Kristiinasta on hyvä, ettei kätilö paljastanut synnytyksen aikana vauvan olevan painoarviota suurempi.
Kristiinan ja Karin tyttövauva syntyi raskausviikolla 39 + 3.
”Lapsivettä alkoi tihkua yöllä, ja aamulla seitsemältä lähdimme kohti Hyvinkään sairaalaa. Koska lapsivedet olivat menneet, minun piti jäädä sairaalaan.
Supistuksia tuli säännöllisesti, mutta ne eivät olleet kipeitä. Meidät ohjattiin suoraan synnytyssaliin, jossa pääsin ammeeseen. Amme auttoi supistuksiin niin hyvin, että ne tuntuivat loppuvan kokonaan. Kätilöt kannustivat meitä lähtemään kävelylle, jotta synnytyksen käynnistyminen vauhdittuisi.
Supistukset tuntuivat jälleen, ja illalla kahdeksan aikoihin pyysin jo kipulääkettä. Heti kipupiikin jälkeen supistukset loppuivat. Kätilö totesi, ettei synnytys ollut vielä kunnolla käynnissä ja minut siirrettäisiin todennäköisesti osastolle, koska synnytyksiä ei käynnistetty yötä vasten. Minua harmitti kovasti.
Kätilöillä vaihtui vuoro, ja huoneeseemme tuli uusi topakka kätilö. Hän ei puhunut osastolle lähtemisestä, vaan sanoi, että synnyttäisin parin tunnin sisällä. Kätilö puhkaisi lapsivesikalvot, mikä käynnisti saman tien todella voimakkaat supistukset.
Painoarviossa vauva oli arvioitu hieman alle kolmekiloiseksi.
Siirryin ammeeseen, mutta se ei auttanut enää tiheästi tuleviin supistuksiin, joten nousin pois. Sain kiireellisesti spinaalipuudutuksen ja ilokaasua. Puudutuksen jälkeen oloni helpotti. Tunsin yhä supistukset, mutta enää ne eivät olleet kipeitä.
Noin puolitoista tuntia kalvojen puhkaisun jälkeen kätilö sanoi, että saisin alkaa ponnistaa.
Olin alun perin sanonut, että ponnistusvaiheessa huoneeseen ei saisi jäädä muita kun kätilö. Esikoiseni synnytin yksin, koska koin, että tilanne oli minulle stressittömin niin. Nyt kuitenkin totesin, että Kari voisi jäädä.
Oli hyvä, että hän jäi, sillä tarvitsin hänen tukensa. Synnytys oli paljon rankempi kuin odotin.
Painoarviossa vauva oli arvioitu hieman alle kolmekiloiseksi. Esikoista odottaessani minulle oli sanottu, että lantioni on niin kapea, että yli kolmekiloisen vauvan alatiesynnytystä ei lähdettäisi kokeilemaan. Tällä kertaa kätilö totesi, että tämä vauva laittaisi minut kovemmille kuin esikoinen.
Synnyttäminen sattui enemmän kuin edellisellä kerralla, mutta jo parinkymmenen minuutin päästä tyttö syntyi. Kun sain vauvan käsivarsilleni, hän tuntui ihan omaltani. Tuntui kuin vauva olisi ollut sylissäni aina.
Synnytys oli paljon rankempi kuin odotin.
Vauva oli puoli kiloa kokoarviota suurempi, mistä olin aika järkyttynyt. Kätilö kertoi, että hän oli arvannut vauvan olevan luultua isompi mutta ei ollut sanonut sitä, etten säikähtäisi. Se oli aivan oikein tehty.
Kari oli tuntenut itsensä synnytyksen aikana hyödyttömäksi, kun ei pystynyt tekemään hyväkseni mitään. En tykkää , että minua kosketaan tai silitetään, kun keskityn. Olin tyytyväinen siihen, että Kari vain oli lähelläni.
3-vuotias isosisko paijaa vauvaa mutta antaa hänen myös olla rauhassa. Hän totesi tyytyväisenä, että nyt kun vauva on täällä, äitikään ei enää ole sairas. Raskausaikana saatoin oksentaa kymmenenkin kertaa päivässä, sillä kärsin hyperemeesistä.”
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
