Susannalta, 29, kysyttiin, oliko hän mustasukkainen puolisolleen, joka odotti parin esikoisia. Lue myös puolison kokemus kaksosten odottamisesta.
”Hedelmöityshoidot lisäävät jonkin verran kaksosten saamisen todennäköisyyttä. Ultraan mennessämme jännitimme silti lähinnä sitä, kuulisimmeko ollenkaan sydänääniä. Olimme puhuneet lasten hankkimisesta Ellan kanssa jo ensimmäisillä treffeillämme, sillä se oli molempien unelma.
Menimme naimisiin heinäkuussa 2017, minkä jälkeen aloimme yrittää lasta. Hedelmöityshoitoklinikan byrokratia vei oman aikansa. Meidän piti käydä psykologin haastattelussa ja valita sopiva sukusolujen lahjoittaja. Sitten hoidot pääsivät alkamaan.
Kun kuukausien yrityksen ja neljän inseminaation eli keinohedelmöityksen jälkeen ultrassa näkyi kaksi alkiota, minä aloin itkeä ja Ella nauraa. Se oli mieletön hetki. Fiilikseni oli epäuskoisen onnellinen.
Raskauden edetessä huoli kuitenkin kasvoi. Meille kerrottiin esimerkiksi keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riskien olevan korkeammat kaksosraskaudessa.
Käyntejä sairaalan äitiyspolilla oli tavanomaista enemmän, ja Ellan äitiyskorttiin piti liimata ylimääräisiä sivuja, sillä merkintöjä kertyi niin paljon. Pystyin onneksi järjestämään asiat niin, että olin kaikilla käynneillä mukana. Kotona kuuntelimme vauvojen sydämiä dopplerilla. Se rauhoitti mieltä. Opimme pian erottamaan vauvat toisistaan, koska toisella oli matalampi syke kuin toisella.
Raskausviikon 28 ultrassa näytti siltä, että synnytys voisi alkaa koska vain. Ellalle annettiin pistoksena kortisonia vauvojen keuhkojen kypsyttämiseksi synnytyksen varalta. Lisäksi hän joutui vuodelepoon kotiin loppuraskauden ajaksi.
Mietin jatkuvasti, saammeko vauvat hengissä maailmaan. Menettämisen pelko oli suuri, heitä kun oli toivottu ja yritetty niin hartaasti. Töissä tarkistelin koko ajan, oliko Ella yrittänyt soittaa. Tuntui epätodelliselta, että minä päivänä tahansa meille voisi syntyä kaksi pikkukeskosta.
Pelosta huolimatta pystyimme suunnittelemaan tulevaa ja iloitsemaan uusista perheenjäsenistämme. Ihanaa valmistautumista oli kaksosten huoneen sisustaminen ja hankintojen tekeminen. Odotusaikana aloitimme myös yhteisen uuden harrastuksemme, videobloggaamisen.
Aloimme kuvata videoita YouTube-kanavallemme Kaksi äitiä & kaksoset. Oli ihanaa lukea yhdessä seuraajilta saatuja kommentteja. Moni myötäeli odotusta kanssamme ja tsemppasi meitä raskauden edetessä. Se tuntui hyvältä.
Minulta on kysytty, olinko mustasukkainen siitä, että Ella oli raskaana. En todellakaan. Meillä molemmilla oli omat tärkeät tehtävämme.
Kun Ella joutui makaamaan viimeiset kuukaudet, järjestelin käytännön asioita. Kävin kaupassa, laitoin ruuan ja siivosin. Synnytyksessä oli vaikea nähdä toinen niin kovissa kivuissa. Olimme sopineet etukäteen, että Ella pyytää suoraan, jos voin tehdä jotakin. Sopimus päti hyvin tositilanteessa.
Vauvojen syntymän jälkeen jäin isyysvapaalle. Nimityksen voisi kyllä mielestäni päivittää. Koska meille syntyi kaksoset, saan lisäksi olla muutaman kuukauden vanhempainvapaalla samaan aikaan, kun Ella on äitiysvapaalla.
Jo nyt olemme huomanneet, että yhteiset vapaat tulevat todellakin tarpeeseen. Nostan hattua vanhemmille, jotka hoitavat kaksosia alusta asti yksin.”
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
