Jännitystä ja ihailua, itseinhoa ja häpeää – uskottomuus kouraisee kunnolla parisuhdetta. Seurauksena voi olla ero tai ikuinen epäluottamus mutta yhtä hyvin entistä rehellisempi kumppanuus. Psykoterapeutti Sanna Aulankoski vastaa uskottomuuskysymyksiin.

1. Aina päästessäni ulos baanalle tyttöjen kanssa ilta päättyy vieraan miehen luona. Sillä hetkellä huomio tuntuu ihanalta ja maailman tärkeimmältä asialta, tunnen todella eläväni mutta aamulla olen vihainen itselleni. En ole uskaltanut puhua näistä syrjähypyistä miehelleni ja joka kerta päätän että nyt riittää, mutta toisin käy. Mitä minun pitäisi tehdä?

Itsensä tunteminen viehättäväksi on mukavaa, ja niinpä viaton flirtti muidenkin kuin oman kumppanin kanssa piristää monien arkea. Syrjähypyt ovat kuitenkin asia erikseen. Voisit miettiä seuraavia kysymyksiä: Jos pettämisen tärkeimpänä motiivina on sinulla huomion saaminen, oletko varma, että sänkyyn päätyminen palvelee parhaiten tätä tarkoitusta? Voisiko olla niin, että saat riittävästi – ja kenties laadukkaampaa – huomiota vain flirttaamalla?

Entä rakentuuko itsearvostuksesi ylikorostuneesti naiselliselle viehätysvoimalle? Viehätysvoiman varaan rakentuva itsetunto on hataralla pohjalla. Jos näin on, ala investoida kestävämpiin asioihin, kuten perheeseen, ystäviin, työhön ja harrastuksiin.

Syrjähypyistä kertomisen kannattavuutta sinun tulee arvioida itse. Tilanne on haastava, koska kertomisessa on aina riskinsä. Käytännöllisesti järkevintä olisi usein olla kertomatta, kun taas rehellisyys on ehkä eettisesti arvokkaampaa.

2. Nuorena minulle sattui yksi yhden yön juttu, jonka tunnustin heti tyttöystävälleni. Olemme olleet naimisissa jo kymmenen vuotta ja meillä on lapsikin mutta aina tuo pettämiseni vedetään esiin, jos vaimollani on pienintäkin syytä epäillä luotettavuuttani. Minusta se on nöyryyttävää mutta vaimoni vastaa, että häntä on nöyryytetty. Pitääkö minun kestää tätä lopun elämääni?

Luottamuksen menetys on hinta, jonka pettämisestä joutuu aina maksamaan. Luottamuksen voi saada palautumaan, mutta se voi viedä vuosia. Aivan ensimmäiseksi neuvoisin sinua tarkastelemaan omaa toimintaasi ja miettimään, oletko ollut kuluneiden vuosien aikana luottamuksen arvoinen. Jos et, nakerrat itse luottamuksenne pohjaa.

Jos tunnet olleesi luotettava, saattaa olla, ettei vaimosi ole antanut sinulle vielä anteeksi. Anteeksi antamisella en tarkoita pettämisen hyväksymistä, vaan irtautumista petetyksi tulemisen herättämistä kielteisistä tunteista, kuten vihasta, katkeruudesta ja kostonhalusta. Niistä vapautuminen on edellytys suhteen onnellisuudelle.

Ota asia avoimesti puheeksi ja kysy vaimoltasi, miten sinä voisit auttaa häntä vapautumaan kielteisistä tunteista. Kysymys ei ehkä ole helppo, mutta se voi olla sinulta tällä hetkellä paras kädenojennus.

3. Minulla on pari miesystävää, joiden kanssa harrastan asioita, joista mieheni ei ole kiinnostunut. Yhden kanssa käyn teatterissa, toisen kanssa osallistun koiranäyttelyihin. Olemme vain kavereita, mutta miehet olisivat kiinnostuneita läheisemmästäkin ystävyydestä. Olen alkanut miettiä, teenkö väärin kaikkia kohtaan pelaamalla tällaista peliä, sillä myönnän nauttivani roolistani. Mieheni on pihalla kuin lumiukko, hänelle riittää työ ja telkkari.

Pohdit tilannettasi moraaliselta kannalta ja mietit, toimitko ”väärin”. Vastaus riippuu, kenen näkökulmasta tarkastelet asiaa. Yksi tapa on ajatella, että toimit väärin sitä tai niitä henkilöitä kohtaan, joille annat virheellisen käsityksen aikeistasi.

Näin ajatellen toimit väärin miespuolista kaveriasi kohtaan, jos annat hänen ymmärtää suhteestanne kehkeytyvän muutakin kuin ystävyyttä, mikäli hän toivoo sitä ja itse et sellaista suunnittele. Miestäsi kohtaan toimit väärin, jos harrastuksesi pääasialliseksi motiiviksi on muodostunut flirtti, jonka viattomuudesta et enää itsekään ole varma.

Pariskunnan kiinnostuksen kohteet menevät harvoin aivan yksiin. Suhteen onnellisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää myös jakaa kiinnostuksen kohteita. Tämän vuoksi suosittelisin, että miettisitte miehesi kanssa, voisitteko löytää jonkin yhteisen harrastuksen.

4. Olin avioliittoni loppuvaiheessa uskoton, ja vaikka liitto on päättynyt eroon, en ole vieläkään antanut tekojani itselleni anteeksi. Neuvoisitko, miten saisin itselleni rauhan.

Se, ettet hyväksy tekojasi on arvoistasi kumpuava ajatus ja sinänsä suotava. Kielteisiin tunteisiin, kuten syyllisyyteen, itsehalveksuntaan tai häpeään juuttuminen ei kuitenkaan palvele ketään.

Kielteiset tunteet sitovat energiaa etenkin jos ne vain vellovat hahmottomina mielessä. Yksinkertainen keino vähentää negatiivisten tunteiden voimaa on pukea niitä sanoiksi puhumalla ja kirjoittamalla. Voisit käydä läpi mitä tunteita ja ajatuksia tekoihisi liittyy jäsentämällä niitä vaikkapa vain paperille.

Lisäksi voisi olla hyödyllistä, että kirjoittaisit ex-miehellesi kirjeen, jossa kerrot kaiken, mitä sinulla on vielä sydämelläsi. Sinun ei tarvitse lähettää kirjettä hänelle, jos et halua. Olennaista on, että kirje voi auttaa sinua vapautumaan tunnetaakasta.

5. Nykyään kaikilla pariskunnilla täytyy olla vapaus tavata ystäviään ja matkustella ilman puolisoa. Luulen, että tämän vuoksi tapahtuu myös paljon ”turhaa” uskottomuutta. Eikö olisi hyvä, jos liitot olivat kuin ennen vanhaan, parikunnat olivat aina yhdessä?

Yhteiskunnassa vaikuttavista arvoista ja ihanteista ei ole useinkaan parhaiksi onnellisuuden ohjenuoriksi – eikä myös omien arvojen vastaista käytöstä selittäviksi alibeiksi. Tästä syystä kannustaisin ottamaan etäisyyttä yleisiin ihanteisiin ja pohtimaan, minkälainen elämäntapa toimii omassa suhteessa parhaiten.

6. Sanotaan, että uskottomuus voi olla parisuhteelle myös hyväksi. Mihin tämä perustuu, en kyllä usko!

Uskottomuus voi tarjota pettäjän elämään jännitystä ja kohottaa itsetuntoa. Kohonnut itsetunto voi heijastua myönteisesti pettäjän parisuhteeseen esimerkiksi piristämällä pettäjän ja petetyn seksielämää. Pettämisen myönteisistä vaikutuksista hyötyminen edellyttää kuitenkin sitä harjoittavalta ihmiseltä tietynlaista arvomaailmaa sekä yleensä sivusuhteen pysymistä salassa.

Toinen tapa, jolla uskottomuus voi olla parisuhteelle hyväksi, liittyy uskottomuuden aiheuttamaan kriisiin. Kriisi kyseenalaistaa suhteen jatkuvuuden ja voi sen myötä auttaa näkemään kumppanissa asioita, joita ei ole osannut arvostaa. 

7. Pitääkö se väite paikkaansa, että pettäjä on aina pettäjä? Poikaystäväni petti exäänsä kanssani, mutta hän väittää jutun olleen silloin jo ihan loppusuoralla. Olemme todella rakastuneita, mutta silti vähän mietityttää, pettääkö hän minuakin.

Ihminen voi oppia pois melkeinpä mistä tahansa käyttäytymismallista, jos siihen löytyy riittävästi motivaatiota. Mitään yleispätevää pettämisestä ei näin ollen voi sanoa. Voithan antaa miehelle mahdollisuuden, vaikka et sokeasti häneen uskoisikaan.

8. Ajattelen kaikkia vastaan käveleviä miehiä sillä tavalla. Ajattelua pitemmälle en asiaa veisi, mutta en voisi ikinä paljastaa asiaa miehelleni. Lasketaanko tuollainen mielikuvitusseksi pettämiseksi?

Kulttuurissamme vallitseva moraalikäsitys vetää melko selvän rajan ajatusten ja tekojen välille; yleensä ihmiset ajattelevat, että vain uskottomuuteen liittyvät teot, eivät ajatukset, ovat tuomittavia.
Myös ajatukset voidaan kuitenkin kokea loukkaavina ja ne herättävät tekojen tapaan mustasukkaisuutta. Omia seksifantasioita ei sen vuoksi kannata aina kertoa toiselle avoimesti.

9. Naapurinrouva alkoi pyykkituvassa flirttailla ja lähennellä minua. Annoin hänen jatkaa melko pitkään ennen kuin pyysin häntä lopettamaan. Nyt en saa häntä mielestäni. Mitä tehdä?

Jos mietit naapurinrouvaa pakonomaisesti, olet todennäköisesti ihastumassa häneen. Jos pelkäät tunteitten ottavan ylivallan, etkä halua suhdetta naisen kanssa, sinun on järkevintä ottaa etäisyyttä häneen. 

10. Miksi huippumallien ja kuvankauniiden prinsessojen miehetkin pettävät?

Vetovoiman syntyminen ja säilyminen ihmisten välillä liittyy moniin muihinkin asioihin kuin ulkonäköön. Petetyksi tulemiselta ei ole suojassa kukaan, koska pettäminen ei riipu petetystä, vaan pettäjästä. Myös kuvankauniiden naisten miehet hakevat elämäänsä jännitystä ja kokemuksia, joita heidän kumppaninsa ei voi antaa.

11. Onko nettiseksi pettämistä vai voiko sitä verrata pornon katsomiseen? Vai onko pornon katsominenkin pettämistä?

Sikäli kun nettiseksissä on kyse vuorovaikutuksesta ihmisten välillä, voidaan se mieltää perustellummin pettämiseksi kuin pelkkä pornon katselu.

12. Kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen puolisoni kertoi pitäneensä kaksi vuotta rinnakkaissuhdetta. Luottamukseni mureni enkä voinut kuvitellakaan jatkavani liittoa. Miehelleni eron mahdollisuus ei ollut tullut mieleenkään. Nyt olen uudessa avioliitossa, mutta luottamus on kovan työn takana. Epäluuloisuus tekee elämäni raskaaksi. Monesti ajattelen myös ehdotonta käytöstäni; enkö halunnut käsitellä asiaa, halusinko vain paeta? Syytän itseäni myös liiallisesta sinisilmäisyydestä? Nyt uuden avioliiton myötä olen tullut siihen tulokseen, että exä oli mies parhaimmasta päästä. Miksi hyviä asioita ei näe kuin vasta kauempaa?

Kaksi vuotta petetyksi tulemista on pitkä aika, joten on ymmärrettävää, että luottamuksesi mureni. Mietit, olitko liian sinisilmäinen ja oliko ero oikea ratkaisu. Suosittelisin, että olet armollinen itsellesi. Et voi jälkikäteen tietää, olisitko voinut käsitellä miehesi rinnakkaissuhteen herättämät tunteet ja luottamuspulan suhteen jatkuessa niin, etteivät ne olisi sinua enää vaivanneet.
Keskity siis miettimään tätä hetkeä ja pohdi, jaatko nyt elämäsi riittävän oikean ihmisen kanssa. Jos koet niin, jätä mennyt taakse ja panosta uuteen suhteeseen.

Lue lisää:
Pettämisestä
Parisuhteen hoidosta.

Asiantuntijana psykoterapeutti Sanna Aulankoski.

erityisherkkä, pikapalveri, avokonttori

Erityisherkkä tarvitsee tilaa latautua ja pohdiskella. Onko se syy, jos et viihdy kiireisessä avokonttorissa?

Moderni työelämä muovaa monesta kaappiherkän, eikä ihme. Pikapalaverit ja avokonttorit suosivat säpäkkyyttä, rohkeutta ja esiintymistaitoja. Aamupalaveri voi olla herkän vinkkelistä huutokilpailu, jossa omia ajatuksia ei ehdi kypsytellä rauhassa.

Erityisherkkä tarvitsee sekä töissä että vapaalla tilaa latautua ja pohdiskella. Pienetkin muutokset työpaikalla auttavat. Palaverin voi aloittaa parikeskustelulla tai kirjallisella ideoinnilla, jolloin kaikkien on helpompi päästä mukaan.

Koko työyhteisö hyötyy, kun myös rauhassa kypsyvät ideat valjastetaan käyttöön.

Psykiatri Juhani Mattilan mukaan herkkä aistii vahvasti työpaikan kireän ilmapiirin. Kynnys ongelmista puhumiseen voi kuitenkin olla valtava. Moni pelkää syntipukin leimaa, jos nostaa ongelmat pöydälle yksin. Toisaalta vetäytyminen vain pahentaa tilannetta.

– Ihanteellista on, jos herkkä löytää tueksi jonkun, jonka kanssa voi puhua pettymyksen, ahdistuksen ja pelon tunteista, Mattila vinkkaa.

Et voi olla välittämättä

Jatkuva paha olo on merkki ongelmasta, jota ei koskaan pitäisi kuitata diivailuksi. Koviin arvoihin ei myöskään pitäisi yrittää joustaa väkisin.

–Herkälle on turha neuvoa, että älä välitä. Hän ei voi olla välittämättä, Mattila sanoo.

Herkän vilkas mielikuvitus on lahjakas luomaan uhkakuvia. Jos suun avaaminen hirvittää, ajatusten kriittinen tarkastelu voi auttaa. Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos kerron rehellisesti tunteistani? Kuinka todennäköistä on, että minulle nauretaan tai saan potkut?

Empatiakykyään voi hyödyntää tekemällä pelosta peilikuvan. Miten itse reagoisin, kun joku tulisi avoimesti puhumaan herkkyydestään? Tai jopa: miksi edes välittäisin sellaisen työyhteisön mielipiteestä, jossa minulla ei ole tilaa olla omana itsenäni?

Treenaa itsetuntemusta

Kiireetön liukuhihnatyö, jossa aivot saisi naksauttaa lepovaihteelle, voi tuntua herkästä houkuttelevalta. Mutta jos työ ei tyydytä henkisesti, saattaa stressaantua kahta pahemmin. Herkkyys on hyvä tiedostaa tärkeissä valinnoissa, mutta ei puolisoakaan valita yhden piirteen perusteella.

–Herkkyys on valtavan laaja alue ja se ilmenee jokaisessa eri tavalla. Liika yleistäminen ei kannata, Juhani Mattila sanoo.

Herkkä voi hyvin olla pörssimeklari tai puhelinmyyjä. Työyhteisökin toimii parhaiten, kun siihen kuuluu erilaisia persoonallisuustyyppejä. Usein herkkä on tehokas, tunnollinen ja hyvä tiimityöntekijä.

– Tärkeintä on itsetuntemuksen lisääminen. Mille olen herkkä ja missä se ilmenee? Vapaalla, töissä, parisuhteessa? Mattila sanoo.

Erityisherkkä, joka pitää huolta jaksamisestaan, pärjää kovassakin kilpailukulttuurissa. Ylikuormittumista voi ehkäistä vetäytymällä säännöllisesti omaan rauhaan: luonnon hiljaisuuteen, kirjallisuuden ääreen, meditoimaan.

 

Näistä tunnistat erityisherkän

  • rikas tunne-elämä. Kokee sekä myötä- että vastoinkäymiset vahvasti.
  • myötäelää muiden tunteet, usein koko kehollaan.
  • huomaa pienetkin yksityiskohdat: hankaavan sauman, kireän äänensävyn, näläntunteen. Ei usein pysty keskittymään muuhun, kun ärsyke vie huomion.
  • ahdistuu helposti suurista väkijoukoista, melusta, pistävistä hajuista tai muista voimakkaista ärsykkeistä.
  • puntaroi riskejä ja harkitsee sanomisiaan tarkkaan.
  • nauttii ja herkistyy elämyksistä: taiteesta, luonnosta, pohdiskelevista keskusteluista.navat ovat auki ja kykenee kokemaan syvästi, Mattila huomauttaa.

Asiantuntija: psykiatri ja psykoanalyytikko Juhani Mattila.

Kirjailija Kati Tervon uusin kirja sai innoituksen oman suvun vaietusta salaisuudesta.

"Neljäs kirjani Iltalaulaja (Otava 2017) kertoo taiteilija Ellen Thesleffistä ja maalaistyttö Taimista, joka haluaisi myös osata taiteilla, mutta taustansa vuoksi ei voi.

Löysin romaanin aiheen peratessani tätini kuolinpesää. Tätini ihaili Thesleffiä ja olisi tahtonut taiteilijaksi, mutta perhe vaati häntä opiskelemaan kunnon ammatin. Täti sairastui skitsofreniaan alle kolmikymppisenä.

Psyykkinen sairaus oli tabu. Sitä hävettiin perheessäni. En vielä 11-vuotiaanakaan tiennyt, että mummulassa seinänvieruksia pitkin hiljaa kulkeva ihminen on tätini. Hän oli laitoshoidossa lukuisia kertoja, mutta välillä oli myös parempia jaksoja. Minulla on tädistä myös valoisia muistoja, kun syömme yhdessä ja nauramme.

Harrastin itsekin kuvataiteita nuorena, kunnes isä sanoi, että nyt on taiteilut taiteiltu. Oli mentävä töihin. Katkera en ole, sillä työelämän opit ovat olleet hyväksi ja opettaneet vastuunottoa elämästä.

Nykyään minulla on työhuone kirjailijatalo Villa Kivessä. On mahtavaa, kun on paikka, minne voi mennä ja vetää oven kiinni. Ennen kirjoitin kotona, missä mieheni työskentelee ja poikani soittaa sähkökitaraa.

Näin on parempi, sillä kestän hälinää huonosti. En juurikaan katso telkkaria, sillä korvani väsyvät tv:n ääniin ja maailman melskeisiin. Jari hemmottelee minua kotona niin, että jalkapalloa katsoessaan hän laittaa kuulokkeet korville, jotta minun ei tarvitse kuunnella urheiluselostuksia.”

Lue lisää Kati Tervon terveystunnustuksia Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit luke lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.

tämänkin kokenut

Kati Tervo: ”Perheen psyykkinen sairaus oli tabu”

Kyllä se on todella outoa, miksi psyyken ongelmat ovat hävettäviä edelleen. Asenne lähtee ihan hoitotasolta, kun mielenterveystoimistoon voidaan ohjata "piiloreittiä" , kun se saisi olla samoissa tiloissa, kuin muukin terveyden/sairaudenhoito. Päästä lähtee niin paljon tärkeää jokapäiväiseen elämään, että olisi kunnia hoitaa mieltä ja koppaa iloisesti ja julkisesti, se on kaikkien etu ja hyöty.
Lue kommentti