Aina kun Hyvä terveys -lehdessä käsitellään kasviöljyjä, rypsiöljy saa paljon kiitosta. Mihin unohtuu yleisesti käytetty, hyvänmakuinen oliiviöljy? Se on Välimeren maissa lähes ainoa käytetty öljy ja kas, siellä ei podeta sydän- ja verisuoni­tauteja. Miksi vain kotimaista rypsiöljyä ylistetään?

Välimeren ruokavalio eroaa perinteisestä suomalaisesta ruokavaliosta muutenkin kuin oliiviöljyn käytön suhteen. Esimerkiksi kasviksia syödään huomattavasti enemmän. Sellaista johtopäätöstä ei siis voi vetää, että erot suomalaisten ja Välimeren maiden asukkaiden sepelvaltimotautiin sairastumisessa johtuisivat eroista rypsi- ja oliiviöljyjen käytössä.

Tärkeintä olisi, että jokaisella suomalaisella olisi päivittäin käytössään edes jokin kasviöljy. Kaikki kasviöljyt ovat rasvan laadun kannalta eduksi. Kun katsotaan rasvakoostumusta tarkemmin, ihanteellisin on rypsiöljy, sillä siinä on sopivassa suhteessa kerta- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja ja sopivassa suhteessa omega-6- ja omega-3-sarjan rasvahappoja. Oliiviöljyssä on runsaasti kertatyydyttymättömiä rasvahappoja mutta monityydyttymättömiä rasvahappoja on vähemmän kuin rypsiöljyssä. Omega-3-sarjan rasvahapot puuttuvat oliiviöljystä lähes kokonaan.

Oliiviöljy on siis hyvä pehmeiden rasvojen lähde, mutta sen rinnalla olisi hyvä käyttää joko rypsi-, soija-, camelina- tai pellavansiemenöljyä, jotka tuovat ruokavalioon elimistölle välttämätöntä kasvikunnan omega-3-sarjan rasvahappoa ja tasapainottavat siten ruokavalion rasvahappokoostumusta.

Ursula Schwab
ravitsemusterapian apulaisprofessori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Mikä vika oliiviöljyssä?

Alfalinoleenihappo on ihmiselle välttämätön rasvahappo. Alfalinoleenihappo hapettuu herkästi. Ehjässä siemenessä ja kylmäpuristetuissa öljyissä se ei kuitenkaan hapetu. Runsas linolihapon (LA) saanti vähentää alfalinoleenihapon (ALA) muuntumista EPA:ksi ja DHA:ksi, koska elimistössä sekä LA:n arakidonihapoksi että ALA:n EPA:ksi ja DPA:ksi, DHA:n esiasteeksi muuntamiseen kuluu samaa entsyymiä. Alfalinoleenihapon muuntuminen pitkäketjuisiksi (EPA ja DHA) rasvahapoiksi on monimutkainen prosessi,...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Minulla on helikobakteerin aiheuttama mahakatarri. Bakteeri on häädetty, mutta oireet eivät tunnu hävinneen. Tarvitsisin luotettavia ruokaohjeita sekä listan tuotteista: mitä saa syödä ja mitä ei. Netistä kun etsii, niin yhdessä sanotaan yhtä ja toisessa toista.

Mikäli oireet jatkuvat hoidon päättymisen jälkeen, on syytä hakeutua lääkärin arvioitavaksi, sillä sairaus voi uusia ja tällöin tarvitaan uusi hoito.

Lääkärin vastaanottoa odotellessa voi kokeilla seuraavia: alkoholijuomien, kahvin sekä rasvaisten, käristettyjen ja mausteisten ruokien välttäminen sekä useimpien hedelmä- ja marjamehujen välttäminen niiden happamuuden vuoksi.

Ruokarytmin säännöllisyys helpottaa useimpia vatsavaivoja eli valveillaoloaikana on hyvä nauttia ruokaa ja juomaa noin kolmen tunnin välein. Annoskokojen kohtuullisuuteen on hyvä kiinnittää huomiota. Kysymyksestä ei käy ilmi, tupakoiko kysyjä. Tupakoinnin lopettaminen usein helpottaa oireita.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.