Kavahdatko yhäkin rasvaa? Jos niin on, nyt viimeistään kannattaa palauttaa hyvän rasvan arvo. Tarvitset sitä joka päivä pysyäksesi terveenä.

Saat edelleen irvistää ihralle ja laistaa laardista mutta yleisestä ja yhteisestä rasvakammosta voit nyt jo luopua hyvällä omallatunnolla. Vaivatonta tietä uuteen rasvatietoisuuteen ei ole, vaan se vaatii hieman perehtymistä asiaan. Hyvä uutinen on se, että se joka oppii eron hyvien ja huonojen rasvojen välillä, pärjää jo pahemmin lipsumatta rasvaviidakossa.

Ravitsemusterapeutti Sari Isotupa puhuu huonoista rasvoista punaisina ja hyvistä rasvoista vihreinä rasvoina. Punaisella rasvalla Isotupa tarkoittaa kovia, tyydyttyneitä rasvoja ja vihreällä pehmeitä kertatyydyttämättömiä ja monityydyttymättömiä rasvoja.

Jos eksyt termien viidakkoon, muista että rasvojen suhteen toimii päinvastainen sääntö kuin seksissä: tyydyttyneisyys paha, tyydyttymättömyys hyvä. Joissakin elintarvikkeissa auttaa pelkän punainen-vihreäkoodin muistaminen.

– Ainakin osassa kasvirasvalevitteistä ja rasiamargariineista rasvakoostumus on merkitty väripylväillä, joissa huono rasva on merkitty punaisella ja hyvät rasvat vihreän kahdella eri sävyillä, Sari Isotupa kertoo.

Energian takia hyljeksitty

Rasvasta tuli parjattu ravintoaine sen niukkoina aikoina parhaana pidetyn ominaisuuden takia: rasvassa on ravintoaineista eniten energiaa. Yksi rasvagramma tuottaa yhdeksän kilokaloria energiaa, kun esimerkiksi hiilihydraattigrammassa energiaa on noin neljän kilokalorin verran.

Koska nykyihminen saa ruoastaan liikaa energiaa ja lihoo, johdonmukaista oli suositella vähentämään energiapitoista rasvaa ravinnosta. Kun kaiken kukkuraksi havaittiin, että rasva tekee tuhojaan muun muassa ihmisen verisuonistossa, moni lääkärikin ohjeisti ja ohjeistaa vieläkin potilaitaan jättämään kaiken rasvan pois. Komento ”rasva pois” on iskostunut myös lukuisten laihduttajien mieliin.

– Todellisuudessa moni noudattaa tätä sääntöä jättämällä pois leipämargariinin, salaatinkastikkeen ja muut näkyvät rasvat. Ne ovat erittäin tärkeitä hyvän rasvan lähteitä, eli jos ne karsii ruokavaliostaan, siihen jää yliedustus kovaa rasvaa, Sari Isotupa selittää.

Pehmeää ja juoksevaa

Hyvien eli vihreiden rasvojen hyvä tunnusmerkki on, että ne ovat viileässäkin pehmeitä tai juoksevia.  Ne ovat lähes poikkeuksetta kotoisin kasvikunnasta, mutta myös kalojen öljyt luetaan hyvää tekevien rasvojen joukkoon. Kasvikunnan rasva-antimista kannattaa kuitenkin välttää kookosöljyä ja -rasvaa, jota myydään kaupoissa kovina harkkoina.

– Ei kukaan kuitenkaan siitä kärsi, jos kerran vuodessa paistaa vappumunkit kookosrasvassa, Sari Isotupa toppuuttaa.

Itämaisiin ruokiin ihastuneiden on hyvä tietää, että kookosmaidossa on Finelin taulukoiden mukaan sadassa grammassa rasvaa 21,3 grammaa, josta 18,9 grammaa on tyydyttynyttä punaista rasvaa.

Pehmeät ja juoksevia hyviä rasvoja ovat kasvirasvalevitteet, rasiamargariinit, pullomargariinit ja ruokaöljyt. Niistä voi valita sopiva tuotteen niin leivän päälle, ruoanlaittoon kuin leivontaankin. Sari Isotupa muistuttaa, että salaattia voi höystää myös majoneesipohjaisella kastikkeella.

– Majoneesilla on huono maine, koska se on useimmille tuttu peruna- tai italiansalaatista, jossa muut ainekset uivat majoneesissa. Lusikallisina käytettynä majoneesi on kuitenkin ihan kelpo tuote, sillä siinä on kasviöljyä.

Kovetus kehnontaa

Rasvojen pehmeys on melkoisen pistämätön hyvän rasvan tunnusmerkki, selviää tästä Sari Isotuvan paljastuksesta.

– Leivontaan tarkoitetut pakettimargariinit eivät ole hyvää rasvaa, sillä niissä kasvirasva on kovetettu. Kovetuksen jälkeen nämä kasvirasvat toimivat aivan kuten huono, punainen rasva.

Sama pätee kasvirasvajäätelöihin, ne eivät ole juuri kermajäätelöä terveellisempiä. Kannattaakin valita vähärasvaista jäätelöä tai maitojäätelöä. Leivonnassa hyvä vaihtoehto ovat pullomargariinit.

Kovetettu tai osittain kovettu kasvirasva on aines, joka löytyy usein muun muassa keksien ja erilaisten snacks-valmisteiden raaka-aineluettelosta. Pähkinöiden rasva on hyvää rasvaa, sillä jos rasva puristetaan pois pähkinästä, se on öljyä.

Eläinrasva on jähmeää

Punainen, huono, kova tai tyydyttynyt – mitä sanaa sitten haluaakin käyttää – rasva on jähmeää. Se on useimmiten peräisin eläinkunnasta. Voi ja sianihra ovat tuttuja rasvapahiksia. Punainen rasva muutti kuumassa juoksevaksi, mutta jäähdyttyään se palaa jähmeään olomuotoonsa. Esimerkkinä vaikka edellispäivän lihakeiton pintaan nousevat rasvalampareet.

Punaiset rasvat ovat usein piilossa katseelta. Ne ovat joko olennainen osa ruoan rakennetta tai sen raaka-aineesta lähtöisin. Lehtevän leivoksen, samettisen keiton tai muhevan pihvin salaisuus on kova rasva.

– Paitsi kyllä kasvirasvapohjaisilla ruokakermoilla saa samettisen keiton, Sari Isotupa tarkentaa.

Suomalaiset saavat paljon kovaa rasvaa liha- ja makkararuoista, juustoista, jogurteista, viilistä, maidosta ja piimästä. Vaikka harva käyttää enää voita leivällä, moni popsii tätä tiivistettyä maitorasvaa  muun muassa leivonnaisten mukana.

Paljonko ja mitä?

Miksi sitten pitää tehdä eroa pehmeän ja kovien arvojen välillä? Siksi, että elimistö tarvitsee rasvaa joka päivä, mutta sille ei ole samantekevää, mitä rasvaa se on.

Kova punainen rasva on verisuonten pahimpia vihollisia, sillä se nostaa tehokkaasti veren kolesterolipitoisuutta. Kolesteroli on syypää verisuonten kalkkiutumiseen. Kalkkiutumisella tarkoitetaan ilmiötä, jossa kolesterolia kertyy verisuonien seinämiin. Ajan myötä kertymät ahtauttavat verisuonia ja alkavat haitata veren virtausta niissä. Lopulta virtaus suonessa voi tyrehtyä lähes kokonaan ja syntyy infarkti.

Hyvä vihreä rasva taas suojaa sydäntä ja verisuonistoa, sillä se edistää kolesterolin poistumista elimistöstä.  Hyvissä rasvoissa on mukana myös rasvaliukoisia vitamiineja ja välttämättömiä rasvahappoja (muun muassa omega-3), joita ihminen ei saa mistään muualta.

Energiamäärissä punaiset ja vihreät rasvat ovat samalla viivalla. Myös hyvien rasvojen liialla käytöllä voi lihoa ja sairastua lihavuustauteihin.

Suomalaisen suosituksen mukaan ihmisen pitäisi saada päivittäisestä energiastaan noin 30 prosenttia rasvasta. Tästä energiamäärästä enintään 1/3 saisi olla peräisin kovasta rasvasta.

– Jos päivittäinen energiatarve olisi 2 000 kilokaloria, ruokavaliossa saisi olla rasvaa 67 grammaa. Siitä vain noin 22 grammaa saisi olla kovaa punaista rasvaa, Sari Isotupa toteaa, mutta sanoo heti, että moinen hankala laskeskelu ei ole arjessa tarpeen.

– Ihan hyvä on jo se, että levittää leivälle teelusikallisen kasvimargariinia, jossa on ainakin 60 prosenttia rasvaa, ja käyttää ruoanvalmistukseen ja salaattikastikkeiksi rypsiöljyä. Maitotuotteista kannattaa ehdottomasti valita vähärasvaisia vaihtoehtoja. Jos kevytjuusto maistuu kumilta, kannattaa kokeilla on täysrasvaista juustoa, jossa osa maitorasvasta on korvattu kasviöljyllä.

Arjessa olisi hyvä käyttää myös kokolihaleikkeiltä, enintään 10 prosenttia rasvaa sisältävää jauhelihaa, kanaa, kalkkunaa ja kalaa. Sari Isotupa tähdentää järkevää arkisyömistä.

– On vähän turhaa käyttää lounassalaattiin öljykastiketta, ja päättää ateria kahviin ja viineriin. Tai syödä kasvissterolia sisältävää margariinia samalla kun toinen käsi hamuaa jo suklaalevyä, hän sanoo.

Maitohyllyhaaste

Ruokakermojen, kasvirasvaseoksien, rasvaseoksien, voileipälevitteiden, jälkiruokakastikkeiden ynnä muiden tuotteiden rivistö saa kaupassa ihmisparan pään nopeasti pyörälle. Muuta neuvoa ei ole, kun kääntää tetra tai purkki nurin, ja urkkia sieltä muutama tunnusluku.

  1. Ensinnäkin paljonko tuotteessa on rasvaa kaiken kaikkiaan?
  2. Mitä rasvaa se on, punaista vai vihreää? Jos tuotteessa on molempia, laskee yhteen vihreät eli kerta- ja monityydyttymättömät rasvat. Jos niitä on kaikesta rasvasta noin 2/3, hyvä juttu. Jos koko tuotteessa on rasvaa viisi prosenttia ja vaikka se olisi pelkää punaista rasvaa, siihen tuskin ruokavalio kaatuu.
  3. Ole tarkkana kovetettujen kasvirasvojen kanssa, ne ovat usein esimerkiksi vaahtoutuvien, kerman tapaisten tuotteiden salaisuus. Myös rasioihin pakattujen pehmeiden, eri tavoin maustettujen kevyttuorejuustojen rasvat ovat useimmiten tyydyttynyttä rasvaa.

Lue lisää hyvän rasvan vaikutuksista.


Rasvaa tarvitaan

  • energian lähteeksi
  • solujen rakennusaineeksi
  • hormonien rakennusaineeksi
  • hermoston kehityksen ja toiminnan turvaamiseen
  • ihon ja nivelten kunnossa pysymiseen
Kuva Shutterstock

Magnesium on keskeinen tekijä sadoissa aineenvaihdunnan tapahtumissa. Puutostilasta kärsivät vain harvat, sillä magnesiumia saa vaikka mistä.

Hivenaine magnesiumin tärkeyttä ei pidä väheksyä. Se osallistuu solujen perusaineenvaihdunnan säätelyyn, aivojen välittäjäaineiden toimintaan, perintötekijöiden rakentumiseen sekä hermojen ja lihasten yhteispelin sujumiseen.

Magnesiumin saantisuositus on miehillä 350 milligrammaa ja naisilla 280 mg päivässä. Puutostila on harvinainen ja johtuu yleensä runsaasta virtsanerityksestä, joka voi liittyä munuaissairauteen, diabetekseen, pitkäaikaiseen nesteenpoistolääkkeiden käyttöön tai alkoholismiin. Ajan kanssa lieväkin puutos voi kuitenkin johtaa ongelmiin. Oireita ovat väsymys, oksentelu, vapina ja lihasten nykiminen.

Magnesiumlisien tehoa suonenvedon estämiseen ei ole todistettu pätevillä tutkimuksilla, mutta niitä voi hyvin käyttää, jos ne tuntuvat auttavan.

Asiantuntija: sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

 

NÄISTÄ SAAT MAGNESIUMIA

Vehnälese 822 mg/100 g

Siemenet 447 mg

Pähkinät 208 mg

Tumma suklaa 130 mg

Banaani 31 mg

Tyrnimarja 30 mg

Kala 30 mg

Kaurapuuro 30 mg

Avokado 29 mg

Jauheliha 25 mg

Vadelma 25 mg

Lähde: Fineli.fi

Kuva Shutterstock

Pitääkö superfoodeista pitää taukoa? Käytän macaa, spirulinaa ja chiaa. Voiko superfoodeja ja kanelia käyttää, jos maksa -arvot ovat kohonneet?

Maca eli andienkrassi eli perun ginseng (Lepidium meyenii) on Andeilta peräisin oleva juurikasvi, jota on käytetty jo inkakulttuurissa. Suomessa sitä käytetään kuivattuna, jauhettuna juurena. Juuri sisältää aminohappoja, hiilihydraatteja, hieman rasvaa ja kivennäisistä mm. kalsiumia, kaliumia ja jodia. Macan väitetään lisäävän vireyttä, seksuaalista halua, hedelmällisyyttä ja helpottavan vaihdevuosioireita. Vaikutuksista ei ole tieteellistä näyttöä.

Haittoja ei ole systemaattisesti tutkittu, mutta ei ole toisaalta tietoa siitäkään, että maca aiheuttaisi maksahaittoja.

Spirulina on siniviherlevää, jota käytetään kuivattuna jauheena ja kapseleina. Se sisältää proteiinia, hiilihydraattia, rasvoja, vitamiineja ja mineraaleja. Käyttömäärien pitäisi kuitenkin olla runsaita, jotta spirulinan sisältämillä ravintoaineilla olisi merkitystä ruokavaliossa. Spirulinan on väitetty auttavan mm. pitkittyneeseen väsymykseen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin ja tehostavan vastustuskykyä, mutta tieteellistä näyttöä näistä vaikutuksista ei ole. On julkaistu potilastapaus, jossa spirulinan epäiltiin aiheuttaneen maksavaurion. Siniviherlevien sisältämiä myrkkyjä voi olla mukana myös spirulinatuotteissa. Muina haittoina voi esiintyä suolisto-oireita, kuten vatsan turvotusta, ripulia ja ilmavaivoja. Jos maksa-arvot ovat koholla, spirulinavalmiste pitää lopettaa ja kääntyä lääkärin puoleen. Maksa-arvot on tarkistettava muutaman viikon kuluttua valmisteen lopettamisesta. Jos maksa-arvot korjaantuvat spirulinan käytön loputtua, maksahaitta saattaa olla spirulinan aiheuttama. Muut syyt maksa-arvojen koholla oloon on tietysti myös selvitettävä.

Chia (Salvia hispanica L.) on mintulle sukua oleva viljelykasvi, jonka siemeniä ja niistä puristettua öljyä käytetään ravintona. Chia on nyt suosittua FODMAP-ruokavaliossa, koska sen ajatellaan tasapainottavan vatsan toimintaa. Ravintosisältö on tyypillinen siemenille, eli chia sisältää kuitua, pehmeää rasvaa ja proteiineja. Tutkimustietoa chian terveysvaikutuksista tai haitoista on rajallisesti, eikä sen mahdollisista maksavaikutuksista ole mitään tietoa.

Lue lisää FODMAP-ruokavaliosta

Jauhettu kanelipuun kuori, mausteena käytetty kaneli, on tavanomaisina määrinä turvallista. Tavallisemman eli kassiakanelin runsasta käyttöä on syytä välttää sen sisältämän haitallisen kumariinin vuoksi. Ceyloninkanelissa kumariinipitoisuus on huomattavasti pienempi. Kaneliöljy ja kanelipuun kuoriuutteet sisältävät kanelijauheeseen verrattuna moninkertaisia määriä kasvin ainesosia, ja ne ovatkin aiheuttaneet haittavaikutuksia. Paikallisesti käytettynä kaneliöljy voi aiheuttaa allergisia reaktioita ja ihottumaa. Suun kautta nautittu kaneliöljy voi suurina annoksina lamata keskushermostoa.

Kaneliöljyä ja kaneliuutteita on vältettävä, jos sairastaa maksasairautta, koska kanelin sisältämä kinnamaldehydi on maksalle haitallista. Mausteena kanelia voi silti käyttää ruoassa.

Kasveista valmistettuja ravintolisiä olisi parasta käyttää vain kuuriluonteisesti, koska niiden pitkäaikaiskäytön turvallisuutta ei ole yleensä varmistettu.

Mainituista "superfoodeista" ainakin spirulina ja kaneliuutteet voivat aiheuttaa maksavaurion, joten ne on jätettävä kokonaan pois käytöstä, jos maksa-arvot ovat koholla.
 

Eeva Sofia Leinonen
sisätautien erikoislääkäri

 

 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

 

 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Spiruliinan syöjä

Voiko superfoodeista olla harmia?

Vierailija kirjoitti: Astronautit syö spiruliinaa eikä heillä ole maksavaurioita. Spiruliina on kasvatettua levää eli ruokaa. Liika hiilari rasvoittaa maksa ja siten saa rasvamaksan. Artikkelissa ei sanota että Spiruliina AIHEUTTAA maksavaurion vaan että VOI aiheuttaa maksavaurion, aivan kuten liika hiilarikin VOI. Kiinalaiset ovat kovia riisinsyöjiä, onko heillä kaikilla rasvamaksa?
Lue kommentti