Valokuvaaja Eeva Anundi kuvasi doulia työssään: ”Kunpa me naiset ymmärtäisimme, että meillä on oikeus hyvään synnytyskokemukseen”

Valokuvaaja Eeva Anundin valokuvanäyttely Läsnä – Presence  kertoo doulien työstä.

Anundille kuvissa on tärkeintä läsnäolon voima. Hän haluaa avata keskustelua lisätuen merkityksestä synnyttäjälle.

– Doula tekee todella konkreettista työtä synnyttäjän ja vauvan apuna. 

Voiko näin intiimin kokemuksen jakaa?

Kun Anundi itse oli ensimmäistä kertaa raskaana, hän oli pitkään sitä mieltä, ettei halua synnytykseensä doulaa. Synnytys tuntui liian intiimiltä kokemukselta jaettavaksi vieraan kanssa.

– Ajattelin, että joutuisin ottamaan vastuun puolisoni lisäksi tämän toisen ihmisen olemisesta synnytyssalissa enkä voisi keskittyä synnytykseen. 

Raskausviikolla 34 Anundi luki, että doulan läsnäolo synnytyksessä vaikuttaa siihen, miten positiivisena ja onnistuneena kokemuksena äiti itse pitää omaa synnytystään. Doulan kanssa synnyttäneet antavat pääsääntöisesti parempia arvosanoja synnytykselleen kuin ilman doulaa synnyttäneet.

Lisäksi doulan läsnäolo vähentää ei-lääketieteellisen syyn vuoksi tehtäviä keisarinleikkauksia.

Anundi päätti sittenkin palkata doulan.

– Vaikka doula maksaa saman verran kuin kalliit vaunut, minusta oli tärkeämpää satsata hyvään synnytyskokemukseen

Anundi toivoi etukäteen esimerkiksi, että voisi synnyttää ilman selkäpuudutteita. Hän kuitenkin pelkäsi, ettei pystyisi pitämään päätöstään synnytyksessä. Doulan tuki voisi olla tarpeen juuri tällaisissa hetkissä, hän arveli.

Doula tuntee synnytyksen kulun

Anundi kävi doulaperuskurssin lastensa synnytysten jälkeen ja toimi doulana siskonsa synnytyksessä. 

Omien synnytystensä, doulana toimimisen ja valokuvanäyttelyn toteuttamisen jälkeen Anundi sanoo, että doula on ennen kaikkea käytännönläheisesti synnytyksessä mukana. Doula tuntee synnytyksen kulun ja auttaa synnyttäjää esimerkiksi löytämään parhaat asennot kutakin tilannetta varten.

Tarvittaessa doula tsemppaa, hieroo, suihkuttaa, tukee ja silittää, pitää vaikka kädestä ja katsoo silmiin, valaa uskoa. 

– Itselläni on todella voimakas kokemus siitä, että molemmat omat synnytykseni olivat yhteistä työtä. Siinä olimme minä, puolisoni ja doula. Ensimmäisessä synnytyksessä me olimme tiimi, synnytimme yhdessä sen vauvan, toisessa synnytyksessä koin, että puolisoni ja doula toimivat eräänlaisina synnytysrauhanturvaajina, kun minä synnytin. Jokaisella oli oma tehtävä, doula ja puolisoni selvästi kokivat olevansa samalla puolella ja auttavansa minua yhdessä – tarvitsin heidät molemmat.

Synnytyksen loppupuolella doula piti Anundia kädestä ja katsoi häntä silmiin.

– Kun uliseva ääneni nousi ylös, doula laski sen vastaamalla omalla äänellään ja viemämällä ääntäni alas. Hän auttoi minut kivun lävitse, ja hänen silmistään pystyin lukemaan, että kaikki on hyvin, olen vahva.

Näyttelynsä kuvilla Anundi haluaa välittää sen, minkä on itse nähnyt ja kokenut.

– Kunpa me naiset ymmärtäisimme, että meillä on oikeus hyvään synnytyskokemukseen. Haluaisin, että doulista ja doulaamisesta voisi puhua hiekkalaatikon reunalla avoimesti eikä niihin liittyisi leimaa.

Valokuvaaja Eeva Anundin näyttely avautuu Keravan Galleria Allissa tiistaina 5.2. 

Sanna ja doula Veera ottavat vastaan supistuksia ammehuoneessa Kätilöopistolla kesällä 2017. Kuva: Eeva Anundi

Ensisynnyttäjä Krista ja doula Hanna katsovat huoneeseen saapunutta kätilöä supistusten välissä. Kuva: Eeva Anundi

Anette, Ilkka ja doula Anna ovat lähdössä kohti TYKSiä. Anette halusi olla polvillaan supistuksen aikana. Kuva: Eeva Anundi

Doula Veera (vas.), synnyttäjä Sanna ja puoliso Anna supistuksen aikana Sannan ja Annan kotona. Kuva: Eeva Anundi.