"Kiva ilma tänään." Pieni puhe yhdistää meitä ja tekee elämästä vähän pehmeämpää.

Mikä tekee jokaaamuisesta kävelystä etelänmatkalla aina niin mukavan? Se että kadulla istuva mustahuivinen isoäiti tervehtii arvokkaasti ja me aamuvirkut vaihdamme keskenämme hillityn hymyn.

Ulkomailla hotellin baarissa tervehdimme toisia. Miksi muutumme, kun tulemme kotimaahan? Englannin kielessä on sana please, joka meiltä puuttuu, mutta jonka voisi löytää.

Huomenta, mitä kuuluu, kuinka voit, miten menee viestittävät toiselle, että huomasin sinut, että olet olemassa minulle. Ne ovat sidossanoja, jotka liittävät ihmiset yhteen. Kun eläimet nuuhkivat, ihmiset puhuvat säästä.

Rupattelu on sanallista liimaa, joka tekee yhteisöstä yhteisön. Samassa talossa tai rapussa asuvat, samassa maisemakonttorissa, työpaikassa tai portaassa työskentelevät, me jotka kuljemme samalla hissillä…

Tervehdykset tai hymyt ovat kaunista käärepaperia, jota tarvitaan, jotta elämän kovat särmät eivät niin satuttaisi. Työpaikoilla pieni puhe luo myönteistä ilmapiiriä, perhepiirissä se voi olla kuin hyväily.

— Ystävälliset sanat ja tervehdykset tekevät myönteisyydestä näkyvää. Ne ovat lähellä sanatonta viestintää tai hyminää, sanoo psykologi Marja-Liisa Hurme.

ARKA VAI ERAKKO?

Mieheni ei koskaan osta lihatiskiltä, koska joutuisi ääneen lausumaan toiveensa myyjälle. Kun olimme aikeissa muuttaa, hän ilmoitti, että muutetaan sitten niin isoon taloon, ettei tarvitse naapureille nyökkiä. Marja-Liisa Hurmeen mukaan kyse voi olla ujoudesta.

— Tervehtijä asettaa itsensä alttiiksi nöyryytykselle, että toinen ei vastaakaan. Eikö tuo tunne minua, eikö tuo halua tuntea minua, onko tuolla jotain minua vastaan?

Tervehtijä voi joutua myös jutteluvaaraan, ja ajatuksiinsa vajonnut haluaa varjella rauhaansa.

— Suomalaiset ovat melko asiasidonnaisia. Ajattelemme, että turha höpöttää, tiukka asia riittää.

AVOIN RIISUU ASEISTA

Pientä puhetta tarvitaan Hurmeen mielestä myös työpaikoilla. Harmiton sanailu keventää ilmapiiriä ja vähentää pelkoja. Ihminen, joka ilmaisee itseään puhuessaan, vaikka vähäeleisestikin, tuo keskusteluun vapautuneisuutta ja pelottomuutta. Häntä uskaltaa lähestyä, koska hän asettaa itsensä alttiiksi.

Se, joka paljastaa avoimesti tarkoitusperänsä, herättää luottamusta. Mitä enemmän panemme itsestämme peliin, sitä tasa-arvoisempaa vuoropuhelu on.
Kun alainen kysyy esimieheltä, oliko hänen tekemänsä raportti kelvollinen, ja esimies vastaa vain yhdellä sanalla, kyllä, voi työntekijä jäädä epävarmuuden tilaan. Mitä se kyllä oikein merkitsee, mikä on pomon todellinen suhde antamaansa vastaukseen?

— Runsassanaisempi vastaus sisältää enemmän pehmentäviä elementtejä. Negatiivinenkin palaute, joka on päällystetty kannustavilla repliikeillä, auttaa jatkamaan eteenpäin, Hurme pohtii.

Kun rankat asiat asettuvat sanojen maastoon, syntyy sävyjä. Saatua kritiikkiä voi käsitellä, kun taas töksähtävä tuomio jättää keinottomaksi ja lannistaa täysin.

VAIKENIJA KÄYTTÄÄ VALTAA

Kanavat kannattaa pitää auki perheessäkin. Hei kulta, nuku hyvin, huomenta, rakas -tervehdykset ikään kuin avaavat verhot ikkunoista ja taas aurinko paistaa. Pieni puhe voi olla myös huokaisuja, kosketuksia, vapautta retkottaa sohvalla ja ynistä.

Lapsuuden perheessäni toivotettiin hyvää yötä. Se oli merkki siitä, että erottiin yöksi ja aamulla taas tavattaisiin. Sanat olivat silta yli yön toiseen päivään. Mieheni mielestä se oli turhaa hienostelua. Kesti kaksikymmentäviisi vuotta ennen kuin hän alkoi sanoa hyvää yötä, huomenta on vielä hakusessa.

Hiljaisuus voi olla kultaa mutta myös vallankäyttöä. Vaitonainen saattaa näytellä viisaampaa kuin on. Sanattomuuteen voi naamioida välinpitämättömyyden tai pahantahtoisuuden. Se on kuin sähköposti, johon ei saa koskaan vastausta.

Vallanpitäjät ovat käyttäneet vaikenemista hyväkseen kautta aikojen. Psykologin mielestä vallankäyttäjienkin on nykyisin hallittava pieni puhe.

Se, että esimies ei ole kohtelias sihteerilleen, kostautuu nopeasti.
— Epäkohteliasta töksäyttelijää ei tee mieli palvella ja passiivisesti voi tehdä paljon hallaa. Kaikissa työsuhteissa myös huipulla olevan ja hierarkiassa alimman välillä tarvitaan pientä puhetta, Hurme sanoo.

PONNISTELU OPETTAA AIDOKSI

Kloonattu kohteliaisuus tai imelyys kammottaa suomalaista. Me moitimme esimerkiksi yhdysvaltalaisten I love you -puhetta epäaidoksi.

— Epäaidon ja aidon välillä on toki jännite, mutta toisaalta joskus on hyvä pinnistellä ja olla muodon vuoksi ystävällinen, Hurme sanoo.

Sitä paitsi ponnistelu kauniiden sanojen tuottamiseksi ei ole teeskentelyä. Kaikenlaisia taitoja on vaalittava, myös ystävällisyyden taitoa.

Huomaavaisuutesi luo toiselle tunteen siitä, että hän olemassa. Tervehdys juuri yksinjääneelle leskelle tai sananvaihto tuntemattoman kanssa kaupan kassalla voi olla päivän ainoa kerta, kun hän saa aukaista suunsa.

Kun menin Ranskaan äitiyslomani jälkeen, kävin tervehtimässä pullakaupan myyjää. Vieraassa maassa aikuiskontaktit olivat olemattomat, mutta tuo myyjä valoi minuun elämänvoimaa. Se oli pienieleistä ystävyyttä, ei syvää uskoutumista tai pitkiä keskusteluja, mutta hyvää se teki silti.

ASIANTUNTIJA psykologi Marja-Liisa Hurme

Lue lisää
Treenaa myönteisyyttä - se kannattaa
Myönteinen milei suojaa sairauksilta