Mirjan esikoinen sai alkunsa ehkäisystä huolimatta. Toista lasta ei ole kuulunut kuuteen vuoteen. Lue myös puolison Santerin tuntemuksia sekundaarisesta lapsettomuudesta.
Ensimmäinen lapsemme sai alkunsa ehkäisystä huolimatta. Kun aloimme yrittää toista lasta kesäkuussa 2013, ajattelin, että tulisin varmasti todella helposti raskaaksi.
Huoli heräsi pian, sillä e-pillerit lopetettuani minulla oli kuukautiset vain harvakseltaan. Tutkimuksissa selvisi, että minulla on voimakkaasti monirakkulaiset munasarjat. Olin kuitenkin luottavainen. Lääkärikin loi meihin uskoa sanomalla, että mahdollisuutemme olivat hyvät, sillä olimme niin nuoria ja meillä oli jo yksi yhteinen lapsi.
Olen kuuden vuoden aikana tullut kaksi kertaa raskaaksi. Ensimmäinen raskaus alkoi keinosiemennyksellä eli inseminaatiolla ja päättyi varhaiseen keskenmenoon. Toinen raskaus sai alkunsa koeputkihedelmöityksellä eli ivf-hoidolla. Olimme juuri alkaneet luottaa raskauteen, kun raskausviikolla 17 aloin vuotaa rajusti verta. Sairaalassa selvisi, että kohtuni oli pettänyt, ja lapsivesikalvo oli työntynyt ulos kohdusta. Sikiö oli vielä elossa, mutta kuoli seuraavana iltana.
Kun lääkäri ei löytänyt vauvan sykettä, olin varma, etten haluaisi enää ikinä lapsettomuushoitoihin.
Kun lääkäri ei löytänyt vauvan sykettä, olin varma, etten haluaisi enää ikinä lapsettomuushoitoihin. Kuolleen lapsen synnytettyäni minusta alkoi kuitenkin tuntua, että haluaisin ivf-jonoon mahdollisimman pian. Halusin parantaa menetyksen tuskaa uudella raskaudella.
Ensimmäisen keskenmenon jälkeen Santtu sulkeutui omaan suruunsa, eikä ollut valmis puhumaan kanssani. Silloin tuntui, että olin yksin asian kanssa. Toinen keskenmeno puolestaan lähensi meitä. Saimme olla yhdessä sairaalassa, ja kun olimme kahdestaan, juttelimme paljon.
Nyt olen ollut kaksi kertaa ivf-hoidossa, mutta en ole tullut raskaaksi. Syksyllä edessä on viimeinen kunnalliselta puolelta saatava hoitokerta. En tiedä, mitä tapahtuu, jos en tule siitäkään raskaaksi. Ehkä hakeudumme yksityiselle puolelle sitten, kun se on taloudellisesti mahdollista.
Lapsettomuus on tehnyt meistä todella suojelevia ainoaa lastamme kohtaan.
Lapsettomuus on tehnyt meistä todella suojelevia Aamua kohtaan. Jos jotain tapahtuisi esikoisellemme, meillä ei olisi enää häntäkään. En esimerkiksi mielelläni anna Aamua muille hoitoon.
Tuntuu ristiriitaiselta olla yhden lapsen äiti ja kärsiä samalla lapsettomuudesta. Ulkopuoliset kommentoivatkin välillä, että emme voi kärsiä lapsettomuudesta, kun meillä on jo lapsi. Meidän pitäisi olla onnellisia Aamusta ja keskittyä häneen.
Se, että suren lapsettomuutta, ei tarkoita, ettenkö olisi onnellinen Aamusta. Hänen kasvamistaan seuratessani tiedostan kuitenkin koko ajan, mistä jään paitsi, kun toista lasta ei kuulu.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
