Jännitystä ja ihailua, itseinhoa ja häpeää – uskottomuus kouraisee kunnolla parisuhdetta. Seurauksena voi olla ero tai ikuinen epäluottamus mutta yhtä hyvin entistä rehellisempi kumppanuus. Psykoterapeutti Sanna Aulankoski vastaa uskottomuuskysymyksiin.

1. Aina päästessäni ulos baanalle tyttöjen kanssa ilta päättyy vieraan miehen luona. Sillä hetkellä huomio tuntuu ihanalta ja maailman tärkeimmältä asialta, tunnen todella eläväni mutta aamulla olen vihainen itselleni. En ole uskaltanut puhua näistä syrjähypyistä miehelleni ja joka kerta päätän että nyt riittää, mutta toisin käy. Mitä minun pitäisi tehdä?

Itsensä tunteminen viehättäväksi on mukavaa, ja niinpä viaton flirtti muidenkin kuin oman kumppanin kanssa piristää monien arkea. Syrjähypyt ovat kuitenkin asia erikseen. Voisit miettiä seuraavia kysymyksiä: Jos pettämisen tärkeimpänä motiivina on sinulla huomion saaminen, oletko varma, että sänkyyn päätyminen palvelee parhaiten tätä tarkoitusta? Voisiko olla niin, että saat riittävästi – ja kenties laadukkaampaa – huomiota vain flirttaamalla?

Entä rakentuuko itsearvostuksesi ylikorostuneesti naiselliselle viehätysvoimalle? Viehätysvoiman varaan rakentuva itsetunto on hataralla pohjalla. Jos näin on, ala investoida kestävämpiin asioihin, kuten perheeseen, ystäviin, työhön ja harrastuksiin.

Syrjähypyistä kertomisen kannattavuutta sinun tulee arvioida itse. Tilanne on haastava, koska kertomisessa on aina riskinsä. Käytännöllisesti järkevintä olisi usein olla kertomatta, kun taas rehellisyys on ehkä eettisesti arvokkaampaa.

2. Nuorena minulle sattui yksi yhden yön juttu, jonka tunnustin heti tyttöystävälleni. Olemme olleet naimisissa jo kymmenen vuotta ja meillä on lapsikin mutta aina tuo pettämiseni vedetään esiin, jos vaimollani on pienintäkin syytä epäillä luotettavuuttani. Minusta se on nöyryyttävää mutta vaimoni vastaa, että häntä on nöyryytetty. Pitääkö minun kestää tätä lopun elämääni?

Luottamuksen menetys on hinta, jonka pettämisestä joutuu aina maksamaan. Luottamuksen voi saada palautumaan, mutta se voi viedä vuosia. Aivan ensimmäiseksi neuvoisin sinua tarkastelemaan omaa toimintaasi ja miettimään, oletko ollut kuluneiden vuosien aikana luottamuksen arvoinen. Jos et, nakerrat itse luottamuksenne pohjaa.

Jos tunnet olleesi luotettava, saattaa olla, ettei vaimosi ole antanut sinulle vielä anteeksi. Anteeksi antamisella en tarkoita pettämisen hyväksymistä, vaan irtautumista petetyksi tulemisen herättämistä kielteisistä tunteista, kuten vihasta, katkeruudesta ja kostonhalusta. Niistä vapautuminen on edellytys suhteen onnellisuudelle.

Ota asia avoimesti puheeksi ja kysy vaimoltasi, miten sinä voisit auttaa häntä vapautumaan kielteisistä tunteista. Kysymys ei ehkä ole helppo, mutta se voi olla sinulta tällä hetkellä paras kädenojennus.

3. Minulla on pari miesystävää, joiden kanssa harrastan asioita, joista mieheni ei ole kiinnostunut. Yhden kanssa käyn teatterissa, toisen kanssa osallistun koiranäyttelyihin. Olemme vain kavereita, mutta miehet olisivat kiinnostuneita läheisemmästäkin ystävyydestä. Olen alkanut miettiä, teenkö väärin kaikkia kohtaan pelaamalla tällaista peliä, sillä myönnän nauttivani roolistani. Mieheni on pihalla kuin lumiukko, hänelle riittää työ ja telkkari.

Pohdit tilannettasi moraaliselta kannalta ja mietit, toimitko ”väärin”. Vastaus riippuu, kenen näkökulmasta tarkastelet asiaa. Yksi tapa on ajatella, että toimit väärin sitä tai niitä henkilöitä kohtaan, joille annat virheellisen käsityksen aikeistasi.

Näin ajatellen toimit väärin miespuolista kaveriasi kohtaan, jos annat hänen ymmärtää suhteestanne kehkeytyvän muutakin kuin ystävyyttä, mikäli hän toivoo sitä ja itse et sellaista suunnittele. Miestäsi kohtaan toimit väärin, jos harrastuksesi pääasialliseksi motiiviksi on muodostunut flirtti, jonka viattomuudesta et enää itsekään ole varma.

Pariskunnan kiinnostuksen kohteet menevät harvoin aivan yksiin. Suhteen onnellisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää myös jakaa kiinnostuksen kohteita. Tämän vuoksi suosittelisin, että miettisitte miehesi kanssa, voisitteko löytää jonkin yhteisen harrastuksen.

4. Olin avioliittoni loppuvaiheessa uskoton, ja vaikka liitto on päättynyt eroon, en ole vieläkään antanut tekojani itselleni anteeksi. Neuvoisitko, miten saisin itselleni rauhan.

Se, ettet hyväksy tekojasi on arvoistasi kumpuava ajatus ja sinänsä suotava. Kielteisiin tunteisiin, kuten syyllisyyteen, itsehalveksuntaan tai häpeään juuttuminen ei kuitenkaan palvele ketään.

Kielteiset tunteet sitovat energiaa etenkin jos ne vain vellovat hahmottomina mielessä. Yksinkertainen keino vähentää negatiivisten tunteiden voimaa on pukea niitä sanoiksi puhumalla ja kirjoittamalla. Voisit käydä läpi mitä tunteita ja ajatuksia tekoihisi liittyy jäsentämällä niitä vaikkapa vain paperille.

Lisäksi voisi olla hyödyllistä, että kirjoittaisit ex-miehellesi kirjeen, jossa kerrot kaiken, mitä sinulla on vielä sydämelläsi. Sinun ei tarvitse lähettää kirjettä hänelle, jos et halua. Olennaista on, että kirje voi auttaa sinua vapautumaan tunnetaakasta.

5. Nykyään kaikilla pariskunnilla täytyy olla vapaus tavata ystäviään ja matkustella ilman puolisoa. Luulen, että tämän vuoksi tapahtuu myös paljon ”turhaa” uskottomuutta. Eikö olisi hyvä, jos liitot olivat kuin ennen vanhaan, parikunnat olivat aina yhdessä?

Yhteiskunnassa vaikuttavista arvoista ja ihanteista ei ole useinkaan parhaiksi onnellisuuden ohjenuoriksi – eikä myös omien arvojen vastaista käytöstä selittäviksi alibeiksi. Tästä syystä kannustaisin ottamaan etäisyyttä yleisiin ihanteisiin ja pohtimaan, minkälainen elämäntapa toimii omassa suhteessa parhaiten.

6. Sanotaan, että uskottomuus voi olla parisuhteelle myös hyväksi. Mihin tämä perustuu, en kyllä usko!

Uskottomuus voi tarjota pettäjän elämään jännitystä ja kohottaa itsetuntoa. Kohonnut itsetunto voi heijastua myönteisesti pettäjän parisuhteeseen esimerkiksi piristämällä pettäjän ja petetyn seksielämää. Pettämisen myönteisistä vaikutuksista hyötyminen edellyttää kuitenkin sitä harjoittavalta ihmiseltä tietynlaista arvomaailmaa sekä yleensä sivusuhteen pysymistä salassa.

Toinen tapa, jolla uskottomuus voi olla parisuhteelle hyväksi, liittyy uskottomuuden aiheuttamaan kriisiin. Kriisi kyseenalaistaa suhteen jatkuvuuden ja voi sen myötä auttaa näkemään kumppanissa asioita, joita ei ole osannut arvostaa. 

7. Pitääkö se väite paikkaansa, että pettäjä on aina pettäjä? Poikaystäväni petti exäänsä kanssani, mutta hän väittää jutun olleen silloin jo ihan loppusuoralla. Olemme todella rakastuneita, mutta silti vähän mietityttää, pettääkö hän minuakin.

Ihminen voi oppia pois melkeinpä mistä tahansa käyttäytymismallista, jos siihen löytyy riittävästi motivaatiota. Mitään yleispätevää pettämisestä ei näin ollen voi sanoa. Voithan antaa miehelle mahdollisuuden, vaikka et sokeasti häneen uskoisikaan.

8. Ajattelen kaikkia vastaan käveleviä miehiä sillä tavalla. Ajattelua pitemmälle en asiaa veisi, mutta en voisi ikinä paljastaa asiaa miehelleni. Lasketaanko tuollainen mielikuvitusseksi pettämiseksi?

Kulttuurissamme vallitseva moraalikäsitys vetää melko selvän rajan ajatusten ja tekojen välille; yleensä ihmiset ajattelevat, että vain uskottomuuteen liittyvät teot, eivät ajatukset, ovat tuomittavia.
Myös ajatukset voidaan kuitenkin kokea loukkaavina ja ne herättävät tekojen tapaan mustasukkaisuutta. Omia seksifantasioita ei sen vuoksi kannata aina kertoa toiselle avoimesti.

9. Naapurinrouva alkoi pyykkituvassa flirttailla ja lähennellä minua. Annoin hänen jatkaa melko pitkään ennen kuin pyysin häntä lopettamaan. Nyt en saa häntä mielestäni. Mitä tehdä?

Jos mietit naapurinrouvaa pakonomaisesti, olet todennäköisesti ihastumassa häneen. Jos pelkäät tunteitten ottavan ylivallan, etkä halua suhdetta naisen kanssa, sinun on järkevintä ottaa etäisyyttä häneen. 

10. Miksi huippumallien ja kuvankauniiden prinsessojen miehetkin pettävät?

Vetovoiman syntyminen ja säilyminen ihmisten välillä liittyy moniin muihinkin asioihin kuin ulkonäköön. Petetyksi tulemiselta ei ole suojassa kukaan, koska pettäminen ei riipu petetystä, vaan pettäjästä. Myös kuvankauniiden naisten miehet hakevat elämäänsä jännitystä ja kokemuksia, joita heidän kumppaninsa ei voi antaa.

11. Onko nettiseksi pettämistä vai voiko sitä verrata pornon katsomiseen? Vai onko pornon katsominenkin pettämistä?

Sikäli kun nettiseksissä on kyse vuorovaikutuksesta ihmisten välillä, voidaan se mieltää perustellummin pettämiseksi kuin pelkkä pornon katselu.

12. Kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen puolisoni kertoi pitäneensä kaksi vuotta rinnakkaissuhdetta. Luottamukseni mureni enkä voinut kuvitellakaan jatkavani liittoa. Miehelleni eron mahdollisuus ei ollut tullut mieleenkään. Nyt olen uudessa avioliitossa, mutta luottamus on kovan työn takana. Epäluuloisuus tekee elämäni raskaaksi. Monesti ajattelen myös ehdotonta käytöstäni; enkö halunnut käsitellä asiaa, halusinko vain paeta? Syytän itseäni myös liiallisesta sinisilmäisyydestä? Nyt uuden avioliiton myötä olen tullut siihen tulokseen, että exä oli mies parhaimmasta päästä. Miksi hyviä asioita ei näe kuin vasta kauempaa?

Kaksi vuotta petetyksi tulemista on pitkä aika, joten on ymmärrettävää, että luottamuksesi mureni. Mietit, olitko liian sinisilmäinen ja oliko ero oikea ratkaisu. Suosittelisin, että olet armollinen itsellesi. Et voi jälkikäteen tietää, olisitko voinut käsitellä miehesi rinnakkaissuhteen herättämät tunteet ja luottamuspulan suhteen jatkuessa niin, etteivät ne olisi sinua enää vaivanneet.
Keskity siis miettimään tätä hetkeä ja pohdi, jaatko nyt elämäsi riittävän oikean ihmisen kanssa. Jos koet niin, jätä mennyt taakse ja panosta uuteen suhteeseen.

Lue lisää:
Pettämisestä
Parisuhteen hoidosta.

Asiantuntijana psykoterapeutti Sanna Aulankoski.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.