Itsevarmuus tarkoittaa muutakin kuin rohkeutta julistaa mielipiteitään. Aidosti varma ihminen voi keskittyä toisten kuuntelemiseen, sillä hänen energiansa ei kulu itsensä tarkkailuun. Jos varmuus ei ole luontaista, sen voi opetella. Ihan ensiksi käännä katse pois itsesestäsi.

Epävarma ihminen on loputtoman huolestunut itsestään. Kun hän on kokouksessa, hän ei kuuntele työtoveriaan, koska jännittää niin paljon omaa puheenvuoroaan. Kun hän on puhunut, hän alkaa kuumeisesti miettiä, pitivätkö muut hänen mielipiteitään naurettavina. Sitä pähkäillessä ohi korvien menee toisenkin työkaverin puheenvuoro.

Muut ihmiset kiinnostavat epävarmaa vain yhdestä vinkkelistä: mitähän ne minusta ajattelevat?

– Aidosti itsevarman ihmisen tunnistaa siitä, että hän kykenee keskittymään toisiin, kuuntelemaan muita ja unohtamaan hetkeksi itsensä. Varmuus antaa myös kyvyn antaa ja vastaanottaa kritiikkiä, psykologi Marjo Kokko sanoo.

Suomalaiseen kasvatukseen kuuluu perinteisesti vaatimattomuuden ihanne. Jos naapuri huudattaa musiikkia liian lujalla, kynnys soittaa ovikelloa ja valittaa metelistä on korkealla. Naapurihan voisi vaikka luulla, että valittaja kuvittelee itsestään jotain – luulee olevansa isompikin jehu.

– Turha pöyhkeily on itsevarmuuden vastakohta. Toisaalta moni vaikuttaa ulkoisesti hyvinkin varmalta, mutta jatkuva itsensä korostaminen paljastaa, että kyse on vain oman epävarmuuden peittämisestä,  psykologi Marjo Kokko sanoo.

Itsevarmuus voi olla myös piilevää. Töissä epävarma ei välttämättä edes huomaa, kuinka näppärästi hän hoitelee kotiasiat. Epävarmuus alkaa leimata helposti kaikkea tekemistä ja koko persoonaa, täysin ilman syytä.

Näin treenaat itsesi aidosti itsevarmemmaksi:

1. Heittäydy salapoliisiksi

Jäljitä tilanne, johon epävarmuutesi liittyy. Tunnetko olevasi kotona arjen sankari, mutta kun astut työpaikallesi, itsevarmuutesi romahtaa jo hississä? Vai päinvastoin: työelämässä paistattelet kehuissa ja tunnet olevasi korvaamaton, mutta perhepiirissä edes koira ei kelpuuta sinua pissittämään?

Useimmiten epävarmuus puhkeaa vain tietyissä, yksittäisissä tilanteissa. Taustalla voi olla käytännön ongelma, joka on yksinkertaisesti korjattavissa. Jos vähäpätöisyyden tunne valtaa vain työpaikalla, kannattaa pohtia, onko työnkuva sopiva, hiertääkö selvittämätön riita työkaverin kanssa tai johtuvatko väärinkäsitykset sinun ja esimiehesi temperamenttieroista.

Tärkeintä on tunnistaa, missä tilanteissa varmuus romahtaa. Vasta sen jälkeen käsitystä itsestään voi muuttaa. Jos jumitut epävarmuuden tunteeseen, se alkaa vaivihkaa leimata koko elämääsi.

2. Usko myönteiseen palautteeseen

Itsevarmuutta on mahdoton rakentaa yksin. Sen tueksi tarvitaan palautetta. Monet suomalaiset eivät ole luontaisia kehujia, joten palautetta on välillä paras pyytää suoraan.

Kysy siis, miten pitämäsi puhe sujui. Missä onnistuit, mitä voisi parantaa? Kuulet todennäköisesti myönteisempiä kommentteja kuin olit odottanut. Siitä seuraa vaiheista vaikein: usko muiden ylistys ja hauskat huomiot. Epävarma ihminen pitää helposti kritiikkiä aidompana kuin kehuja. Totuttele ajatukseen, että myös onnistumisesi ovat tosia ja ansaittuja.

3. Tunnista piintyneet ajatusmallisi

Epävarmuuden taustalla on useimmiten jumittunut ajatus, joka on helppo purkaa yksittäiseksi lauseeksi.

”Kun onnistun, se on yleensä sattumaa.”
”Jos joku ei hymyile minulle, se tarkoittaa että olen suututtanut hänet.”
”Kukaan ei ole koskaan tykännyt minusta ihan oikeasti.”

Mieti, liittyykö uskomuksesi tiettyyn ihmissuhteeseen, elämänvaiheeseen tai lapsuudessa kuulemaasi kommenttiin. Olet todennäköisesti hellinyt ajatuspiintymääsi jo vuosia, ja sitä voi olla vaikea poistaa tai vääntää positiiviseksi.

Sen sijaan voit vaikuttaa siihen, kuinka ajatukseesi suhtaudut. Hyväksy, että epävarmuuden hetkellä päähäsi on tapana putkahtaa kyseinen, hyvinkin epätosi kuvitelma. Se tulee, mutta sen ei tarvitse hallita elämääsi.

Ole itsellesi armelias. Kun uskomuksesi seuraavan kerran hivuttautuu mieleesi, tunnista se, tuhahda sille lempeästi ja päästä se menemään.

4. Tee mielikuvaharjoituksia

Epävarmuus iskee usein tilanteessa, joka tuntuu hallitsemattomalta ja vieraalta. Pelkäät ehkä julkista esiintymistä tai et uskalla sanoa mielipidettäsi palaverissa, koska jännität muiden reaktioita.

Käy hermostuttavat tilanteet läpi mielessäsi etukäteen vaihe vaiheelta. Suunnittele puhe paperille, mieti missä pidät käsiä kun esiinnyt. Kuvittele miltä yleisö näyttää kun puhut – joku ehkä haukottelee, toinen räplää kännykkäänsä. Muista, että olet itse itsesi kovin arvostelija. Käsiesi tärinä ei ehkä sittenkään ole muiden mielestä niin valtaisan kiinnostavaa ja kummallista kuin luulet.

Valitse jännittävään tilanteeseen vaatteet, joissa tunnet olosi mahdollisimman luontevaksi. Kuvittele olevasi kuin urheilija, joka keskittyy suoritukseensa.

5. Eläydy vastapuolen rooliin

Jos et uskalla valittaa surkeasta ravintolaruoasta, koska pelkäät että tarjoilija pitää sinua nirsona moukkana, asetu tarjoilijan rooliin. Kas näin: olet tarjoilija ja asiakas ilmoittaa sinulle kohteliaasti, että pihvi on kuiva kuin kääpä eikä sitä pysty syömään.

Suututko? Tuskin. Nolostut, pahoittelet ja kompuroit keittiöön tilaamaan uuden pihvin.
Luota siihen, että muutkin kestävät asiallista kritiikkiä. Tärkeintä on tapa, jolla mielipiteesi ilmaiset. Kärkevänkin kannan voi esittää tyynesti ja hyökkäämättä.

6. Kerää pieniä onnistumisia

Epävarmalla ihmisellä on valikoiva muisti. Hän muistaa elävästi jokaisen pienen epäonnistumisensa yksityiskohdat ja pitää huolen, että myös muistelee niitä säännöllisesti.

Opettele painamaan mieleesi myös onnistumiset, ne arkisimmatkin. Kirjaa ylös, missä kaikessa päivittäin onnistunut. Olet ehkä viimeistellyt työtehtäväsi, saanut ystäväsi nauramaan tai selvinnyt murrosikäisen oikuttelusta rähjäämättä. Muistele myös elämäsi vaikeimpia haasteita ja niistä selviytymistä. Saatat huomata, että elämäsi koostuu sarjasta onnistumisia, jotka olet huomaamattasi unohtanut.

Kun itsevarmuuttasi seuraavan kerran koetellaan, kaiva esiin muistot onnistumisistasi ja tukeudu niihin.

7. Ole ihastuttavan epävarma

Kaikesta epävarmuudesta ei edes kannata yrittää eroon. Epävarma ihminen on muiden silmissä useimmiten herkkä, tunteva ja sympaattinen. Häntä on myös tavallista helpompi lähestyä. Aitous viehättää aina, ja siitä voi tulla jopa valttikortti elämässä.

Asiantuntijana psykologi Marjo Kokko, Oulun yliopisto

Lue lisää narsismista.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.