi. Nyt minulla on oma auto ja kesällä ei ole mitään ongelmaa ajamisessa (tosin kaupunkiajoon ei vieläkään suostu). Talvikelien alettua pelko iski taas. Puolen yön aikaan käyn tarkistelemassa verhon raosta, minkähänlainen keli on aamuksi tulossa, hyppäänkö naapurin kyytiin vai uskallanko ajaa töihin itse? Yhden kerran olen saanut ajettua autoni ojaan 60 kilometrin vauhdista, kun satoi ali­jäähtynyttä vettä, mutta siitä pääsin mielestäni hyvin ylitse. Pelko palasi myöhemmin. Haluaisin kovin päästä pelkoni herraksi, keinot on vain hukassa. Koen että itseni pakottaminen ajamaan vain hankaloittaa tilannetta.
ARKAILIJA

Pelot eivät ole pelkästään huono asia. Ne estävät ryhtymästä tekoihin, joilla voi olla jopa kohtalokkaita seurauksia. Etenkin liikenteessä tietty määrä pelkoa kuuluu asiaan; maanteillähän onnettomuuksia myös tapahtuu. Pelon vastakohta ei ole rohkeus, vaan uhkarohkeus. Ihminen, joka ei lainkaan pelkää, ottaa liian suuria riskejä. Sopivasti pelkäävä mitoittaa toimensa realistisesti niin omiin taitoihinsa kuin ulkoisiin uhkiin. Liiallisista peloista on kyse vasta pelkojen estäessä elämästä haluttua elämää.

Taitojen tai tottumuksen puute ja ikävät kokemukset voivat aiheuttaa ajojännitystä. Jos kokee omat ajotaitonsa puutteellisiksi, kannattaa harkita lisäopin mahdollisuutta. Etenkin pitkän tauon jälkeen ajotunnit voivat tuoda tarvittavaa varmuutta.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joskus liikenneonnettomuuteen joutuminen tai sellaisen näkeminen aiheuttaa traumaattisen kokemuksen. Traumassa järkyttävä tilanne jää muista muistijäljistä erilliseksi, ikään kuin koteloituneeksi muistoksi. Sellainen muisto voi aiheuttaa painajaisia, hallitsemattomia takaumia ja pelon aiheuttanutta tilannetta muistuttavien tilanteiden välttelyä. Traumaattisesta reaktiosta kärsivän elimistö on jatkuvassa hälytystilassa. Joskus traumaoireet ilmenevät heti tapahtuneen jälkeen, joskus vasta kuukausien tai vuosien kuluttua. Niin sanotusta post-traumaattisesta stressihäiriöstä puhutaan, kun oireet kestävät yli kuukauden. Niistä vapautuminen edellyttää usein traumamuiston työstämistä terapian avulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjeesi perusteella on vaikea sanoa liittyvätkö pelkosi mainitsemaasi onnettomuuteen. Liittyivätpä ne siihen tai eivät, voit saada apua ongelmaan altistushoidosta. Sen avulla opetat aivojasi reagoimaan pelottaviin tilanteisiin pelon sijaan luottamuksella.

Aloita määrittelemällä kaikkein haastavin ja helpoin tilanne sekä muutama väliporras niiden välille. Haasteellisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat vuodenaika, sääolosuhteet, paikka, viikonpäivä, kellonaika ja se, oletko liikkeellä yksin vai yhdessä. Sinulle vaikein tilanne saattaa olla kaupunkiajo talvella yksin.

Määriteltyäsi haastetasot aloita tilanteiden kohtaaminen helpoimmasta ja siirry seuraavalle tasolle saatuasi riittävästi onnistumisen kokemuksia. Onnistumisena voit pitää tilannetta, jossa olet pystynyt sietämään ahdistusta antamatta sen häiritä ajamistasi. Voit toteuttaa ohjelmaa yksin, miehesi, ystäväsi tai ammattiauttajan tuella.

Hyötyä voi olla myös levollisuuden opettelusta. Voit käyttää rauhoittumisessa itsellesi tuttuja tapoja tai opetella uusia. Itse ajotilanteeseen sopivia rentoutumisen keinoja ovat esimerkiksi syvään hengittäminen, hyräily tai rauhoittavan musiikin kuuntelu.

Kaikessa itsensä kehittämisessä motivaatio on tärkeä. Jos naapurin kyyti on mukava, pelot saattavat antaa alibin luistaa ikävistä velvollisuuksista tai ne eivät rajoita elämää merkittävästi. Silloin harjoitteluun sitoutuminen voi olla vaikeaa. Jos taas koet ajamisesta seuraavan elämääsi riittävästi hyviä asioita, saavutat tavoitteesi tilanteiden kohtaamisen myötä varmasti.

Lisää psykologin vastauksia löydät täältä.

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla