Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Miksi edelleen diabeetikoille suositellaan leipää ja perunaa, vaikka niin monet ovat voineet jättää kakkostyypin diabeteksen lääkityksen pois syömällä vähä­hiilihydraattista ruokaa?

Täysjyvävilja on hyvin ravintorikasta. Se sisältää runsaasti kuitua, useita vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Ruokavaliota on vaikea saada täysipainoiseksi ilman täysjyväviljaa. Muun muassa kuidun, folaatin, sinkin ja magnesiumin saanti jää auttamatta liian vähäiseksi. Täysjyvävilja on yhdistetty useissa väestötutkimuksissa edullisiin terveysvaikutuksiin, kun taas täysjyväviljan vähäisellä käytöllä on havaittu päinvastainen vaikutus.

Ruokavalion yksipuolistaminen laihduttaa. Jos jokin ruoka-aineryhmä jätetään pois, valikoimaa on vähemmän ja syöty ruokamäärä usein pienenee. Tämän vuoksi vähähiilihydraattinen ruoka­valio laihduttaa. Laihduttaminen on ylipainoisella olennainen hoitokeino sokeriaineenvaihdunnan häiriöissä ja se helpottaa diabeteksen hoitoa.

On hyvä huomioida, että pitempiaikaisissa tutkimuksissa vähähiilihydraattisen ruokavalion laihduttava teho ei ole eronnut muista laihdutusdieeteistä. Sitä ei kuitenkaan suositella pitempiaikaiseksi ruokavalioksi, sillä sen turvallisuutta ei ole voitu osoittaa.

Monipuolinen, suositusten mukainen ruokavalio laihduttaa tehokkaasti, kunhan ruoasta saa vähemmän energiaa kuin kuluttaa. Liikunnan lisääminen mahdollisuuksien mukaan helpottaa laihduttamista, sillä se lisää energian kulutusta.

Ursula Schwab
ravitsemusterapian apulaisprofessori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Miksi viljaa diabeetikolle?

Kuinka Ursula tyrkyttää sokeria sisältävää ruoka-ainetta sokeritautiselle. Omistuista, sanoisin, Ursula ei myöskään ole koskaan kuullut, että maailmassa on yli 300 syötäväksi kelpaavaa kasvikunnan jäsentä ja suomessakin on nykyisin runsaasti saatavilla näitä tuotteita, että tuskin tulee aukkoa syötävän määrään787.
Lue kommentti
Miranda

Miksi viljaa diabeetikolle?

Moikka! Olen 1-tyypin diabeetikko. Näiden lukuisten D-vuosieni aikana olen kokeillut vaikka minkälaisia ruokavalioita hoitokeinoksi hankalasti hallittavaan diabetekseeni. En suosi atkins-tyyppistä hiilaritonta rasvamättäystä, mutta paleo-henkinen ruokavalio joka ei huom ole vähähiilihydraattinen, on suoraan sanoen pelastanut henkeni. Hiilarit hyvistä lähteistä! Viljat ovat kaunistelematta sanottuna aika skeidaa, ja jos niitä syön, se on suorassa suhteessa verensokereitteni kohoamiseen...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Luin amerikkalaistutkimuksen, jonka mukaan fruktoosi on epäterveellistä. Koe oli tehty makeutetuilla juomilla. Entä kaupassa myytävä hedelmäsokeri, jota käytän jälkiruoissa ja leivonnassa? En osta kaupasta herkkuja, limsoja enkä mehuja, sillä niissä on hurjasti piilosokeria. Jos jotain herkkua haluan, leivon itse. Tavakseni on tullut vähentää resepteissä sokeria. Kokonaan ilman makeaa ei pysty tässä elämässä olemaan. Olen huomannut, että fruktoosi on niin makeaa, että sitä riittää pienikin määrä. Voiko fruktoosi olla haitallista silloinkin, kun sitä käyttää näin?

Fruktoosin eli hedelmäsokerin runsaan saannin on todettu vaikuttavan epäedullisesti  maksan aineenvaihduntaan. Kuten kysyjä tuo esille, makeutetut juomat ovat tässä suhteessa ne elintarvikkeet, joihin on syytä kiinnittää huomiota.

Yhdysvalloissa käytetään juomien makeuttamisessa runsasfruktoosis ta maissisiirappia. Tämä on ongelmallista, sillä juomien käyttö voi olla runsasta, jolloin fruktoosin saanti nousee hyvin suureksi. Vastaavia määriä fruktoosia on vaikea saada muualta.

Hedelmiä ja marjoja ei fruktoosin vuoksi tarvitse välttää. Niiden terveysvaikutukset on vakuuttavasti dokumentoitu osana terveyttä edistävää ruokavaliota. Mehuista on juomasuosituksen mukaan syytä suosia täysmehuja ja niitäkin korkeintaan lasillinen päivässä aterian yhteydessä.

Kysyjän sokerin saanti vaikuttaa olevan maltillista, joten nykyisiä sokerinkäyttötottumuksia voi hyvin jatkaa. Kysyjän havainto siitä, että hedelmäsokeri on tavallista sokeria makeampaa, pitää paikkansa, joten sitä tarvitaan saman makeuden saavuttamiseksi tavallista sokeria vähemmän.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Suu kaipaa makeaa, mutta onko se viisaampaa nauttia vanhana kunnon sokerina vai uusina makeutusaineina?

Jokainen on varmasti törmännyt kaupan hyllyllä herkulliselta näyttävään tuotteeseen, jonka kyljessä komeilee teksti “sokeriton”.  Millä nämä tuotteet makeutetaan ja onko makeutusaineiden käytöllä samanlaisia terveyshaittoja kuin sokerilla? Kokosimme keskeisiä faktoja makeutusaineiden ja sokerin eroista.

Millä aineilla sokeri korvataan “sokerittomissa” tuotteissa?

Yleisimpiä elintarvikkeissa käytettyjä keinotekoisia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Lisäksi makeuttamiseen käytetään luonnollisia sokerialkoholeja, kuten ksylitolia.

Sisältävätkö makeutusaineet vähemmän kaloreita kuin sokeri?

Useat makeutusaineet sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita. Kalorimäärä pysyy alhaisena myös siksi, että makeutusainetta tarvitaan usein pienempi määrä saman makeuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi aspartaami on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, jolloin sen käyttömäärä voidaan pitää hyvin pienenä.

Kumpi on parempi hampaille, sokeri vai makeutusaineet?

Sokeri aiheuttaa happohyökkäyksen ja aiheuttaa näin reikiintymistä. Useimmilla makeutusaineilla ei ole tällaista vaikutusta. Hampaille harmittomia ovat esimerkiksi aspartaami ja asesulfaami K. Makeutuksessa käytetyistä sokerialkoholeista ksylitoli jopa edistää hampaiden terveyttä, sillä se estää reikiintymistä. Sen makeutus teho on yhtä suuri kuin sokerin ja sitä käytetäänkin usein purukumien ja pastillien makeuttamiseen.

 

Onko makeutusaineiden käyttö turvallista?

Makeutusaineiden kaikkia pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta nykytietämyksen valossa niiden kohtuullinen käyttö on turvallista. Makeutusaineiden runsaalla käytöllä on kuitenkin todettu olevan samoja terveyshaittoja kuin sokerilla. Niiden säännöllinen runsas käyttö kasvattaa riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin, sekä aikuisiän diabetekseen.

Kaikille makeutusaineille ei ole asetettu päivittäistä saantisuositusta, mutta esimerkiksi aspartaamin enimmäissuositus vuorokaudessa on 40 mg painokiloa kohti. Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä määrä täyttyy neljästä litrasta virvoitusjuomia.

 

Kirjoittaja opiskelevat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Terveystieteet, liikuntatieteellinen tiedekunta