Tärisyttää, hikoiluttaa... puolet suomalaisista istuisi mieluummin missä tahansa muualla kuin hammaslääkärin tuolissa. Vaikka pelko ei katoaisi kokonaan, harjoittelemalla sen kanssa voi oppia elämään.
Hoitoajan varaaminen on täyttä tuskaa hammaslääkäripelosta kärsivälle. Noin puolet suomalaisista pelkää hammaslääkäreitä, ja joka kymmenes jättää hoidot kokonaan pelkonsa takia.
– Joistain potilaista pelkoa ei huomaa ollenkaan. Osa hikoilee, osa puhuu taukoamatta, sanoo professori Satu Lahti, joka on tutkinut hammaslääkäripelkoa jo vuodesta 1986.
Pelosta on syytä kertoa lääkärille ennen hoidon aloittamista, jotta hänkin tietäisi tilanteen. Lähtökohta pelon hoidolle on se, että potilas osaa pitää puolensa hammaslääkärissä ja pystyy elämään tunteidensa kanssa.
Hoito ei välttämättä takaa sitä, että pelot lähtisivät kokonaan. Kuitenkin jo tunteiden hallitseminen mahdollistaa sen, että pystyy käymään lääkärissä tarpeeksi usein. Niin usein, että suuhun ei kehity ongelmapesää.
Hammaslääkäripelkoisilla on keskimääräistä huonompi purukalusto. Toisaalta on niitäkin, jotka puunavat suunsa putipuhtaaksi säästyäkseen epämiellyttävältä kokemukselta.
Opettele viittaamaan
Pelon keskiössä on usein avuttomuuden tunne: potilas makaa selällään suu auki eikä pysty kontrolloimaan tilannetta. Oloa voi helpottaa, jos opettelee jo etukäteen viittaamaan vasemmalla kädellä, kun haluaa lääkärin huomion kesken toimenpiteen.
Pelon taustalla voi olla esimerkiksi epämiellyttävä lapsuudenkokemus.
– Eräs potilaani kertoi alkaneensa itkeä liikennevaloissa, kun hän kohtasi sattumalta lapsuudenaikaisen hammaslääkärinsä. Toinen pelkäsi puudutuksen aiheuttamaa reaktiota niin paljon, että tunsi jalkojensakin tunnon häviävän, vaikkei hän ollut edes saanut puudutetta.
Pelko on vakava riippumatta siitä, miten oudolta potilaan käytös tuntuu. Ongelma on yleensä siinä, että vaikka potilas koettaa hallita pelkoaan, pelko hallitseekin häntä. Useimpia aikuisia oma käytös hävettää ja harmittaa, mutta sille ei voi mitään, vaikka kuinka haluaisi käyttäytyä järkevästi.
– Hampaissa on valtava määrä hermoja. Ihminen myös oppii kivun helposti. Jo yksi kerta hampaiden poraamista ilman puudutusta riittää. Jatkossa kivun alkamista odottaa koko ajan. Rentoutuminen on tällöin todella vaikeaa.
Rento ei pelkää
Tasainen, rauhallinen hengitys auttaa vähentämään tukehtumisen tunnetta, joka on hammaslääkäripelosta kärsiville tavallista. Pelolle altistaminen on tärkeää. Esimerkiksi hammaslääkärin instrumentteihin voi tutustua etukäteen.
Ilokaasusta on apua monelle. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan käyttää rauhoittavaa lääkettä tai nukutusta.
Tärkeintä on, että potilas kertoo pelostaan ja lääkäri kuuntelee ja ymmärtää.
– Hammaslääkäreillä on historiallinen maine hampaiden repijöinä. Mutta toisaalta on mukava kuulla, kun potilaat sanovat, että me emme olekaan niin kamalia kuin he luulevat.
Asiantuntijana sosiaalihammaslääketieteen professori Satu Lahti,Turun yliopisto
1. Kerro pelostasi.
Voit onnitella itseäsi siitä, että olet uskaltautunut vastaanotolle. Kerro vielä aikaa varatessasi tai ennen toimenpiteiden aloittamista, mitä erityisesti pelkäät.
2. Kokeile pelkopotilaiden hoitoon perehtynyttä lääkäriä.
Erikoishoitoa saa sekä yksityiseltä että kunnalliselta puolelta.
3. Pyydä apua läheiseltä.
Jos et uskalla varata aikaa itse, pyydä perheenjäsentä tai ystävää soittamaan ja tulemaan mukaan ensimmäisellä kerralla.
4. Harjoittele rentoutumista.
Hengitä rauhallisesti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Mielikuvaharjoitteet siitä, kuinka istut tuolissa ja rentoutat kaikki lihaksesi, voivat auttaa. Hoitotoimenpiteiden aikana voit yrittää kulkea mielessäsi rentouttavissa maisemissa. Jos musiikki saa sinut rennoksi, ota korvalaput mukaan hammaslääkäriin.
5. Pyydä lääkäriä tekemään kanssasi yhteistyötä.
Sopikaa yhteinen merkki, jolla saat lääkärin huomion. Jos puudutus tuntuu epämiellyttävältä, sovi lääkärin kanssa, että hoitokohta pintapuudutetaan ensin geelillä ja puudutteen teho varmistetaan etukäteen. Jos taas esimerkiksi poraaminen on ongelma, pyydä, että lääkäri poraa kolmeen asti laskien ja pitää sitten pienen tauon.
