Mieti tovi rakastettuasi ja sitä, mihin hänessä ihastuit. Hän oli hauska, hymyili ihanasti ja piti matkustamisesta aivan kuten sinäkin! Se oli rakkautta ensi silmäyksellä - vai oliko?

— Pötyä, sanoo evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala. Se, keneen rakastut, on tarkasti evoluution sanelemaa. Se ja geenit määräävät, miksi kaksi ihmistä kiintyy juuri toisiinsa. Niillä on näppinsä pelissä myös sen suhteen, millä tavoin rakastamme ja kauanko rakkaussuhteemme kestää — jos kestää.

— Biologiset tekijät, kuten ulkonäkö, selittävät parinvalinnan suurelta osin, Rantala sanoo.

Rakkaus on keino lisääntyä

Jokainen meistä haluaa rakastaa ja olla rakastettu. Evoluution näkökulmasta rakkaus itsessään ei kuitenkaan ole päämäärä, vaan geeniemme korkein tavoite on lisääntyminen. Kun ihastumme, mielesssämme on jo tiedostamaton ajatus lisääntymisestä.

Evoluutiopsykologien mukaan parisuhde rakentuu kolmesta vaiheesta: himosta, ihastumisesta eli romanttisesta rakkaudesta ja kiintymysvaiheesta.

— Himon tarkoituksena on johtaa seksiin ja lisääntymiseen, romanttinen rakkaus saa muodostamaan parisuhteen ja kiintymysvaihe pitää parin yhdessä ja saa sen huolehtimaan jälkeläisistä. Näitä kutsutaan myös lisääntymisen psykologisiksi selviytymiskeinoiksi, Rantala sanoo.

Kaikki alkaa seksistä

Ensimmäiseksi on siis himo, josta seuraa usein seksiä. Se lisää kiintymystä kumppaniin ja johtaa ihastumiseen. Harrastetaan lisää seksiä, mistä seuraa hyvässä lykyssä lapsia. Jos parinvalinta on onnistunut, ihastuminen syvenee kiintymykseksi ja jalostuu rakkaudeksi. Tämä kaikki on geeniemme nerokas strategia, joka mahdollistaa pariskunnan pysymisen yhdessä. Mutta jos rakkaus on näin järkeistettävissä, eikö siitä katoa kaikki taika ja hekuma?

— Ei lainkaan! Se, että ymmärtää rakkauden evolutiivisen historian ja neurobiologisen perustan, ei vähennä tunteen hienoutta. Samoin kuin se, että tietää, kuka on säveltänyt Finlandia-hymnin, ei vähennä musiikillista nautintoa, Rantala sanoo.

Täydellinen ei kiehdo

Tavallisesti kumppanimme viehättävyys on samaa tasoa oman ulkonäkömme kanssa. Komea valitsee kauniin, seinäruusu seinä­ruusun. Saattaa kuulostaa pinnalliselta, muttei välttämättä ole sitä. Oikea parinvalinta takaa kestävämmän suhteen. Tutkimusten mukaan onnellisimpia ovat parisuhteet, joissa osapuolten markkina-arvot ovat samanlaiset.

— Nainen ei useinkaan ihastu parhaimman näköiseen mieheen, koska ajattelee, ettei kuitenkaan onnistuisi pitämään tätä. Mies taas ei ihastu liian kauniiseen naiseen, koska se tarkoittaisi, että muut miehet kilpailisivat hänestä jatkuvasti. Liian täydelliset kumppaniehdokkaat eivät aiheuta aivoissa biokemiallista reaktiota, ja ihastuminen jää kokematta, Rantala kertoo.

Evoluutio suosii parisuhdetta 

Mies ihastuu usein naista äkillisemmin ja vahvemmin.

— Hänellä myös ruumiin reaktiot, kuten sydämentykytys, ovat voimakkaampia. Se on evolutiivisesti järkevää ja saa miehen tekemään kaikkensa saadakseen haluamansa naisen.

Ihastumisvaihe kestää tavallisesti kuukausista muutamaan vuoteen. Siinä ajassa syntyy päätös suhteen jatkosta: joko huuma laantuu ja erotaan tai sitten sitoudutaan syvemmin. Tällöin myös tulevien lasten selviytymismahdollisuudet paranevat. Tässä mielessä evoluutio näyttäisi suosivan parisuhdetta ja yhteis­huoltajuutta.

Macho hurmaa muttei kiinny

Kiintymysvaihe tarkoittaa seksuaalista leimautumista henkilöön. Se estää kumppaneita lähtemästä muiden matkaan, mikä olisi suhteelle kohtalokasta.

Olemme persoonaltamme erilaisia sen mukaan, mikä välittäjä­aine aivoissamme on hallitseva: dopamiini, serotoniini, testosteroni tai estrogeeni. Esimerkiksi suuri määrä testosteronia laskee merkittävästi miehen kykyä kiintyä kumppaniinsa.

— Olemme valokuvanneet miehiä ja kysyneet heiltä heidän seksuaalihistoriastaan. Naiset ovat arvioineet kuvat, ja komeim­miksi rankatut miehet ovat pettäneet ahkerammin ja heillä on enemmän yhden illan suhteita, Rantala sanoo.

Tämän vuoksi vaatimattomampien näköis­ten miesten sanotaan olevan uskollisempia kumppaneita, sillä he joutuvat kompensoimaan heikompaa puoleensavetävyyttään panostamalla parisuhteeseensa enemmän.

— Kysynnän ja tarjonnan laki näkyy myös parisuhteessa, Rantala kiteyttää.

Ongelmia parisuhteessa? Lue asiantuntijoiden neuvot erilaisiin kriisitilanteisiin.

Ihastumme usein ihmiseen, joka muistuttaa itseämme. Etenkin kasvonpiirteiden samankaltaisuudella on merkitystä, ja esimerkiksi pyöreänaamainen ihastuu pyöreänaamaiseen. Tätä on selvitetty myös tutkimuksin. Eräässä kokeessa koehenkilöille näytettiin kuvia vastakkaisen sukupuolen edustajista. He valitsivat puoleensavetävimmäksi kuvan, johon oli tietokoneella lisätty heidän omia piirteitään.

— Tämä tosin pätee vain kasvonpiirteisiin. Mitä tulee ruumiinrakenteeseen, miehet suosivat usein naisellisia naisia. Jos taas nainen on hyvin maskuliininen, hän valitsee feminiinisemmän miehen, eli vastakohdista tulee vakka ja kansi, Markus Rantala sanoo.

Rakkaus - oma valinta vai evoluution päätös?

Hehe. Eihän jälkeläisten hoitamiseena koirasta tarvita, eihän se edes pysty imettämään. Ihminen on eläin. Useat naiset eli naarasihmiset lemppaavat koirasihmisen pian jälkeläisen syntymän jälkeen. Rakkaus voi auttaa pitämään parin yhdessä, mutta siitä ei ole mitään hyötyä eikä se ole evoluution kannalta mitenkään tarpeellista. Rakkauden liimaaminen evoluutioon on sanahelinää.
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Jokaisesta kerran tupakkaa maistaneesta ei tule nikotiiniriippuvaista eikä yksi rulettikierros tee peliriippuvaiseksi. Miksi sama puuha kuitenkin kehittyy jollakin sairaudeksi, toisella ei?

– Masennus ja ahdistuneisuus saattavat lisätä riskiä riippuvuuksiin. Ihminen helpottaa syystä tai toisesta hankalaa oloaan keskittymällä intohimoonsa, ja ajan myötä tekeminen muuttuu pakkomielteeksi, sanoo psykiatrian ja päihdelääketieteen professori Solja Niemelä.

– Se, mikä aiemmin toi mielihyvää, muuttuukin keinoksi poistaa ahdistuneisuutta.

RIIPPUVUUSSAIRAUKSIEN, kuten alkoholismin, tiedetään olevan 50–70-prosenttisesti periytyviä. Alttius on geeneissä. On pitkälti perinnöllistä, millä tavoin kukin kokee päihteiden vaikutuksen.

Kenestäkään ei kuitenkaan tule automaattisesti alkoholistia, vaan sairaus puhkeaa altistavassa ympäristössä. Tämä tarkoittaa ympäristöä, missä juomista saa jatkaa ilman vakavampia seurauksia.

– Lähipiirin arvot ja asenteet vaikuttavat valintoihin. Jos kaverit ja vanhemmat ovat tissutellet, juomista voi pitää myös opittuna.

Sekin tiedetään, että mitä miellyttävämmältä ensimmäinen kokeilu on tuntunut, sitä todennäköisemmin aineeseen syntyy riippuvuus. Näin ainakin kannabiksen polttajien keskuudessa.

TEMPERAMENTILLAKIN on vaikutuksensa. Kokeilunhaluisten riskinottajien uskotaan olevan alttiimpia addiktoitumaan, koska he hakevat vahvempia elämyksiä. Teorian mukaan varovaisemmat, turvallisuushakuiset eivät samaan tapaan innostu kiksien etsinnästä.

– Riippuvuudet ovat yleisimpiä niillä, joilla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Säännöistä piittaamaton, väkivaltainen käyttäytyminen on alkanut jo nuorena. Se altistaa muillekin vakaville ongelmien elämän aikana, Solja Niemelä kertoo.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Mikään ei riitä narsistille
Mieli
Mikään ei riitä narsistille

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tulinen rakastuminen pian eron jälkeen tuntuu hyvältä, mutta onko se järkevää?

Moni on kokenut sen itse. Tai tuntee jonkun, joka tietää, millaista on, kun rakastuu järjettömästi pian edellisen suhteen päättymisen jälkeen. Sivustaseuraajat eivät välttämättä usko, että siitä tulee mitään.

Psykologi Hannele Törrönen ei oikein pidä laastarirakkauden käsitteestä. Lohturakkaus kuvaa hänestä paremmin sitä, mistä on kysymys.

– Silloinhan petetty, tai vaikka leskeksi jäänyt, hakee yksinäisyyden järkyttämänä lohtua.

Rakastumiseen, toiseen ihmiseen tarrautumiseen ajaa ehkä tiedostamaton pakko, kun on joutunut luopumaan jostain ikuiseksi luulemastaan, Törrönen sanoo.

Fantasia vie

Lohturakastumiselle altis on ihminen, jonka tapana on reagoida vastoinkäymisiin ennemminkin toimimalla kuin lamaantumalla.

Rakkauden kohteeksi taas saattaa osua lähes kuka tahansa. Hän voi olla tavallisen hyväntahtoinen, ehkä itsekin yksinäinen ihminen, jota toisen osoittama kiinnostus imartelee. Kenties hän on hetkessä eläjä, joka ei suunnittele koskaan sitoutuvansa. Tai pahimmillaan toisen kaipausta hyväkseen käyttävä nais- tai miespuolinen Auervaara.

Oli kohde ihmisenä minkälainen tahansa, lohturakkautta etsivä tuskin pystyy näkemään hänen todellisia ominaisuuksiaan.

Hän sijoittaa uuteen rakastettuunsa piirteet, joita haluaisi tässä olevan, ja on sokea omiin haavekuviinsa sopimattomille piirteille.

– Lohturakkauteen syöksytään fantasia edellä, valtavalla intensiteetillä ja epätoivolla, vielä täydellisemmin kuin rakastumisessa yleensä, Hannele Törrönen tiivistää.

Ja koska alkuasetelma on tällainen, on suuri vaara, ettei uudesta suhteesta tule pysyvää.

Fantasiasta myös pidetään kaikin keinoin kiinni. Tarrautuminen voi saada groteskejakin piirteitä. Yhteen osuminen voi näyttäytyä rakastuneen silmissä suorastaan tähtiin kirjoitetulta:

”Onhan se johdatusta, että meidän mummot olivat kotoisin samalta paikkakunnalta! Eikö se ole merkki siitä, että me kuulutaan yhteen?”

Kahden kauppa

Joskus vain suhteen toinen osapuoli etsii lohturakkautta. Mutta myös kaksi, yhtä rankasti yksinäisyyden yllättämää saattaa löytää toisensa. Jos kumpikin näkee toisen vain omien haaveittensa summana, siinä on riskinsä.

Alun huumassa, kun oikeasti ei vielä lainkaan tunneta, saatetaan tehdä koko elämää ravisuttavia ratkaisuja.

Irtisanoudutaan töistä, että voidaan muuttaa yhteen uudelle paikkakunnalle, myydään omaisuus ja lähdetään reppureissulle maapallon toiselle puolelle…

Seurauksia on hankala korjata, jos arki onkin ihan mahdotonta.

Jos toistensa löytäneiden yksin jääneiden silmät eivät avaudu, valheellisesta unelmista kiinnipitämisestä voi tulla elämänmittainen tarina. Kumppanit eivät koskaan pysty näkemään toisiaan ihmisinä, joita he oikeasti ovat. He taistelevat saadakseen kumppanin mahtumaan itse keksimäänsä muottiin.

Haalistuva haave

Lohtua kaipaavan silmitön rakastuminen voi näyttää käsittämättömältä. Ehkä jopa koko tuttavapiiri epäilee alusta asti, ettei tuosta mitään tule. Siitä huolimatta, että rakastunut hehkuu onnea. Mutta epävarmuus on ehkä sittenkin kaiken aikaa muhinut sielun pohjalla.

– Ei ole harvinaista, että uutta rakasta ei silloin mielellään tuoda muille näytille.

”Kyllähän minä sen alusta asti tiesin, ettei se voi kestää”, on aika tavallinen kommentti sitten, kun mieli alkaa palautua tasapainoon ja realiteetit tunkevat mieleen. Silloin alkaa itsekin ymmärtää, miksi halusi pitää rakastetun näkymättömissä muilta. Se jokin, mitä ei halunnut ajatella, jota ei oikeasti voinut hyväksyä tai sietääkään, kenties nolotti ja hävetti. Tai ehkä vähitellen on alkanut tuntua siltä, että toinen on tahallaan antanut itsestään valheellisen kuvan. Esiintynyt jonain muuna kuin itsenään.

– Näin käy, kun esimerkiksi on kertynyt silkkaa faktaa siitä, että toinen onkin naimisissa toisaalla, tai taloudellisen hyödyn tavoittelija, tai ettei hänen alkoholinkäyttönsä olekaan se kaksi lasillista viiniä, kuten hän vakuuttaa, Törrönen luettelee.

Illuusioiden haihduttua edessä ovat todennäköisesti uudella tavalla vaikeat ajat. Nolottaa suunnattomasti, miten on kaikkialla ylistänyt löytämäänsä ihanaa rakkautta. Millään ei kehtaisi muille myöntää, että kaikki on ollut erehdystä ja petkutusta.

Ihminen vain

– Totta kai saa olla vihainen, jos tuntee tulleensa petetyksi, tai jos vaikka addiktiot ovat vieneet voiton ihmissuhteesta. Mutta ei sitä toista saisi silti demonisoida ihmisenä yleensä, Hannele Törrönen sanoo.

Vihaan ja katkeruuteen ei pitäisi jäädä. Eikä kannattaisi juuttua ajatukseen, että sekin minua huijasi ja taas kaikki meni pieleen. Ei ole häpeä tajuta olleensa niin palasina, että on kiihkeästi tarvinnut toista ihmistä.

– Eteenpäin elämässä vie sureminen, vaikka se vaikeaa onkin. Sen myöntäminen, että samalla kun on vapautunut jostain, mitä ei ole elämäänsä halunnut, on joutunut luopumaan myös yhdessä koetusta hyvästä.

Tässä vaikeassa paikassa olisi hyvä yrittää ymmärtää, että toinenkin osapuoli on todennäköisesti ryhtynyt suhteeseen omista syistään.

– Onhan aivan todennäköistä, että hänenkin mieltään painavat koetut menetykset, joiden vaikutukset hänessä elävät. Aikuismaisesti pitäisi yrittää hyväksyä sekin, että toisella on oikeus omiin valintoihin ja ominaisuuksiin.

Miten se menikään?

Kun lohturakastumisesta alkaa olla aikaa, pystyy taas omienkin mielentilojensa erittelyyn, hyväksyy sen, ettei juttu onnistunut. Tajuaa, että omat tarpeet ja kaipaukset muokkasivat rakkauden kohteen joksikin, mitä hän ei ollut.

Itsetutkiskelu voi myös johtaa siihen epämukavaan havaintoon, että olikin itse halpamainen. Silloin joutuu myöntämään vaikkapa, että on käyttänyt toista hyväkseen, kuten näyttääkseen eksälleen, että kelpaa kyllä muillekin.

Olisi inhimillistä tunnustaa motiivinsa myös hyväksikäytetylle ja pyytää anteeksi.

Myrskyisinkin, motiiveiltaan kummallinen rakkaustarina pitäisi saattaa päätökseensä toista tai itseään rikkomatta.

– Tilanteen tasaannuttua, kenties vasta vuosien päästä, voisi käydä vastapuolen kanssa taannoista romanssia läpi. Ei pahitteeksi, vaikka hyväntahtoisesti hymyillen ja huumorilla.

Suoraankin voi viimeistään siinä vaiheessa sanoa, miksi suhde oli omasta näkökulmasta mahdoton:

”Olet kuule ihana ihminen, mutta minulle ihan liian nuori” tai ”eihän siitä mitään tullut, koska eletään kokonaan eri maailmoissa.”

Rauhanomaisesta loppuratkaisusta seuraa yleensä pelkkää hyvää. Sen myötä koettu asettuu muistoksi muistojen joukkoon, osaksi elämäntarinaa.

– Entiset lohturakastuneet voivat ehkä sitten jatkaa hyvinä kavereina. ●