Mieti tovi rakastettuasi ja sitä, mihin hänessä ihastuit. Hän oli hauska, hymyili ihanasti ja piti matkustamisesta aivan kuten sinäkin! Se oli rakkautta ensi silmäyksellä - vai oliko?

— Pötyä, sanoo evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala. Se, keneen rakastut, on tarkasti evoluution sanelemaa. Se ja geenit määräävät, miksi kaksi ihmistä kiintyy juuri toisiinsa. Niillä on näppinsä pelissä myös sen suhteen, millä tavoin rakastamme ja kauanko rakkaussuhteemme kestää — jos kestää.

— Biologiset tekijät, kuten ulkonäkö, selittävät parinvalinnan suurelta osin, Rantala sanoo.

Rakkaus on keino lisääntyä

Jokainen meistä haluaa rakastaa ja olla rakastettu. Evoluution näkökulmasta rakkaus itsessään ei kuitenkaan ole päämäärä, vaan geeniemme korkein tavoite on lisääntyminen. Kun ihastumme, mielesssämme on jo tiedostamaton ajatus lisääntymisestä.

Evoluutiopsykologien mukaan parisuhde rakentuu kolmesta vaiheesta: himosta, ihastumisesta eli romanttisesta rakkaudesta ja kiintymysvaiheesta.

— Himon tarkoituksena on johtaa seksiin ja lisääntymiseen, romanttinen rakkaus saa muodostamaan parisuhteen ja kiintymysvaihe pitää parin yhdessä ja saa sen huolehtimaan jälkeläisistä. Näitä kutsutaan myös lisääntymisen psykologisiksi selviytymiskeinoiksi, Rantala sanoo.

Kaikki alkaa seksistä

Ensimmäiseksi on siis himo, josta seuraa usein seksiä. Se lisää kiintymystä kumppaniin ja johtaa ihastumiseen. Harrastetaan lisää seksiä, mistä seuraa hyvässä lykyssä lapsia. Jos parinvalinta on onnistunut, ihastuminen syvenee kiintymykseksi ja jalostuu rakkaudeksi. Tämä kaikki on geeniemme nerokas strategia, joka mahdollistaa pariskunnan pysymisen yhdessä. Mutta jos rakkaus on näin järkeistettävissä, eikö siitä katoa kaikki taika ja hekuma?

— Ei lainkaan! Se, että ymmärtää rakkauden evolutiivisen historian ja neurobiologisen perustan, ei vähennä tunteen hienoutta. Samoin kuin se, että tietää, kuka on säveltänyt Finlandia-hymnin, ei vähennä musiikillista nautintoa, Rantala sanoo.

Täydellinen ei kiehdo

Tavallisesti kumppanimme viehättävyys on samaa tasoa oman ulkonäkömme kanssa. Komea valitsee kauniin, seinäruusu seinä­ruusun. Saattaa kuulostaa pinnalliselta, muttei välttämättä ole sitä. Oikea parinvalinta takaa kestävämmän suhteen. Tutkimusten mukaan onnellisimpia ovat parisuhteet, joissa osapuolten markkina-arvot ovat samanlaiset.

— Nainen ei useinkaan ihastu parhaimman näköiseen mieheen, koska ajattelee, ettei kuitenkaan onnistuisi pitämään tätä. Mies taas ei ihastu liian kauniiseen naiseen, koska se tarkoittaisi, että muut miehet kilpailisivat hänestä jatkuvasti. Liian täydelliset kumppaniehdokkaat eivät aiheuta aivoissa biokemiallista reaktiota, ja ihastuminen jää kokematta, Rantala kertoo.

Evoluutio suosii parisuhdetta 

Mies ihastuu usein naista äkillisemmin ja vahvemmin.

— Hänellä myös ruumiin reaktiot, kuten sydämentykytys, ovat voimakkaampia. Se on evolutiivisesti järkevää ja saa miehen tekemään kaikkensa saadakseen haluamansa naisen.

Ihastumisvaihe kestää tavallisesti kuukausista muutamaan vuoteen. Siinä ajassa syntyy päätös suhteen jatkosta: joko huuma laantuu ja erotaan tai sitten sitoudutaan syvemmin. Tällöin myös tulevien lasten selviytymismahdollisuudet paranevat. Tässä mielessä evoluutio näyttäisi suosivan parisuhdetta ja yhteis­huoltajuutta.

Macho hurmaa muttei kiinny

Kiintymysvaihe tarkoittaa seksuaalista leimautumista henkilöön. Se estää kumppaneita lähtemästä muiden matkaan, mikä olisi suhteelle kohtalokasta.

Olemme persoonaltamme erilaisia sen mukaan, mikä välittäjä­aine aivoissamme on hallitseva: dopamiini, serotoniini, testosteroni tai estrogeeni. Esimerkiksi suuri määrä testosteronia laskee merkittävästi miehen kykyä kiintyä kumppaniinsa.

— Olemme valokuvanneet miehiä ja kysyneet heiltä heidän seksuaalihistoriastaan. Naiset ovat arvioineet kuvat, ja komeim­miksi rankatut miehet ovat pettäneet ahkerammin ja heillä on enemmän yhden illan suhteita, Rantala sanoo.

Tämän vuoksi vaatimattomampien näköis­ten miesten sanotaan olevan uskollisempia kumppaneita, sillä he joutuvat kompensoimaan heikompaa puoleensavetävyyttään panostamalla parisuhteeseensa enemmän.

— Kysynnän ja tarjonnan laki näkyy myös parisuhteessa, Rantala kiteyttää.

Ongelmia parisuhteessa? Lue asiantuntijoiden neuvot erilaisiin kriisitilanteisiin.

Ihastumme usein ihmiseen, joka muistuttaa itseämme. Etenkin kasvonpiirteiden samankaltaisuudella on merkitystä, ja esimerkiksi pyöreänaamainen ihastuu pyöreänaamaiseen. Tätä on selvitetty myös tutkimuksin. Eräässä kokeessa koehenkilöille näytettiin kuvia vastakkaisen sukupuolen edustajista. He valitsivat puoleensavetävimmäksi kuvan, johon oli tietokoneella lisätty heidän omia piirteitään.

— Tämä tosin pätee vain kasvonpiirteisiin. Mitä tulee ruumiinrakenteeseen, miehet suosivat usein naisellisia naisia. Jos taas nainen on hyvin maskuliininen, hän valitsee feminiinisemmän miehen, eli vastakohdista tulee vakka ja kansi, Markus Rantala sanoo.

Vierailija

Rakkaus - oma valinta vai evoluution päätös?

Hehe. Eihän jälkeläisten hoitamiseena koirasta tarvita, eihän se edes pysty imettämään. Ihminen on eläin. Useat naiset eli naarasihmiset lemppaavat koirasihmisen pian jälkeläisen syntymän jälkeen. Rakkaus voi auttaa pitämään parin yhdessä, mutta siitä ei ole mitään hyötyä eikä se ole evoluution kannalta mitenkään tarpeellista. Rakkauden liimaaminen evoluutioon on sanahelinää.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun puoliso sairastuu tai vammautuu, kyseessä on iso kriisi. Arki muuttuu, sairastunut oireilee ja talous temppuilee. Kaikki pyörii sairauden ympärillä.

Miten ihmeessä terve puoliso jaksaa?

Se on kysymys, jota juuri kukaan ei muista kysyä. Olettamus on, että hän jaksaa, mutta kuinka kauan?

– Alkuun terve puoliso jaksaakin tsempata. Mutta jos tilanne jatkuu pitkään tai uusiutuu,  voimat vähenevät. Moni pari jää liian yksin, toteaa Liisa Välilä, Parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja ja psykoterapeutti.

Liisa Välilä tietää, mistä puhuu, sillä hän on pitkään taistellut puolisonsa Juhan erilaisten sairauksien keskellä.

– Kunpa joku kysyisi, miten terve puoliso jaksaa, Liisa Välilä summaa sekä omaa että kanssasiskojen kokemusta.

– Aina kysytään sairaan vointia, mutta terveen voimia harvoin tiedustellaan.

– Suomessa sairaus kyllä hoidetaan, mutta henkinen puoli jää valitettavasti usein huoltamatta, Välilä toteaa.

Tämän vuoksi Parisuhdekeskus Kataja on käynnistänyt laajan yhteistyön eri potilasjärjestöjen kanssa. Heillä on meneillään hanke Kun puoliso sairastuu, jossa koulutetaan ja kannustetaan terveydenhuollon ammattilaisia huomaamaan parisuhde ja perhe.

– Teetimme aiheesta myös kyselyn. Tuloksen voi  summata juuri tuohon toiveeseen: ”Kunpa joku kysyisi, miten siellä kotona menee!” Välilä jatkaa.

Miten suhteessa on puhuttu?

Liisa Välilä ymmärtää hyvin, että akuutin sairauden tullen voimat menevät arjesta selviämiseen. Silti puhuminen ja omien tunteiden tunnistaminen olisi paras lääke yhteyden säilyttämiseen.

– Sairastumistilanteessa korostuu, millainen on ollut pariskunnan puhumisen kulttuuri. Kaikille puhuminen ei ole yhtä luontevaa. Jos puhuminen on vaikeaa, asiantuntijan avusta olisi hyötyä.

– Lääkäreidenkin olisi hyvä kysyä, mikä on henkinen vointi ja mikä kannattelee.

Eri sairaudet tuovat erilaiset tunteet pintaan. Monissa tilanteissa sairastuneen toimintakyky saattaa muuttua, seksuaalisuus vähentyä ja mieliala vaihtelee. Voimat menevät sairauden kanssa kamppailuun.

– Täysin ymmärrettävää on, ettei sairastunut ihminen näe itseään realistisesti. Harva hoksaa olevansa hankala tai kiukkuinen kumppani, josta on vaivaa. Tästäkin olisi hyvä avoimesti puhua, Välilä sanoo.

Terve parisuhde perustuu vastavuoroisuuteen. Oleellista on edelleen muistaa kysyä, mikä antaa toisella kokemuksen rakastetuksi tulemisesta.

– Sitoutuminen ja rakkaus kantavat toivottavasti  vaikeassakin tilanteessa. Kannattaakin miettiä, mitä vielä voimme tehdä yhdessä  näillä mahdollisuuksi Ja kannattaa myös  etsiä ammattiapua suhteen tueksi.

Hyödyksi olisi myös sen keskusteleminen, onko pariskunta naimisissa sairauden kanssa vai toistensa kanssa. Eletäänkö elämää vain sairauden ehdoilla? Vaatiiko sairas osapuoli, että toinenkin luopuu elämästään?

– Paljon riippuu siitä, millaista perinnettä itse kantaa. Ääriesimerkki ovat huolenkantajat, ehkä useimmiten naiset, jotka kokevat, että sairastuneelle on omistauduttava ja luovuttava kaikesta muusta.

Muista hoitaa myös itseäsi

Joskus käy myös niin, että sairastunut osapuoli tulee hyvin mustasukkaiseksi. Kun hän ei pääse minnekään, toinenkaan ei saa nauttia elämästä.

– Tai saattaahan sairastunut ihminen joskus vaipua itsesääliin ja kokea olevansa uhri, jonka elämä on ohi.

Liisa Väliä muistuttaa, että harva on alun perin mennyt naimisiin sairauden kanssa. Koska kyseessä on uusi tilanne, myös pelisäännöt on syytä päivittää.

Jos terve osapuoli luopuu oman itsensä hoitamisesta, vaarana on uupuminen. Tuolloin ollaan tilanteessa, että raikasta happea ja uutta virtaa suhteeseen ei tule mistään.

– Terveen puolison kannattaa miettiä, miten hän tankkaa itseään. Liian usein käy niin, että pariskunta sinnittelee äärirajoille asti. Avuntarve uskalletaan tuoda esiin vasta romahtamispisteessä.

Siksi hyvässä vaiheessa ja terveenä ollessa kannattaisi keskustella tulevista haasteista: Jos jompikumpi sairastuu, mitä toiselta toivotaan?  Saako puoliso viedä intervallishoitoon, vaikka hän vastustelisi? Mitä toiselta toivoo sairauden tullen. Hoitotahtokin selkeyttää tilannetta.

Asiantuntijana toiminnanjohtaja, psykoterapeutti Liisa Välilä Parisuhdekeskus Kataja ry:stä. Lisätietoa hankkeesta Kun puoliso sairastuu.

Lue lisää Hyvä terveys 5/18, jossa on muotoilija Päivi Rintaniemen ja insinööri Markku Rintaniemen tarina, kun Markku sairastui vaikeahoitoiseen glaukoomaan. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.

Helena Kuntsia viemässä tanssinopettaja Petri Kokko.
Helena Kuntsia viemässä tanssinopettaja Petri Kokko.

Viisikymppisenä elämä voi saada yllättävän käänteen. Työ menee tai ero tulee, ja elämän käsikirjoitus notkahtaa. Alkusokin jälkeen siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Helena Kuntsi rohkaistui ja meni eron jälkeen paritanssin alkeistunneille.

Erikoiseläinlääkäri Helena Kuntsin, 55, elämän käsikirjoitus meni avioeron myötä uusiksi. Omia vapaampia kuvioita hän hakee nyt tanssikengät jalassa:

”Myin nettikirpparilla tavaroita avioeroni jälkeen kaksi vuotta sitten. Jäähdytyslaitteesta kiinnostunut soitti ja sanoi, että haluaisi tulla hakemaan laitteen heti, sillä illalla hän menee tanssimaan. Vastasin, että kuulostaa ihanalta! Minäkin haluaisin tanssia.

Elämäni oli ollut vuosia pelkkää työntekoa. Olin tavannut aviomieheni kaksikymppisenä ja uskonut, että vanhenemme yhdessä, mutta liitto päättyi eroon. Omistimme yhdessä perheyrityksen, ja kolme aikuista lastamme asuivat jo omillaan.

Avioero tarkoitti minulle valtavaa pettymystä. Menin aamuisin töihin, operoin klinikalla eläinpotilaita ja mietin iltaisin, miten selviytyisin uudessa tilanteessa ja kaikista haasteista. Onneksi sain pidettyä yritykseni elinvoimaisena.

Ajatus tanssimisesta antoi toivoa.

Olisin halunnut harrastaa lavatansseja jo aiemmin, mutta en saanut miestä innostumaan.

Erottuani kuuntelin melkein kadehtien äitini juttuja tanssikeikoilta. Hän aloitti tanssimisen kahdeksankymppisenä, kun isäni kuoli. Päätin, etten jää haikailemaan haaveeni perään niin pitkään.

Ilmoittauduin tanssikouluun, vaikka minulla ei ollut tanssiparia, mutta ei sitä vaadittukaan. Pari löytyi koulun kautta, ja nykyisin käyn tunneilla kolmena iltana viikossa. Lavoillakin olen tanssinut, vaikka aluksi pelotti.

Kuinka selviytyisin, kun vieras mies tulee enemmänkin kuin lähelle, kiinni?

Teen yhä töitä relatakseni ja irrottaakseni keskisormet housun sivusaumoilta – on henkisesti iso juttu, että kaltaiseni tunnollinen suorittaja antautuu luottavaisin mielin vietäväksi ja nojautuu tuntemattomaan. Äskettäin irrottelin tangoa ventovieraan kanssa, mitä en olisi uskonut koskaan tapahtuvan.

Elämälläni ei enää ole vakiokäsikirjoitusta, jonka mukaisesti edetä. Kukaan ei odota minun toimivan tietyn kaavan mukaisesti – mikä onkin tuntunut paitsi vapauttavalta myös haastavalta! Liikun maastossa, joka on kuin näyttöpäätteen taustakuva: vihreitä kumpuja suuren taivaan alla. Kummun takaa voi ilmestyä mitä vaan, ja saan vapaasti päättää, mitä sen kanssa teen vai teenkö mitään.

Miten suoriudutaan viisikymppisen sinkun roolista?

Vaikka tähän tyyliin. En ota enää vastaan huonoa kohtelua ja vältän altistumista negatiiviselle energialle. Haluan antaa liekkini loistaa!

Ero rapisti itsetuntoa naisena, mutta tilanne on korjaantunut vaihtamalla vanhat verkkarit ja gore-tex-kengät tanssikenkiin. Saatan treenata yksin kotona yläselän kiertoja ja lantion liikkeitä, sillä tuntuu mukavalta huomata kropan toimivan.

Viisikymppisenä ajattelee helposti, että osaa jo kaiken tarvittavan tai tyytyy siihen, että osaa sen, mitä muut minulta vaativat. On ihanaa huomata, että on monia asioita, jotka voivat näyttää mahdottoman hankalilta mutta eivät sitä ole. Siis vau, ihmeellistä, opin ja kehityn!

Ja jos kuviot eivät jonkun parin kanssa ihan onnistukaan, niin se ei ole vakavaa. Voin hymyillä ja sanoa, että sorry, ei lähtenyt. Ehkä ensi kerralla.

Välillä en saa ilon virnettä pois naamaltani, vaikka tanssit ovat ohi. Niin ihmeellisen keveä on olo.”

Lisää uuden polun löytäneitä Hyvän terveyden 50+ekstarassa.Tilaajana voit lukea lehden maksutta digilehdet.fi-pavelusta.