Luontaistuotteita mainostetaan joskus ihmeitä lupaavilla ylisanoilla, mutta pakkaustiedot ovat yleensä täsmällisiä ja luotettavia.

Luontaistuotteet eivät ole lääkkeitä, eikä niitä ole tarkoitettu sairauksien hoitoon. Ne ovat tarpeen silloin, kun halutaan täydentää ruokavaliota ja tasapainottaa elintoimintoja. Yleensä luontaistuotteet sisältävät vitamiineja, kivennäisaineita, rasvahappoja, maitohappobakteereita, kuituja tai lääkekasveista valmistettuja uutteita ja kasveista eristettyjä aineita.

Suomessa on noin 2 500 luontaistuotetta, joista pääosaa myydään ravintolisinä. Jotkut lääkekasveja sisältävistä luontaistuotteista luetaan kasvirohdosvalmisteiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi mäkikuismaa ja rohtovirmajuurta eli valeriaanaa sisältävät valmisteet.

Lainsäädännössä ravintolisät rinnastetaan elintarvikkeisiin ja kasvirohdosvalmisteet lääkkeisiin. Yleensä luontaistuotteita myydään elintarvikeliikkeissä, luontaistuotekaupoissa ja apteekeissa.

Mäkikuismaa sisältäviä ja eräitä muita kasvirohdosvalmisteita saa meillä myydä ainoastaan apteekeissa. Myyntirajoitus perustuu yleensä siihen, että tuotteen käyttö vaatii asiantuntevaa opastusta: valmisteella voi esimerkiksi olla haitallisia yhteisvaikutuksia samaan aikaan käytettyjen lääkkeiden kanssa.

Laki vaatii

Luontaistuotteiden pakkauksista tulee selvitä suomeksi ja ruotsiksi, mitä valmisteet sisältävät ja miten niitä annostellaan. Suomessa ei saa myydä tuotteita, joiden tekstit ovat esimerkiksi vain englannin kielellä.

Pakkausmerkinnät ovat tärkeitä, sillä niiden avulla kuluttaja saa käsityksen tuotteesta ja sen vaikutuksista. Niiden perusteella hänen pitäisi myös pystyä valitsemaan eri tuotteiden välillä.

Elintarvikelaki määrää, millaiset merkinnät ravintolisinä myytävien luontaistuotteiden pakkauksissa pitää olla. Laillisesti myynnissä olevien eli elintarviketurvallisuusviraston rekisteriin hyväksyttyjen valmisteiden pakkauksissa on merkintä ”ravintolisä” sekä varoituslauseet ”ravintolisää ei saa käyttää monipuolisen ruokavalion korvikkeena” ja ”suositeltua vuorokausiannosta ei saa ylittää”.

Kasvirohdosvalmisteiden pakkauksissa on puolestaan lääkelain vaatimat merkinnät. Kun valmiste on saanut luvan tai rekisteröinnin, sen pakkauksessa lukee ”kasvirohdosvalmiste” tai ”perinteinen kasvirohdosvalmiste”.

Osaa vitamiineja ja kivennäisaineita sisältävistä valmisteista myydään lääkkeinä. Niiden koostumus ei eroa mainittavasti ravintolisinä myytävien valmisteiden koostumuksesta, vaan molemmat voivat sisältää yhtä paljon vitamiineja ja kivennäisaineita. Pakkausmerkinnöissä ja myyntipaikoissa on kuitenkin eroa, ja kuluttaja voi halutessaan erottaa tuotteet toisistaan: ravintolisissä on teksti ”ravintolisä”, ja vitamiineja ja kivennäisaineita sisältäviä lääkevalmisteita myydään ainoastaan apteekeissa.

Nimi, sisältö, annostus

Yleensä ravintolisän pakkauksessa lukee näkyvästi tuotteen kaupallinen tuotenimi. Sen yhteydessä näkyy myös niin sanottu elintarvikkeen nimi, joka kertoo lyhyesti, mitä pakkaus pääosin sisältää, esimerkiksi kalsiumtabletti, pellavaöljykapseli tai kauranversouute.

Nimien lisäksi pakkauksessa luetellaan valmistuksessa käytetyt ainesosat ja lisäaineet. Lisäaineita voivat olla esimerkiksi tabletin pintakäsittely- tai paakkuuntumisenestoaineet.

Ensimmäisenä mainitaan aine, jota valmiissa tuotteessa on eniten painon mukaan laskettuna, ja viimeisenä aine, jota on vähiten. Esimerkiksi joissakin vitamiineja sisältävissä valmisteissa täyteaine voi painaa enemmän kuin yksittäiset vitamiiniyhdisteet, jolloin täyteaine mainitaan ensimmäisenä.

Ainesosaluettelossa ei tarvitse mainita, kuinka paljon kutakin ainetta valmiste sisältää. Jos määriä mainitaan, ne ilmoitetaan yleensä prosentteina tabletin tai kapselin painosta.

Ravintolisän sisältämien vitamiinien, kivennäisaineiden, rasva- tai aminohappojen, mikrobien ja kasvien tai kasviuutteiden määrät ilmoitetaan yleensä erikseen. Usein kerrotaan myös, kuinka paljon mainittuja aineita tai uutteita tuotteesta saa vuorokaudessa, jos sitä käyttää annostusohjeen mukaan. Esimerkiksi pellavaöljykapseleiden pakkauksessa voidaan mainita: ”Suositeltava vuorokausiannos on 3 kapselia päivässä, josta saadaan omega-3-sarjan alfalinoleenihappoa 800 mg/vrk.”

Ulkomailla on ajoittain tavattu luontaistuotteita, joiden todellinen koostumus ei ole vastannut pakkausmerkintää. Suomessa näitä todetaan harvoin. Yleensä meillä myytävät tuotteet sisältävät pakkauksessa mainittuja aineita ja juuri sen verran, kuin merkinnöissä luvataan.

Ei lääkeaineita

Ravintolisät ja luontaistuotteet eivät saa sisältää aineita, joilla on lääkkeellisiä vaikutuksia. Tämän takia niitä ei saa markkinoida väittämällä, että ne toimisivat kuin lääkkeet eli ehkäisisivät, hoitaisivat tai parantaisivat sairauksia.

Ravintolisien pakkauksissa ei yleensä kerrota, mihin tuote on tarkoitettu tai miten se vaikuttaa. Joskus tekstissä voidaan mainita esimerkiksi, että kyseessä on ”ravintolisä nivelille” tai että tuote on ”hyväksi silmille”. Toistaiseksi tällaiset terveysväitteet ovat markkinoijan omia, eivätkä Suomen tai EU:n elintarvikeviranomaiset ole arvioineet, perustuvatko ne tieteelliseen tutkimusnäyttöön.

Luontaistuotteet saattavat vaikuttaa elintoimintoihin, esimerkiksi suolen toiminta voi vilkastua tai verenpaine laskea. Samoin kuin ruoassa, myös luontaistuotteissa voi olla aineita, jotka vaikuttavat sairauksien puhkeamiseen – yhdessä monien muiden tekijöiden kanssa.

EU:ssa hyväksyttiin joulukuussa 2006 asetus, joka koskee elintarvikkeiden markkinoinnissa sallittuja terveysväitteitä. Suomessa asetusta alettiin soveltaa heinäkuun alusta. Ravintolisissä merkittävin selvennys tulee kuitenkin vasta parin vuoden kuluttua. Silloin EU:n komissio julkaisee tarkemmat listat siitä, mitä elintarvikkeiden ja ravintolisien sisältämien aineiden ja terveyden välisestä yhteydestä voidaan tutkimusten perusteella sanoa.

Kasvirohdosvalmisteen pakkauksessa mainitaan jo nyt, mihin tuotetta käytetään. Lääkelaitos arvioi, että mainittu käyttöaihe on totuudenmukainen ja perustuu valmisteen sisältämän lääkekasvin perinteiseen käyttöön tai tieteellisiin tutkimuksiin. Pakkausten sisällä on myös viranomaisen hyväksymä pakkausseloste, jossa kuluttajalle annetaan tietoa valmisteen oikeasta käytöstä ja mahdollisista haittavaikutuksista.

Lue lisää:

Evira, Elintarviketurvallisuusvirasto: Ravintolisät

Terveyskirjasto:

Älä usko kaikkea

  • Luontaistuotteiden pakkauksissa mainittujen tietojen pitää olla oikeita, eivätkä ne saa johtaa kuluttajaa harhaan. Pakkausmerkinnät ovatkin yleensä asiallisia ja lyhytsanaisia, vaikka esitteissä ja mainoksissa esiintyy ylisanoja.
  • Jos mainostettu luontaistuote vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, siihen kannattaa suhtautua epäluuloisesti. Uskomattoman hyvältä kuulostava valmiste ei yleensä vaikuta niin kuin on luvattu.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Luin amerikkalaistutkimuksen, jonka mukaan fruktoosi on epäterveellistä. Koe oli tehty makeutetuilla juomilla. Entä kaupassa myytävä hedelmäsokeri, jota käytän jälkiruoissa ja leivonnassa? En osta kaupasta herkkuja, limsoja enkä mehuja, sillä niissä on hurjasti piilosokeria. Jos jotain herkkua haluan, leivon itse. Tavakseni on tullut vähentää resepteissä sokeria. Kokonaan ilman makeaa ei pysty tässä elämässä olemaan. Olen huomannut, että fruktoosi on niin makeaa, että sitä riittää pienikin määrä. Voiko fruktoosi olla haitallista silloinkin, kun sitä käyttää näin?

Fruktoosin eli hedelmäsokerin runsaan saannin on todettu vaikuttavan epäedullisesti  maksan aineenvaihduntaan. Kuten kysyjä tuo esille, makeutetut juomat ovat tässä suhteessa ne elintarvikkeet, joihin on syytä kiinnittää huomiota.

Yhdysvalloissa käytetään juomien makeuttamisessa runsasfruktoosis ta maissisiirappia. Tämä on ongelmallista, sillä juomien käyttö voi olla runsasta, jolloin fruktoosin saanti nousee hyvin suureksi. Vastaavia määriä fruktoosia on vaikea saada muualta.

Hedelmiä ja marjoja ei fruktoosin vuoksi tarvitse välttää. Niiden terveysvaikutukset on vakuuttavasti dokumentoitu osana terveyttä edistävää ruokavaliota. Mehuista on juomasuosituksen mukaan syytä suosia täysmehuja ja niitäkin korkeintaan lasillinen päivässä aterian yhteydessä.

Kysyjän sokerin saanti vaikuttaa olevan maltillista, joten nykyisiä sokerinkäyttötottumuksia voi hyvin jatkaa. Kysyjän havainto siitä, että hedelmäsokeri on tavallista sokeria makeampaa, pitää paikkansa, joten sitä tarvitaan saman makeuden saavuttamiseksi tavallista sokeria vähemmän.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Onko fruktoosi pahaa sokeria?

Ainoastaan hiilihydraattien kokonaismäärällä on merkitystä, koska niistä yksikään gramma ei mihinkään häviä. Se, että muuttuuko se hiilihydraatti (ns. hitaat ja nopeat) tunnin päästä glukoosiksi vai 3 tunnin päästä ei ole mitään merkitystä, vaikka näin meille on valehdeltu jo iät ja ajat mm. virallisen tahon puolelta. Tavan kansa kuluttaa hyvin vähän hiilihydraatteja päivässä ( alle 150 grammaa) ja näinollen loppu muuttuu rasvaksi elimistöön ja lopulta rasvoittaa myös maksan. Näin ihminen lihoo...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta