Nämä asiat jo synnyttäneet äidit haluavat sanoa ensikertalaiselle.
Hei sinä, jonka ensimmäinen synnytys lähestyy!
Moni ensisynnyttäjä ei oikeastaan haluaisi edes ajatella koko synnytystä kovin konkreettisesti. Sitä toivoo vain, että kaikki menisi hyvin. Vai tuntuuko sinusta, että haluaisit ravistella totuuden esiin: Millaista se oikein on? Miten minä pärjään kivun kanssa?
Jokainen synnytys on omanlaisensa. Nauti synnytyksestä, katso ja kuulostele, miten ihmeelliseen asiaan kehosi pystyy. Kerää itseesi naiseutta! Keskity sinun elämäsi yhteen ikimuistoiseen hetkeen. Älä pelkää, suurin osa synnyttäjistä ei koe synnytystä kamalana, vaan todella voimaannuttavana.
Ja tätäkin se voi olla: Synnytys on paskamainen homma. Sattuu aivan helvetisti, ja ällöäkin on. Lopulta synnytyksessä ei edes ole kyse kivun sietämisestä, vaan kehon totaalisesta uupumuksesta ottaa kova kipu toistuvasti vastaan. Se voi yllättää ja sen voi haluta vain unohtaa. Se saattaa jäädä vaivaamaan tai jättää jopa trauman. Älä silloin arastele tai vähättele avun tarvettasi.
Synnytyksessä ei edes ole kyse kivun sietämisestä, vaan kehon totaalisesta uupumuksesta ottaa kova kipu toistuvasti vastaan.
Kaikesta huolimatta oman lapsen syntymä on elämän hienoin hetki. Niin järjettömältä kuin se kuulostaakin, synnytyskipu muuttuu toisarvoiseksi, kun lapsi syntyy. Aika pysähtyy ja kaikki koettu kipu unohtuu.
Ei kannata kuunnella muiden synnytyskertomuksia sillä korvalla, että ‘apua, noin minunkin synnytys menee'. Me kaikki olemme yksilöitä, ja sekä raskaus että synnytykset ovat erilaisia. Valitettavasti karuimman synnytyksen kokeneet huutavat asiasta eniten. Ehkä heillä on tarve puhua selvittääkseen omia ajatuksiaan ja saadakseen tukea?
Vaikka synnytys on luonnollinen tapahtuma ja menee omalla painollaan, täysin takki auki ei synnyttämään parane lähteä – jo sinun itsesi vuoksi!
Älä häpeile itseäsi: liiku, tanssi, hymise ja murise juuri niin parhaaksi koet.
Ajattele vaikka, että synnytys on maraton. Synnytyksessä naisen keho tekee jotain niin rankkaa ja ihmeellistä, että siihen ei koskaan voi täysin varautua. Sinulla on lupa vaipua täysin synnytyskuplaan, se auttaa jaksamaan koko synnytyksen. Älä häpeile itseäsi, vaan liiku, tanssi, hymise ja murise juuri niin kuin sillä hetkellä koet parhaaksi. Luota omiin tuntemuksiisi, vaikka olisitkin ensikertalainen.
Kuuntele omaa kehoasi ja mieti, mitä asioita toivoisit juuri tässä tulevassa synnytyksessä olevan. Mitä kivunlievityskeinoa haluaisit kokeilla aluksi, entä myöhemmin? Missä asennossa sinun olisi helpointa kestää kipua? Rauhoittaako sinua kosketus tai ehkä mielikuvaharjoittelu, musiikki, vesi, lämpö, kävely, synnytyslaulu, huumori tai meditaatio?
Jos kipu lamauttaa sinut, on aika saada helpotusta, jotta voit taas toimia.
Kipu on kuin aalto, joka murtuu. Jokainen kivun aalto auttaa vauvaasi lähemmäs sinua. Siedä kipua, mutta jos se lamauttaa sinut, on aika saada helpotusta, jotta voit taas toimia. Se ei ole heikkoutta. Lääkkeet ja puudutteet voivat tarjota keholle hetken rentoutua. Silloin synnytys voi edetä, ja sinulla on vielä voimia jäljellä, kun ponnistaminen alkaa.
Entä mitä toivoisit tukihenkilön sanovan ja tekevän? Kenet haluat mukaan? Joskus on tärkeää, että joku itselle tärkeä on vain läsnä. Sekin luo turvaa ja jaksamista.
Kuuntele kätilöitä. He ovat tukenasi siellä. Ota vastaan ihanat kätilöopiskelijat, he ovat meidän tulevaisuuden auttajiamme, ja joskus yllättävän tärkeä lisätuki.
Radio tai pieni kannettava kajari on mukava seuralainen, jos synnytys pitkittyy. Muista ottaa evästä ja varsinkin juomista mukaan. Jos eväs ei synnytyksen aikana maistukaan, synnytyksen jälkeen on lähes takuuvarmasti kiljuva nälkä. Varaa itsellesi palkinnoksi esimerkiksi suklaata. Se auttaa maidon nousuun ja piristää keskellä yötä, kun tuijottelet omaa rakasta myttyä.
Muista avata suu ja kertoa ajatuksistasi kätilöille.
Synnytys voi olla hyvin erilainen kuin etukäteen ajattelit. Se saattaa käynnistyä liian aikaisin tai päättyä sektioon, eikä se tarkoita, että kroppasi olisi pettänyt sinut. Pidä siis eri vaihtoehdot mielessä, mutta ole avoin muutoksille.
Ehkä haluan vain sanoa, että muista avata se suu ja kertoa ajatuksistasi kätilöille. Kuuntele kehoasi ja omaa mieltäsi! Ja hengitä syvään. Selviät siitä kyllä!
Juuri synnyttäneenä tuntee olevansa vahva, voittamaton. On upeaa nostaa vauva vedestä syliin ja kertoa puolisolle vauvan sukupuoli. On liikuttavaa nähdä vauvan ryömivän itse rinnalle. On itkettävän ihanaa katsoa vauvaa ensikertaa silmiin. On hellyttävää nähdä pieni käärö tuhisemassa puolison sylissä, kun palaa heräämöstä. Täyttyä rakkaudesta keskoskaapin lasin läpi näkyviä pieniä varpaita kohtaan.
Sekin on ihan normaalia, että ei tiedä, mistä kuuluisi pissata.
On hyvä henkisesti varautua siihen, että kipu ei lopu lapsen syntymään, vaan jälkeisvaihe on myös kivulias, samoin jälkisupistukset. Joskus synnytyksessä repeää, tikit sattuvat ja jälkikäteen istuminen on vaikeaa. Sekin on ihan normaalia, että ei tiedä, mistä kuuluisi pissata ja kakkaaminen saattaa aluksi olla todella epämukavaa. Se ei ole nöyryyttävää, vaan luonnollista. Näistä harvemmin mainitaan etukäteen, mutta niistäkin selviää.
Meistä monet ovat valmiita tekemään sen uudelleen, niin voimaannuttava kokemus synnytys on, ja niin upea palkinto synnytysmatkan päässä odottaa. Toisaalta oma olo voi olla synnytyksen jälkeen haikea. Vaikka vauvasta on onnellinen, saattaa jäädä harmittamaan, että synnytyksen ihmeellinen kokemus on ohi.
Myös kotiinlähtö voi tuntua pelottavalta: miten osaa toimia käärön kanssa, kun terveydenhoitaja ei ole neuvomassa. Mutta luota itseesi äiti, osaat kyllä. Opetatte toisianne vauvan kanssa – vielä pitkään!
Kerää ympärillesi ihmisiä, joihin voi tukeutua ja joiden kanssa voi jutella aivan kaikesta. Ja kyllä, on ihan normaalia itkeä ja nauraa samaan aikaan. Hyvää synnytysmatkaa, muru!
Kirjeen neuvot on kerätty Vauva.fin kyselyn vastauksista.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
