Tärisyttää, hikoiluttaa... puolet suomalaisista istuisi mieluummin missä tahansa muualla kuin hammaslääkärin tuolissa. Vaikka pelko ei katoaisi kokonaan, harjoittelemalla sen kanssa voi oppia elämään.

Hoitoajan varaaminen on täyttä tuskaa hammaslääkäripelosta kärsivälle. Noin puolet suomalaisista pelkää hammaslääkäreitä, ja joka kymmenes jättää hoidot kokonaan pelkonsa takia.

– Joistain potilaista pelkoa ei huomaa ollenkaan. Osa hikoilee, osa puhuu taukoamatta, sanoo professori Satu Lahti, joka on tutkinut hammaslääkäripelkoa jo vuodesta 1986.

Pelosta on syytä kertoa lääkärille ennen hoidon aloittamista, jotta hänkin tietäisi tilanteen. Lähtökohta pelon hoidolle on se, että potilas osaa pitää puolensa hammaslääkärissä ja pystyy elämään tunteidensa kanssa.

Hoito ei välttämättä takaa sitä, että pelot lähtisivät kokonaan. Kuitenkin jo tunteiden hallitseminen mahdollistaa sen, että pystyy käymään lääkärissä tarpeeksi usein. Niin usein, että suuhun ei kehity ongelmapesää.

Hammaslääkäripelkoisilla on keskimääräistä huonompi purukalusto. Toisaalta on niitäkin, jotka puunavat suunsa putipuhtaaksi säästyäkseen epämiellyttävältä kokemukselta.   

Opettele viittaamaan

Pelon keskiössä on usein avuttomuuden tunne: potilas makaa selällään suu auki eikä pysty kontrolloimaan tilannetta. Oloa voi helpottaa, jos opettelee jo etukäteen viittaamaan vasemmalla kädellä, kun haluaa lääkärin huomion kesken toimenpiteen.

Pelon taustalla voi olla esimerkiksi epämiellyttävä lapsuudenkokemus.

– Eräs potilaani kertoi alkaneensa itkeä liikennevaloissa, kun hän kohtasi sattumalta lapsuudenaikaisen hammaslääkärinsä. Toinen pelkäsi puudutuksen aiheuttamaa reaktiota niin paljon, että tunsi jalkojensakin tunnon häviävän, vaikkei hän ollut edes saanut puudutetta.  

Pelko on vakava riippumatta siitä, miten oudolta potilaan käytös tuntuu. Ongelma on yleensä siinä, että vaikka potilas koettaa hallita pelkoaan, pelko hallitseekin häntä. Useimpia aikuisia oma käytös hävettää ja harmittaa, mutta sille ei voi mitään, vaikka kuinka haluaisi käyttäytyä järkevästi.

– Hampaissa on valtava määrä hermoja. Ihminen myös oppii kivun helposti. Jo yksi kerta hampaiden poraamista ilman puudutusta riittää. Jatkossa kivun alkamista odottaa koko ajan. Rentoutuminen on tällöin todella vaikeaa.

Rento ei pelkää

Tasainen, rauhallinen hengitys auttaa vähentämään tukehtumisen tunnetta, joka on hammaslääkäripelosta kärsiville tavallista. Pelolle altistaminen on tärkeää. Esimerkiksi hammaslääkärin instrumentteihin voi tutustua etukäteen.

Ilokaasusta on apua monelle. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan käyttää rauhoittavaa lääkettä tai nukutusta.

Tärkeintä on, että potilas kertoo pelostaan ja lääkäri kuuntelee ja ymmärtää.

– Hammaslääkäreillä on historiallinen maine hampaiden repijöinä. Mutta toisaalta on mukava kuulla, kun potilaat sanovat, että me emme olekaan niin kamalia kuin he luulevat.

Asiantuntijana sosiaalihammaslääketieteen professori Satu Lahti,Turun yliopisto

1. Kerro pelostasi.

Voit onnitella itseäsi siitä, että olet uskaltautunut vastaanotolle. Kerro vielä aikaa varatessasi tai ennen toimenpiteiden aloittamista, mitä erityisesti pelkäät.

2. Kokeile pelkopotilaiden hoitoon perehtynyttä lääkäriä.

Erikoishoitoa saa sekä yksityiseltä että kunnalliselta puolelta.

3. Pyydä apua läheiseltä.

Jos et uskalla varata aikaa itse, pyydä perheenjäsentä tai ystävää soittamaan ja tulemaan mukaan ensimmäisellä kerralla.

4. Harjoittele rentoutumista.

Hengitä rauhallisesti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Mielikuvaharjoitteet siitä, kuinka istut tuolissa ja rentoutat kaikki lihaksesi, voivat auttaa. Hoitotoimenpiteiden aikana voit yrittää kulkea mielessäsi rentouttavissa maisemissa. Jos musiikki saa sinut rennoksi, ota korvalaput mukaan hammaslääkäriin.

5. Pyydä lääkäriä tekemään kanssasi yhteistyötä.

Sopikaa yhteinen merkki, jolla saat lääkärin huomion. Jos puudutus tuntuu epämiellyttävältä, sovi lääkärin kanssa, että hoitokohta pintapuudutetaan ensin geelillä ja puudutteen teho varmistetaan etukäteen. Jos taas esimerkiksi poraaminen on ongelma, pyydä, että lääkäri poraa kolmeen asti laskien ja pitää sitten pienen tauon.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.