B12-vitamiini imetytyminen, ravintolisät, D-vitamiini, jodi, foolihappo
Kuva Shutterstock

Vitamiinipillerin mainostama lisävoima kelpaisi, mutta onko siitä vetämättömyyden nitistäjäksi? Lue, kenelle ja missä tilanteessa ravintolisä on todella tarpeen.

D-vitamiinia, kuinka paljon kellekin?

Jos D-vitamiinia saa ruoasta niukasti, suositeltu annos purkista aikuisille on 10 mikrogrammaa päivässä, yli 60-vuotiaille 20. Alle 2-vuotiaat tarvitsevat 10 mikrogrammaa, 2–18-vuotiaille riittää 7,5.

Ruoasta aurinkovitamiinia saa tarpeeksi syömällä viikossa kaksi kala-ateriaa ja käyttämällä päivittäin vitaminoituja maitovalmisteita, esimerkiksi maitoa, piimää tai jogurttia, sekä margariinia. Luomutuotteisiin ei lisätä vitamiinia.

Kaikille lisää foolihappoa

Folaatti on D-vitamiinin lisäksi ainoa, jota suomalaiset saavat liian vähän. Se kuuluu B-vitamiineihin ja sitä on kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa sekä täysjyväviljassa. Loistavia folaatin lähteitä ovat tummanvihreät vihannekset, kuten nokkonen, parsakaali ja lehtisalaatti, sekä pavut.

Varsinkin hedelmällisessä iässä olevien naisten tulisi saada lisää folaattia. Se on tärkeä sikiön hermostoputken kehittymiselle ja sulkeutumiselle. Foolihapponimellä myytävää purkkivalmistetta suositellaan käytettäväksi kaksi kuukautta ennen ehkäisyn lopettamista. 400 mikrogramman lisää otetaan 12 ensimmäisen raskausviikon ajan.

Kaikkien nuorten naisten on hyvä syödä folaattia sisältäviä ruokia aina kuukautisten alkamisesta alkaen. Näin pitoisuudet ovat kunnossa myös yllätysraskauden alkaessa.

Eläkeikäinen voi tarvita lisää B-vitamiinia

Jotkut iäkkäät kärsivät B12-vitamiinin imeytymishäiriöstä. Syy ei ole ikävuosissa vaan mahalaukkua surkastuttavassa tulehduksessa tai muissa sairauksissa.

Todettu imeytymishäiriö hoidetaan vitamiinipistoksin.

Jos B-vitamiinin puutos johtuu yksipuolisesta ruokavaliosta, siihen auttaa monivitamiinipilleri. B-vitamiinien niukkuuden on arvioitu lisäävän riskiä muistisairauksiin, sydän- ja verisuonisairauksiin, suolistosyöpiin ja masennukseen.

Yli 60-vuotiaillle suositellaan muita enemmän myös D-vitamiinia, koska vanhetessaan iho ei pysty muodostamaan sitä auringonvalosta yhtä tehokkaasti kuin aiemmin.

Täydennystä kasvissyöjälle

Vegaanisessa ruokavaliossa on paljon vitamiineja ja hivenaineita. Yksi kuitenkin puuttuu kokonaan: kasvikunnan tuotteissa ei ole B12-vitamiinia. Puute täytyy paikata purkkivalmisteella. Myös useita soija-, kaura- ja riisimaitoja on täydennetty B12-vitamiinilla.

B12-vitamiinin puutos voi aiheuttaa megaloblastisen anemian. Siitä seuraa punasolujen vähyyttä ja epämuodostumia, jotka taas vaikeuttavat hapen kuljetusta elimistössä. Puutos voi tuntua väsymyksenä tai keskittymis- tai muistiongelmina.

Raudan saantiin kannattaa myös kiinnittää huomiota, sillä kasvikunnan tuotteiden rauta imeytyy huonommin kuin eläinperäisten tuotteiden. Täysjyvävilja on hyvä raudan lähde.

Kasvissyöjä ei tarvitse mitään ravintolisiä, jos hän syö myös kalaa, munia ja maitoa tai D-vitamiinilla ja kalsiumilla täydennettyjä soija-, riisi- tai kauravalmisteita.

Jodista saa olla huolissaan

Jodin puutos aiheuttaa kilpirauhasen liikakasvua eli struumaa. Sikiö puolestaan tarvitsee jodia keskushermoston ja älylliseen kehittymiseen ja pituuskasvuun.

Jodin ei tarvitse ottaa purkista, mutta ruoanlaitossa on hyvä valita jodioitu suola. Jo puolesta teelusikallisesta tulee puolet päivittäisestä tarpeesta.

Rehuihin lisätyn jodin takia saamme tätä tärkeää hivenainetta myös maitotuotteista ja kananmunista. Sitä on lisäksi kalassa ja joissain merilevissä.

Asiantuntija: Sari Niinistö, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Ruoan rauta ei riitä, jos

  •  kuukautiset ovat runsaat.
  •  syö vain kasviskunnan tuotteita tai vain harvoin lihaa.
  •  laihduttaa tai syö muuten vähän.
100 mcg per vrk

Kuka tarvitsee lisää vitamiineja?

Media jaksaa levitellä virheelliseksi osoittautunutta D-vitaminisuositusta. D-vitamiinin tarve on noin 100 mcg/vrk, mutta yksilölliset erot voivat olla suuria. Tarve selviää mittaamalla, joka paljasta karmean totuuden. Suomalaisia pidetään tarkoituksella D-vitamiinipuutteessa, jotta lääketehtailla olisi varaa kehittää uusia lääkkeitä. "Hyvät ihmiset, käyttäkää vähät rahanne oikeisiin lääkkeisiin.", sanoin eräskin poliitikko ja entinen korkea virkamies. Tämä ei ole mitään puskista huutelua.
Lue kommentti
Onnellinen eläkeläinen

Kuka tarvitsee lisää vitamiineja?

Eikös kunnallisten terveyskeskusten yksi tavoite ole terveyden ylläpitäminen? Miten pitää toimia, että tämä tavoite toteutuu? Onko olemassa kunnallista ohjelmaa eri ikäisille, jotta voidaan varmistua juuri edellä kuvattujen ravintoaineiden saannista? Jos kerran niiden puutostila altistaa pitkässä juoksussa johonkin sairauteen, pitääkö meidän vartavasten jäädä odottamaan sitä tai niitä sairauksia? Aika käsittämätöntä jos näin haluamme toimia! Eikös halvemmaksi tule, jos torjumme näitä sairauksia...
Lue kommentti

Syödessäni tomaattia ja paprikaa suutani alkaa kihelmöidä, mutta se menee ohi tunnissa. Voinko syödä näitä tästä huolimatta? Allergiaa ei ole testattu, eikä muista ruoista tule oireita.

Ruoka-allergia saattaa aiheuttaa kuvailtuja oireita, mutta taustalla voi olla muukin reaktio. Käytännössä tällä ei ole merkitystä, kun oireet eivät ole hankalampia. Ruoka-allergian hoidon keskeinen periaate on, että oireita aiheuttavia ruokia käytetään oireiden sallimissa rajoissa. Hyvin herkät tai voimakkaasti oireilevat joutuvat välttämään oireita aiheuttavaa ruoka-ainetta tarkasti. Suurin osa ruoka-allergioista on onneksi kuitenkin lievempiä, jolloin allergikko voi käyttää ruoka-aineita rajoitetusti kiinnittämällä huomiota käyttötiheyteen ja kerralla nautittavaan määrään. Myös ruoka-aineen käsittely, esim. kasvisten keittäminen, voi tehdä ruoka-aineesta sopivan. Turha välttäminen voi kaventaa ruokavaliota entisestään, joten siihen ei tulisi mennä.

Olipa kysyjän kohdalla siis kyse allergiasta tai ei, nykyistä käytäntöä kannattaa jatkaa eli käyttää tomaattia ja paprikaa edelleen.

 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

raakaruoka

Raakaruokavaliossa on paljon, mistä kaikki voisivat ottaa mallia, toteaa ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm. Ruoan terveellisyys on kuitenkin olennaisempaa kuin kypsyysaste.

Lisää kasviksia

Jokaiselle olisi eduksi lisätä kasvisten ja hedelmien käyttöä. Raakaruoassa se toteutuu. Monelle sekasyöjälle tekisi hyvää vähentää lihan määrää niin, että sitä olisi pöydässä korkeintaan muutamana päivänä viikossa.

Paljon vitamiineja

Osa vitamiineista ja muista ravintoaineista säilyy paremmin, kun niitä ei kypsennetä. Mitä kovemmassa lämpötilassa ja mitä pitempään ruokaa kypsennetään, sitä enemmän vitamiineja menetetään. Tämä koskee kuitenkin vain vesiliukoisia vitamiineja, kuten C-vitamiinia ja foolihappoa.

Tutkimuksissa ei ole kyetty osoittamaan, että raakaruoan sisältämistä lisävitamiineista olisi hyötyä. Vitamiinien kannalta tärkeintä on, että syö monipuolisesti.

Ravintoaineista osa on paremmin hyödynnettävissä kypsennetyssä ruoassa. Kuumentamisesta hyötyy esimerkiksi tomaatista tuttu lykopeeni. Myös A-vitamiinin esiaste beetakaroteeni, jota saa muun muassa porkkanasta, imeytyy kuumennettuna paremmin kuin raakana.

Raakaruokaa tulee täydentää B12- ja D-vitamiineilla, jos ei käytä eläinkunnan tuotteita.

Hyvää rasvaa ja kuituja

Eläinrasvaa raakaravinnossa ei ole lainkaan, jos syö kuin vegaani. Pähkinöiden, siementen ja kasviöljyjen rasvat ovat tutkitusti terveydelle hyväksi.

Jonkin verran raakaruoasta tulee terveydelle haitallista tyydyttynyttä rasvaa, esimerkiksi kookosöljystä tai -maidosta. Kovan ja pehmeän rasvan suhde on kuitenkin parempi kuin sekaruokavaliossa. Kuituja tulee runsaasti kuin kaupan päälle.

Etua painonhallinnassa

Jos syö paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja, painonhallinta on helpompaa – kypsensi ruokansa tai ei.

Jo yksistään pureskeluun käytetty aika saattaa olla eduksi, jos tavoitteena on laihtuminen.

Innoittava elämäntapa

Osa raakaruokailun energisoivasta vaikutuksesta tulee innostuksesta, joka elämäntapaan liittyy. Se mikä kiinnostaa, tuottaa hyvää oloa – ja on arvokasta terveydelle. Raakaruokailua voi verrata vaikka liikuntaharrastukseen, jolla on mitattavien fysiologisten hyötyjen lisäksi paljon psyykkisiä hyötyjä.

Sosiaalinen kanssakäyminen edistää tutkitusti terveyttä. Raakaruokailijat saavat osansa siitä, sillä kokemuksia ja reseptejä vaihdetaan sujuvasti kasvokkain ja netissä.

Vatsa tykkää tai ei

Moni kokee raakaravinnosta olleen hyötyä vatsalle. Siihen siirtyminen on tuonut helpotusta jopa vuosien vatsavaivakierteeseen. Tutkimuksissa kasvisvoittoinen ruoka onkin todettu hyväksi suoliston mikrobikannalle.

Raakojen kasvisten imeytymätön kuitu aiheuttaa osalle kivuliaita ilmavaivoja. Tätä voi lievittää kokeilemalla eri vihanneksia ja esimerkiksi hapattamista.

Puhdistautuminen vain myytti

Raakaravinnon kerrotaan puhdistavan kehosta kuona-aineita. Sille ei ole mitään tieteellistä näyttöä.

Vähemmän valmisruokia

Pitkälle jalostettujen valmisruokien vähentäminen kannattaa, jos karsii suolaisia ja rasvaisia ruokia. Sen sijaan lisäaineet eivät ole ongelma eikä niiden välttelystä tiedetä olevan terveydelle hyötyä.

Asiantuntija:  Mikael Fogelholm ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto.

Raakaravinnolla tarkoitetaan mahdollisimman vähän prosessoiduista aineksista tehtyä ruokaa, jota kypsennetään korkeintaan haaleaksi, 40–47-asteiseksi. Pääosassa ovat tuoreet vihannekset, hedelmät ja marjat. Myös pähkinöitä ja siemeniä syödään runsaasti.

Ruoan valmistamisessa käytetään hellan ja uunin sijasta sauva- ja tehosekoitinta, raastinrautaa tai kasviskuivuria. Myös idättäminen ja hapattaminen kuuluvat sallittuihin valmistusmenetelmiin.