Tuntuuko siltä, että parisuhteen auvoiset ajat ovat jo kaukana takanapäin ja arki toisen kanssa ei jaksa enää sykähdyttää? Parisuhdeterapia voi olla hyväksi, vaikkei isoja kriisejä olisikaan. Merkittävä parannus on usein jo se, että oppii kuuntelemaan omia ja toisen tarpeita.

Avioliitossa kaikki oli hyvin. Mutta jokin huoletti. Kumpikin tiesi, että jotenkin se liittyi siihen, miten he puhuivat toisilleen. Mitä asialle voisi tehdä? Lopulta mies tarttui puhelimeen ja ilmoitti itsensä ja vaimonsa viikonlopuksi parisuhdekurssille.
Parisuhdeterapiaan kannattaa mennä, vaikka varsinaisia kriisejä ei olisikaan. Tavallinen syy esimerkiksi viikonloppukurssille hakeutumiseen on se, että toinen osapuoli kokee, ettei tule kuulluksi parisuhteessa. Voi myös olla, ettei yhteistä aikaa esimerkiksi keskusteluille ole ollut aikoihin.

Tilaa puhua ja kuunnella

Yhteinen viikonloppu, jonka teemana on me kaksi, voi olla hyvä tilaisuus päivittää suhteen tila: kohdata puoliso, kuunnella hänen toiveitaan ja tarpeitaan. Se lähentää ja siten oppii katsomaan omaa käytöstään toisen silmin. Kumpikin saa suunvuoron, kun kuuntelijan ja puhujan roolit vaihtuvat. Helpottavaa on sekin, että kurssilla tapaa muita samassa tilanteessa olevia pareja. On mukava huomata, ettei ole pulmiensa kanssa yksin: muilla on suhteessaan tismalleen samoja kompastuskiviä.

Kun ristiriidat ja väärinymmärrykset keskustelee läpi, ne eivät jää kalvamaan mieltä.

Helppoja harjoituksia

Kurssi voi edetä vaikka niin, että osallistujapariskunnat saavat tehtäväksi kirjoittaa muistiin kaikki mieleen tulevat täydennykset lauseisiin ”Pidän sinussa siitä, että...”, ja ”Pidän siitä, kun sinä...”.
Harjoitus palauttaa mieleen niitä ihastuttavia piirteitä kumppanissa, joihin alun perin ihastui.

Toinen helppo harjoitus on sanoa toiselle jotain myönteistä samaan aikaan, kun antaa kritiikkiä. Esimerkiksi jos valittaa tiskaamattomista astioista, aloittaa kritiikin vaikka kysymällä, että "Kulta, mikset ole tiskannut?" Viesti menee perille, mutta riitaa ei synny.

Aina toisen vika?

Aina rakentavaa keskustelua ei aina synny millään ilveellä. ”Sinä aina tai sinä et koskaan” ovat vuorosanoja, jotka pariterapeutti melko todennäköisesti kuulee vastaanotolleen tulleilta puolisoilta.  
— Ne ovat ikuisia aloitusrepliikkejä, kun suhde on jumissa, sanoo Jyväskylän yliopiston kliinisen psykologian professori Jarl Wahlström.
Hän johtaa yliopistonsa Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikalla pariterapiatutkimusta. Siinä muun muassa eritellään terapia­keskustelujen etenemistä ja puhetapojen muuttumista.
— Se voi näkyä vaikkapa niin, että terapian alussa vaimo nimeää miehensä tunnevammaiseksi. Myöhemmin hän alkaa sanoa tätä ihmiseksi, joka säilyttää toimintakykynsä tunnemyrskystä huolimatta.
— Yleensä kiristyneen tunnelman syy on se, että jommankumman mielestä suhteessa ei ole hyvä olla.

Ongelmista ei saa vaieta

Jos ei ole ystäviä tai läheisiä, joiden kanssa vaikeuksista puhua, Wahlströmin mielestä on hyvä ajatus hakeutua pariterapiaan.
— Jos ongelmat saavat muhia pitkään, niissä aletaan kiertää kehää, hän sanoo.
Alkutilanteessa jompikumpi voi sanoa tulon syyksi sen, että toinen osapuoli on jotenkin hankala tai ärsyttävä.
— Pariterapiassa lähtökohta ei kuitenkaan koskaan voi olla oletus, että toinen on oikeassa, toinen väärässä.  

Onko rakkaus lapsellista?

Kätkemme järkevän parisuhdepuheen taakse rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen kaipuun, sanoo sosiologi Jaana Maksimainen, joka teki väitöskirjansa rakkaudesta.
– Rakkaudesta ei nykyään ole soveliasta puhua. Jos kertoilet omista rakkausasioistasi tavoittelematta ironisuutta ja koomisuutta, sinua pidetään vähän lapsellisena.
Sitäkään ei oikein kehdata sanoa, että haluaisi löytää toisen ihmisen, koska on rakastamisen tarve.
– Kaipaus ilmaistaan mieluummin sanomalla, että olen valmis uuteen parisuhteeseen, kuten moni on vaikkapa aikakauslehdissä paljastanut.

Mutta ei rakkauden tai romantiikan kaipuu ole mihinkään kadonnut. Avioliittoa rakkauden satamana ihannoidaan ehkä hieman salaa.

Väitöskirja-aineistossa nousi pintaan myös kiinnostava juonne. Niin haastatellut kuin mediassa esiintyvät ihmisetkin sanoivat kerta toisensa jälkeen, että parisuhdetta pitää hoitaa, se on työtä, periksi ei saa antaa.
– Siitä jotenkin paistaa, että rakastaminen halutaan totaalisesti järkeistää tahdon asiaksi. Vähän voisi ehkä hellittää. Parisuhteista tunnutaan olevan huolissaan silloinkin, kun ei ole syytä. Sekin voi riittää, kun yrittää elää ihmisiksi ja asiallisesti.

▶ autetaan kumpaakin oivaltamaan oma  osuutensa ongelmien syntyyn.
▶ ei ajatella, että toinen on oikeassa ja toinen väärässä.
▶ annetaan puolisoille uusia työkaluja helpottamaan elämässä selviytymistä.
▶ pyritään siihen, että puolisot pystyvät jatkamaan elämäänsä tyytyväisempinä.
▶ pyritään myös eron tullen ymmärtämään, miten siihen päädyttiin.
▶ itselleen tärkeästä ei tarvitse luopua.
▶ terapeuttia tavataan yleensä harvakseltaan.

Kirjailija Kati Tervon uusin kirja sai innoituksen oman suvun vaietusta salaisuudesta.

"Neljäs kirjani Iltalaulaja (Otava 2017) kertoo taiteilija Ellen Thesleffistä ja maalaistyttö Taimista, joka haluaisi myös osata taiteilla, mutta taustansa vuoksi ei voi.

Löysin romaanin aiheen peratessani tätini kuolinpesää. Tätini ihaili Thesleffiä ja olisi tahtonut taiteilijaksi, mutta perhe vaati häntä opiskelemaan kunnon ammatin. Täti sairastui skitsofreniaan alle kolmikymppisenä.

Psyykkinen sairaus oli tabu. Sitä hävettiin perheessäni. En vielä 11-vuotiaanakaan tiennyt, että mummulassa seinänvieruksia pitkin hiljaa kulkeva ihminen on tätini. Hän oli laitoshoidossa lukuisia kertoja, mutta välillä oli myös parempia jaksoja. Minulla on tädistä myös valoisia muistoja, kun syömme yhdessä ja nauramme.

Harrastin itsekin kuvataiteita nuorena, kunnes isä sanoi, että nyt on taiteilut taiteiltu. Oli mentävä töihin. Katkera en ole, sillä työelämän opit ovat olleet hyväksi ja opettaneet vastuunottoa elämästä.

Nykyään minulla on työhuone kirjailijatalo Villa Kivessä. On mahtavaa, kun on paikka, minne voi mennä ja vetää oven kiinni. Ennen kirjoitin kotona, missä mieheni työskentelee ja poikani soittaa sähkökitaraa.

Näin on parempi, sillä kestän hälinää huonosti. En juurikaan katso telkkaria, sillä korvani väsyvät tv:n ääniin ja maailman melskeisiin. Jari hemmottelee minua kotona niin, että jalkapalloa katsoessaan hän laittaa kuulokkeet korville, jotta minun ei tarvitse kuunnella urheiluselostuksia.”

Lue lisää Kati Tervon terveystunnustuksia Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit luke lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.

Näyttelijä Outi Mäenpää on oppinut paljon uusperheen haasteista. Enää hän ei etsisi kiihkeästi ratkaisuja. Molempia puolisoita tyydyttävää ratkaisua ei aina ole.


Näyttelijä Outi Mäenpää, 55, kertoo, kuinka hän yritti toisen aviomiehensä kanssa tehdä uusperheestä ydinperhettä.

–Selviydyimme muutaman vuoden hyvin ottaen huomioon, että naimisiin mennessä perheeseen kuuluivat neljä teini-iän kynnyksellä olevaa poikaani ja miehen kaksi isompaa lasta sekä hänen kaksivuotiaat kaksosensa, sanoo Mäenpää.

Erosta on nyt kaksi vuotta.

–Rakastuminen lienee jonkinlainen aivojen häiriötila, näin aivotutkijat sanovat. Ilman yhteistä osoitetta meidän olisi kuitenkin ollut melko mahdotonta edes tavata. Yritimme saada arjen kaikkine uusperhesäätöineen toimimaan, mutta se ei onnistunut.

Jos Mäenpää nyt lähtisi samaan kuvioon, hän ottaisi vastaan tulevat haasteet iisimmin. Ei yrittäisi niin kovasti ratkaista vaativia tilanteita, sillä ehkä niihin ei edes ole ratkaisua.

–Pitäisi vain osata nähdä, kuinka aika auttaa ja tilanne pian muuttuu. Jo vuoden kuluttua arki on toisenlaista, kun lapset ovat isompia, Mäenpää toteaa.

Parisuhteesta hän oppi muun muassa, että on turha yrittää pelastaa toista hänen omilta kipuiluiltaan. Vasta jos puoliso pyytää apua, sitä voi yrittää tarjota.

–En yrittäisi operoida toista, en opettaa, en puuttua vaan keskittyisin itseeni ja omaan kehitykseeni. Omat tarpeensa on muistettava sanoittaa toiselle. Ei hän voi niitä muuten tietää.

Mäenpää sanoo olevansa ehdottomasti parisuhdeihminen. Niinpä hän voisi hyvinkin mennä naimisiin kolmannen kerran. Jos hän tekisi toiveittensa parisuhteesta aarrekartan, hän olisi siinä mukana itsekin.

 –Olisin aarrekartassa mukana iloisena siitä, että olen ymmärtänyt, miten minun nimenomaan ei kannata parisuhteessa toimia.

Lue lisää Outi Mäenpään hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit lukea koko lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.